Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomalainen musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomalainen musiikki. Näytä kaikki tekstit

2018/01/12

Topi Saha & Anna Puu - Pirun Ikävä


Hyvästi viima, mun mentävä on
Jonnekin vähän lämpimämpään
Me toisillemme sovitaan
Näkee sokeekin sen



Näin äkkiseltään tulee mieleen, että tältä vuodelta taidan eniten odottaa uutta Topi Sahan uutukaista. Lopunajan rakastavaiset julkaistaan maaliskuussa. Vasta maaliskuussa, mutta onhan se jo kuukausi ensi kuun jälkeen, mikä koittaa pian. Odotuksia siivittää se, että taannoisella upealla TTT-klubin keikalla kuulin yhden erittäin hyvän kappaleen. Entä mitenkäs sitten tämä keskiyöllä julkaistu kappale Pirun ikävä, johon tartuin melkein heti kiinni. Vähän kuin kappaleen rakastavaiset tarttuvat ikävään.

Topi Saha on ihan arvostettu muusikko musiikkirintamalla, mutta musiikkinsa ei niin maintreamia verrattuna esimerkiksi Anna Puun tuotantoon. Hyvinkin mahdollista, että moni Anna Puu-fani ei ole hänestä kuullutkaan. No nyt kuulee ja veikkaan, että moni kahlaakin hänen tuotantoaan nyt läpi ja ihmettelee miksei hänestä ole aiemmin kuullut. Toiset muusikot kun eivät vaan samalla tavalla ole esillä julkisuudessa. Eikä toki välttämättä tarvitse olla.

Hienoa, että Anna Puu ja Topi Saha lyöttäytyivät kappaleessa yhteen, sillä ihan tavattoman hyvin äänensä kolahtavat yhteen. Vastoin Sahan mietteitä olen toki mieltä sitä, että hän tulkitsijana olisi tulkinnnut kyllä yksinäänkin tämän hyvin, mutta Anna Puu täydentää silti erittäin kauniisti kappaletta ja tekee kappaleesta monitahoisemman.

Enkä voi kuin jälleen kerran ihailla Sahan sanoituksia, joista hänet kyllä tunnistaa kappaleen taakse. Mukavaa, että hän inspiroituu vanhoista kansanlauluista ja kirjallisuudesta. Esimerkiksi  alla oleva "Oli tähtiä alla ja yllä" on lainattu Lauri Viidalta.

Oli tähtiä alla ja yllä
Kun kysyit ja vastasin en
Jos oisin sanonut kyllä
Oisit uskonut sen


Minäpä en voi muuta suositella kuin kuuntelemaan tämän kaihoisan kulkijaromanttisen kappaleen, jota itse olen nyt kuunnellut vähintään kymmenen kertaa.

Löytyy Spotifysta ---> Pirun Ikävä.

2017/03/23

Delay Trees - Let Go



Kotimainen ylpeytemme Delay Trees lahjoitti viime vuoden puolella alkupaloja neljänneltä pitkäsoitoltaan. Brightest Eyes ja It´s Not Who You Are lupailivat hyvää. Sittemmin julkaistiin myös Black Ice. Mutta sen pitkäsoiton aika... sen aika on käsillä. Huomenna olisi niinku joulu ja tämä on aatonaatto, ja tämä kirjoittaja niinku se lapsi, joka on käynyt kurkkimassa mitä lahjoihin kääritään. No okei, ihan luvan kanssa, sillä levy on ollut ennakkokuuntelussa Imagen sivustolla täällä.

Let Go on nimensä mukaisesti yrittämistä ja kehotusta irtautua vanhasta. Delay Trees kantaa melankolisuuden viittaa varmasti aina harteillaan, on musiikissa melodiaa ja raikkautta miten paljon tahansa. Se on hyvä niin. Delay Trees ei ole siis päästänyt irti, let go, omintakeisesta soundistaan. Laulaja Rami Vierulan tulkinta on tasaisen varma ja anteeksipyytelemätön lauletaan sitten toivosta tai toivosta epä-liitteellä.

Yksi kappale, joka levyltä erityisen hyvin erottuu on loppupuolelta löytyvä Pale July. Kappaleen meiningissä on jotain hyvin The Stone Rosesmaista. Tätä on täytynyt muutamaan otteeseen kuunnella, ai että miten raikas kappale. Mutta kokonaisuutena levy on muutenkin varsin hyvä, aukenee varmasti useammilla kuuntelukerroilla.


Ja jos Delay Treesin haluaa nähdä keikalla, niin ainakin nämä keikat ovat lähiaikoina luvassa:



28.3. Siltanen, Helsinki
7.4. Suistoklubi, Hämeenlinna
8.4. Telakka, Tampere
21.4. Korjaamo, Helsinki
28.4. Tukikohta, Oulu
13.5. Alakulttuuritalo, Helsinki
6.7. Henry’s Pub, Helsinki

2017/03/06

Bone Moon - The Writer (EP)



Ochre Room oli on hieno bändi, mutta isommassa kokoonpanossa voi aina joskus käydä niin, että jäsen jos toinen haluaa lähteä eri teille, ehkä jatkaa kuitenkin musiikin parissa tavalla tai toisella. Vuoden 2015 lopussa kuusihenkinen Ochre Room esiintyi viimeisen kerran Helsingin Semifinalissa, siinä Tavastian kyljessä olevassa baarissa. Vaikka tamperelainen bändi tulikin nähtyä Tampereella ainakin yhden käden sormilla laskettuna, oli kunnia nähdä vielä sen viimeisenkin kerran kun siellä päin tuli liikuttua kyseisenä päivänä. Ja mukavaa näytti olevan haikeudesta huolimatta. Itse löysin Ochre Roomin verrattain myöhään, joskus tulee vain se hetki kun klikkaa, ei se tapahdu aina bändin alkutaipaleella. Mitäpä se nyt niin väliä, kun musiikki on silti kuunneltavissa levyiltä ja suoratoistopalveluista, ja tuli nähtyä siihen asti kunnes oli vielä kivaa.

Jos Ochre Roomin löysin hieman ennen hautajaisia, niin Bone Moonin (Lauri Myllymäki, Sebastian Krühn ja Samuli Pyykkönen) löysin sen sikiövaiheessa, aika kauan ennen tätä viime perjantaina julkaistua EP:tä. Ochre Roomin keikoilla sai muutaman kerran kuulla aivan lopuksi kitaristi-laulaja-lauluntekijä Lauri Myllymäen esittämänä kappaleen Thresher. Kyseinen kappale ei löytynyt Ochre Roomin levyiltä, mutta muutaman keikankin soittanut Bone Moon on ottanut sen nimiinsä. EP:ltä se ei kuitenkaan löydy, mutta Soundcloudista ja Youtubesta voi kappaleen kuunnella.

The Writer -EP on tyylikäs neljän kappaleen kokoelma, joka nojaa vanhaan brittifolk/americanaan. Kauniisti soivat kappaleet uhkuvat melankoliaa niin sanoituksien kuin soitannan puolesta, ja vaikka kyseessä on melko erilainen bändi kuin OR, niin OR-fanit löytänevät hippusia tunnelmaa entisiltä ajoilta. Ensimmäinen kappale The Writer varsinkin heristää korvia, mukana on myös Pekko Käppi jouhikkoineen! Oi voi mitä tunnelmaa. Ei Suomesta löydy paljon tämän kaltaisia artisteja ja bändejä, joten tämä pieni bändi Tampereelta saa kantaakseen melkoisen määrän kunniaa ja vaatimatonta ylpeyttä ollakseen yksi niistä ainoista.

Livenä: Tampereen Telakka perjantaina 10.3.2017, illan aikana esiintyy myös Laura Moisio. Itse en ole paikan päällä, mutta voisin lämpimästi suositella, enkä parempaa esiintymispaikkaa voisi kuvitella heille. Siis menkää ja nauttikaa. 


2017/02/21

Antti Autio ja debyyttilevy Minä tuon mukanani sateet

spotify:album:33lVkvbCExoTMC4dfgmPPt

Antti Autio on tervetullut folk-muusikko Suomen musiikkikartalle. 26-vuotiaan teatteritaiteen maisteriksikin valmistuneen herran debyyttilevy julkaistiin viime viikolla ystävänpäivänä, jolloin otin sen heti ensikuunteluun.

Helppo ja kepeä se ei ole, oi ei ole. Tietysti soljuvuudeltaan ja koukuttavuudeltaan se on, se nappaa minut mukaansa kuin poloisen ahvenen järvestä, koukkuna Aution ääni. Sitten huomaan melodian, lyriikat...ja lyriikat, koko albumin täydeltä näissä lauluissa riittääkin kuunneltavaa ja siinä tuleekin se, että sanoituksiltaan mahtuu elämä haaveineen, tarinoiden loppuineen. Koukussa on mukavaa olla, mutta tekee se vähän kipeääkin. Miten paljon mahtuukaan melankoliaa ja elämäntuskaa. Mutta samalla se tekee levystä vakavastiotettavan, omaan lempimusiikkiini pujahtavan. Eikä se ole vain ahdistusta täynnä;  soljuva soitanta esimerkiksi Sunnuntai-kappaleessa tuo vastapainoa päivien ahdistukselle.

Nämä päivät ovat valmiiksi elettyjä päiviä
Nämä ilmeet ovat eteen annettuja eleitä
Näinä päivinä kun en ole kenellekään kovin tärkeä
Vain minä tiedän että voisin olla niin paljon enemmän




Kaikista suurimpana lempikappaleena taidan pitää tätä huikeaa Merkit-kappaletta.

Miten viimeinen sana on aina hyvästi
Meidän tarinan päätti
kuin sade löi maahan kuin aplodit

Minun ympärilleni on laitettu tuolit
missä ihmiset vaihtuu
minä pysyn paikallani

Maailma loppui eilen
luin aamulla lehden
muttei siinä eikä kahviloissa puhuttu siitä sanaakaan
siinä maailmassa minä olin onnellinen
tätä taustaa vasten valottuvat sen piirteet


Mutta korvia heristävät muutkin levyn kappaleet aina viimeiseen haikeaan Haikara-kappaleeseen asti. Levy kuunneltavissa Spotifyssa. Kansikuvaa klikauttamalla pääset sen kuulemaan.

Levyn julkaisua juhlitaan Helsingin Korjaamolla lauantaina 4.3.  Tapahtuman jakaa myös toinen muusikko, Ylva Haru, jonka ensijulkaisu näki päivänvalon joulukuussa. Helsinkiläisenä minä ainakin menisin paikalle.

2017/02/06

Olavi Uusivirta - Tahdonko Kuitenkin Sut Takaisin?



Katsooko porukka vielä musiikkivideoita?

Itse huomaan katsovani lähinnä live-esityksiä videoiden muodossa, mutta silloin tällöin ei tee pahitteeksi taiteellinen projekti kappaleen ympärille.

Tänään julkaistu Olavi Uusivirran kappale Tahdonko Kuitenkin Sut Takaisin on vuoden takaiselta huikealta Olavi-levyltä. Varsinkin tämän kappaleen musiikkivideointi innostutti sillä kyseessä on yksi lemppareistani tältä viimeisimmältä levyltä, joka muuten viime viikonlopun Emma-gaalassa palkittiin vuoden 2016 parhaimpana kotimaisena rock-levynä.

Tämän kappaleen lisäksi esimerkiksi Kultaa hiuksissa on ehkä eniten soittokertoja saanut kappale levyltä. Musiikkivideo löytyy siitäkin kappaleesta, mutta omassa mielessäni visualisoin kappaleen ihan eri tavalla. Lisäarvoa musiikkivideot eivät toki siis aina tuo kaikille kuuntelijoille, tätä voi verrata siihen jos on lukenut huikean kirjan ja siitä katsoo elokuvan, jossa on ihan erinäköiset tyypit mitä itse ajatellut. Uusivirran videoita on kuitenkin hauska katsoa, sillä niissä on jokin hauska taiteellinen twisti ja samalla Teatterikorkeakoulusta valmistunut Mr. Uusivirta pääsee ilmaisemaan itseään muutoinkin, kuten tässä naistanssijoiden kera. Keikoiltakaan ei puutu positiivista energiaa ja itse olenkin hankkinut lipun yhdelle tulevista keikoista, joita löytyy tulevana keväänä muutamakymmenen ympäri Suomea aina Keravalta Kuusamoon saakka. Keikkakalenteri löytyy tämän linkin takaa.



Mun pää on palava talo.

2017/01/12

White Jackets - kun haluat kuulla jotain uutta ja tarttuvaa




White Jackets on tuore kokoonpano, tarkemmin ottaen duo, Vaajakoskelta Keski-Suomesta. Duon toinen jäsen Jussi Petäjä otti yhteyttä bloggaajaan, joka otti uuden ja ensimmäisen kappaleen Circle kuunteluun ja onpahan se nyt nimensä mukaisesti saanut kierroksia. Oikeasti, tässäpä mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen duo, jolta jään odottamaan uusia kappaleita.

Jussi kertoi, että vaikutteita on esimerkiksi The War On Drugsilta ja The Black Keysiltä, mielestäni melodinen ja tarttuva kappale ja laulajan ääni sekä tulkinta tuovat erityisesti mieleen amerikkalaisyhtyeen Real Estaten. Tämä on kehu.

Mutta mikä on White Jacketsin tausta? Jussi Petäjä on Captain Cougar -yhtyeestä tuttu kitaristi, laulaja ja kielisoittaja. Captain Cougar on viettänyt hiljaiseloa julkisuudessa ainakin. Duon toinen jäsen Turo Myllykangas on puolestaan tuttu yhtyeestä Rödsögården.

Ja tiesittekös mitä?

Esikoisalbumi on tuloillaan tässä alkuvuoden aikana...sekä keikkoja. Lisäilen vaikka tähän keikkakalenteria, kun tulee julki. Tai sitten jompikumpi muusikoista lisää kommentin muodossa?


Menestystä!


2016/12/26

Topi Saha ja Uudenvuodenyö




Minä menin kärppänä kuuntelemaan uuden kappaleen, kun julkaisun bongasin noin puoltuntia jäljestä myöhään eilisiltana.

Topi Sahalta on tosiaan tulossa uutta levyä mahdollisesti tuossa ensi vuoden puolella, sitä odotellessa oli kiva saada uutta kuunneltavaa tältä lahjakkaalta folk-muusikolta, jota varsinkin viime kuukausina olen kuunnellut enemmän tai vähemmän. Tontut myös kuiskivat, että Topi Saha keikkailisi soolona ainakin Tampereen Olympia-korttelissa tammikuun seitsemäntenä.

Mutta...Uudenvuodenyöhön... hyväntuulinen kappale löytyy Spotifysta! 


2016/12/22

Delay Trees ja uus kappale!



Delay Trees julkaisi ihan muutama päivä sitten uuden kappaleen, se on alkusoittoa tulevalta albumilta (-> kevät 2017). Kappale on jollain tavalla menevä ja pirskahteleva, mutta ihan Delay Treesin kuuloinen silti, tuttua melankoliaa löytyy enemmänkin lyriikoista ja tuleepa melkein tippa silmään, kun tulee mieleen eräs herkkä mutta silti vahvan puoleinen ystävä, joka on käynyt vuoden aikana karikoilla. Hänelle voisin lainata esimerkiksi juuri tämän pätkän:




"There are demons you gotta get rid off
Boy you´re not a hopeless case in any way
You´ve been so distant and so quiet
It´s good
to hear your voice after silence
after the dark times"




 

2016/10/27

Kaks uutta kotimaista + uusi keikkapaikka




Tässä soittolistoja kuunnellessa korvat tarttuivat näihin melko tuoreisiin ja hyvin erilaisiin kappaleisiin.

Mikko Joensuun maanläheinen, mutta herkällä tavalla mahtipointinen Drop Me Down on Amen 2-levyltä. Uskonnollisuus tai siitä irtautuminen on läsnä musiikissa, mutta ei siitä kannata huolestua vaikkei hengellisyyteen liittyvät asiat ole niin läsnä omassa elämässä. Kantsii nauttia vaan kauniista kappaleesta, joka on yhdistelmä folkia, gospelia ja shoe-gazea! 

Villa Nah tarjoaa taasen tuttua unenomaista syntikkapoppia, Suomen oma The Radio Dept. (tai vähän sinne päin)

Huomasin muuten, että näitä molempia esittäjiä yhdistää yks seikka: Molemmat esiintyvät marraskuun aikana Tampereella viime viikonloppuna avatussa Olympia-korttelissa! Avajaiset jäivät väliin, mutta olin kyllä hurmioutunut jo pelkästä uutisesta. Olympia-kortteli sijaitsee historiallisessa rakennuksessa Tampereen keskustassa. Rakennuksessa oli vuodesta 1917 vuoteen 1986 elokuvateatteri, Olympia-sali, sittemmin se on tullut paremmin tutuksi Cumulus-hotelli Pinjana. Hotellitoiminta loppui viime vuonna. Paikkakuntalaisena itseä hyödyttääkin hieman enemmän tämä ravintola-keikkapaikka-konsepti. Varsinkin kun perinteisiä keikkapaikkoja on yllättävän vähän täällä... Yo-talo esimerkiksi on ottanut haltuunsa enimmäkseen stand uppia (kuvittelenko, että entistä enemmän..ei mitään vikaa siinäkään tosin vaikken sitä käykään katsomassa), tätä nykyä kiinnostavimmat keikat ovat olleet lähinnä kapakoissa. Kiva saada uutta meininkiä! Odotan innolla tulevaisuuden keikkakalenteria, joka on jo nyt aika lupaava. Esimerkiksi lauantaina Olympia-salissa esiintyvät Risto Soolona sekä Teksti-TV 666. Vaikka keikoilla on isojakin nimiä moneen eri makuun esimerkiksi Ellinoorasta Pauli Hanhiniemeen, niin kelpaa vähän vaihtoehtoisemmatkin nimet.  Keikkakalenteri täällä.

2016/10/20

Einar Lind - Jossain on valo, joka loistaa aina (The Smiths cover)

The Smithsien There is a light that never goes out on eittämättä yksi kauneimmista ja surullisimmista rakkauslallatuksista. Kyllä te nyt tiedätte.... jos ette, niin kuunnelkaapas tästä.

Vaan niin... vaikka laulussa ehtii tapahtua yhtä sun toista aina autoajelusta nuorien ja elävien ihmisten pariin mahdollisuuteen kuolemaan rakkaansa kanssa kaksikerroksisen bussin tai rekan törmätessä heihin, kuolla traagisella tavalla autuaasti... kuin Romeo ja Julia... "To die by your side... Well, the pleasure and privilege is mine....", niin siellä se kodittomana murehtii ja haaveilee yksinään alikulkutunnelissa, kun ei uskalla kysyä mielitiettyään. Huu-ooo-h. Mutta ehkäpä joku kerta...

Nyt suomalainen Einar Lind on astunut omalla tyylillään Morrisseyn saappaisiin, ja tekee sen suloisen vaatimattomasti ja rehellisesti. Mies ja kitara keittiönpöydän äärellä, ei mitään turhia kikkailuja tai muutoksia äänialan korkeudessa Morrisseyittain. Pehmeämmin.

Tosi nätti cover, jossa lyriikkaa ei ole aivan kirjaimellisesti käännetty ja kakskerrosbussi on Onnibus. Ainoa hämmentävä osuus on oikeastaan kun lauletaan "Jos Onnibussilla meidät musertaa.... ja rekka-autolastissa meidät liiskaa vaan...", tämä kohta jäi ymmärtämättä, missä tässä nyt ollaan, miksi taivutukset?
Mutta muuten Kuvahaun tulos haulle thumb.
                                               



Tässä vielä johdanto coveriin Einar Lindin sanoin:

"The Smiths on minulle ehkä se kaikkein rakkain bändi. Upea kitaramusiikki yhdistettynä laulaja Morrisseyn teksteihin teki teinipoikaan lähtemättömän vaikutuksen. Usein yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta - myös huumorin kautta - kuvaavat tekstit tarjosivat samaistumispintaa teiniangstissa rypevälle nuorukaiselle. Enkä ollut yksin musiikillisen rakkauteni kanssa. Miljoonat muut herkät sielut ympäri maailman kohottivat The Smithsin kaikkien aikojen kulttibändin statukseen. Bändin, johon suhtaudutaan keskimääräistä fanitusta intohimoisemmin. Niinpä mietin kaksi kertaa, kehtaanko tehdä oman, suomenkielisen version The Smithsin tykätyimmästä kappaleesta There is a light that never goes out. Toisaalta kappaletta ei ainakaan minun tietääkseni ole koskaan suomeksi tehty. Halusin myös kääntää sanat mahdollisimman tarkasti alkuperäistä mukaillen. En siis kertoa uutta tarinaa tutussa melodiassa. Ja ainakin omasta mielestä suoraviivainen käännös toimii hyvin - kaikessa "rujoudessaan" ja ehkäpä juuri siksi. Koen myös, että raaka toteutustapa - mies ja kitara livenä keittiön pöydän ääressa kännykällä äänitettynä - tuo lauluun uusia sävyjä. Että esitykseni olisi muuta kuin karaokeversio originaalista. Ja kun tulkitsija on keski-ikäinen suomalainen äijänköriläs, saa tarinakin mielestäni uusia ulottuuuksia. Jos jaksoit lukea tänne asti ja vieläpä kuunnella laulun, niin tutustu ihmeessä myös The Smithsin ja Morrissey Official:n musiikkiin. Kiitos ja kaikkea hyvää."

 (Facebook 29.7.2016)

2016/09/18

Sanni feat. Paperi T - Oo Se Kun Oot




Sä kysyt mitä mä pelkään, ja samalla mä piirrän kysymysmerkkii sun selkään. Enkä pysty mitää takaa. Pitää eka olla solmus, ennenku joku voi avaa. Sä voit tehä mulle ihan mitä haluut. Ota mut nii, et koko Helsinki tajuu.



Kolmisen päivää sitten julkaistu Sannin ja suosikkiräppärini Paperi T:n  fiittaama sinkku on saanut tässä päässä muutamia kuuntelukertoja. Ja vähän muuallakin, koska biisi on Spotifyn listaykkösenä. Ilmeisesti meikäkin kuuntelee joskus listaykkösiä! Mikäs siinä, sillä kappale on varsin toimiva niin kerronnaltaan kuin tunnelmaltaan. Itse näen tämän eräänlaisena elokuvana, joka alkaa siitä kun nainen tulee yöllä töistä kotiin, toinen odottaa sängyn laidalla ja sit valvotaan.

Kappale kertoo dialogin kautta tuoreen parin haparoivista askelista kohti ymmärtäväistä ja kokonaisempaa parisuhdetta. Toinen on rikottu ja mukana on perheautollinen paskaa. Mutta...

O-o-oo se kun oot. Mä haluun oppii sut. Ei kukaan täällä kai oo kokonainen.

Vaikka kappaleessa on enemmän Sanni äänessä, niin mies (Paperi T) tuntuu olevan se laulun ydin, se miksi tässä ylipäätänsä pohditaan, miksi laulu on... Kaikessa herkkyydessään vahva kappale, jossa on järki ja tasapaino mukana. Kas, kun ei kai kukaan täällä tosiaan oo kokonainen. Toisen voi ottaa heikkouksineen.

Sinkku on Sannin tulevalta kolmannelta albumilta...ja viime vuonna kehutun ja loistavan Malarian Pelko -debyyttialbumin julkaissut Paperi T julkaisee muuten tässä kuussa runokirjan nimeltään Post-alfa. Ovathan Paperi T:n lyriikat jo itsessään runoutta, joten eiköhän uudelta kirjalta ole luettavissa tuttu ääni: postmodernia noin kolmekymppisen kulturellin kaupunkilaisen ahdistusta. Faneja ja muita uteliaita kiinnostanee runoteoksen julkaisukeikka, jossa yhdistyy niin Malarian Pelko kuin uudet runot. Tapahtuma on perjantaina 21.10. Tampere-Talolla. Lisätietoa ja liput täällä. Sannin tulevasta levystä mietin vaan, että voikohan mikään kappale kolahtaa yhtä paljon kuin tämä. Mielenkiinnolla odottelen silti, vaikka myönnän että parin ekan albumin suhteen on vielä syvempi tutustuminen tekemättä.

2016/09/10

Lake Jons - Didn´t Know





Ahh.


Täällä on menty Lake Jonsin musiikin tunnelmissa. Kun satuin vielä eilen illalla tarkastamaan viime vuoden lopulla julkaistun virallisen musiikkivideon vanhalle suosikkikappaleelle olin ns. myyty sille. Tyylikkään synkkämielinen musiikkivideo (Markus Kontiaisen ohjauksena) on kuvattu marraskuisena päivänä Sipoon metsissä, ja sehän sopii kokonaisuudessaan erittäin hyvin mulle. Syksyinen karunkaunis luonto on mun mielenmaisema, ja käy yksyhteen kappaleen melankolisuuden kanssa.

Kyllä tästä kotimaisesta bändistä sietää olla ylpeä. Ja mikäli kolmikko ei ole ennestään tuttu, niin esimerkiksi Spotifyssa voi tutustua enempi tuotantoon kahden tänä vuonna julkaistun EP:n kautta, Explore (jolla tämäkin Didn´t Know) ja Explode. Jälkimmäinen julkaistiin tuossa ihan Juhannuksen alla. Lake Jonsin sanojen mukaan: "Explode EP on jatkoa tammikuussa ilmestyneelle Explore EP:lle. Biisit on tehty ja äänitetty Lake Jonsin syntyvaiheessa ja Exploden julkaisu saattaa Lake Jonsin alkuvaiheen päätökseen."

2016/01/28

Topi Saha & Metson musiikkiosasto


Parisen viikkoa sitten Metson musiikkiosastolla pukkasi taas live-keikkaa ja haastattelua. Pitihän tämä suomalainen nuori folkaaja käydä katsomassa ensimmäistä kertaa ihan kunnolla. Haastattelun ja välispiikkien perusteella Topi Sahasta voi kertoa, että siinä vasta sympaattinen, huumorintajuinen ja välitön tyyppi. Esitettäville lauluille ei ollut ennalta laadittua settilistaa, vaan kappaleet tulivat ihan fiiliksien ja mahdollisten pyyntöjen perusteella. Parit coveritkin Saha esitti. Niistä yksi tässä lyhyessä videotallenteessani. Kyseessä on Eric Peltoniemen Punainen. Amerikansuomalainen lauluntekijä Peltoniemi on kuulemma Sahalle samalla sekä idoli että uhka, kun keikan jälkeen tyypit tulevat kysymään juuri siitä. Saha laulaa tyypillisesti suomeksi, mutta coverissa kuullaan vähän englantia ja hyvinhän se soljuu. Kieltämättä oli itsellekin yksi suosikki, mutta kovasti upposi livenä miehen omat kappaleet.



Musiikkiosastolla olivat tehneet kartan artistin suosikeista nin kirjailijoiden kuin muusikoiden saralta. Pöydillä oli myös esillä lainattavaksi suosikkileffoja, -kirjoja ja -levyjä. Pakko vielä mainita, että niin hyvä ja ansaitusti palkittu tämä live-konsepti. 

2016/01/09

Black Twig: 1998


Kiva kuulla uutta Black Twigiltä. Eilen julkaistu 1998 on maistiainen keväällä julkaistavalta kolmannelta täyspitkältä.

Kappale kantaa nimensä ajankuvan mukaisesti ja tyylikkäästi. Notice: Joy Divisionmainen alku!
Facebookissa kommentoitiin, että tänä vuonna ja vuodesta 1980 on yhtpaljon aikaa vuoteen 1998. Ehkäpä tää on piiloviesti ja 1998 on kultainen keskipiste.

Tosi hyvä ja hyväntuulinen kappale, paljon on soiteltu jo...

P.S En olekaan aiemmin huomauttanut, että Skipped heartbeats löytyy myös Facebookista. Tykätkää jos tykkäätte yhtään. Näette sieltä yleensä, jos blogiin on tullut uutta postausta ja laitan muita huomioita.  Jatkuvasti en kuitenkaan feediänne täytä. Bloglovinin seurantanamiska löytyy täältä.

2015/10/24

Vesalan vihellys Los Angelesissa

PMMP:stä tunnettu Paula Vesala on muusikkona nyt ilman Mira Luotia ja etunimeään Paulaa.

Vesala.

Tämä on uuden ja kauniin uran alku itsensä kanssa ja Tequilan siivittämänä jäämme odottamaan ensi keväänä julkaistavaa albumia. Saas nähdä, ehkä saamme ennen sitä maistaa muutakin kuin Tequilaa.




 Kappale syntyi vihellyksen voimin Paula Vesalan puhelimeen nykyisessä kotikaupungissa Los Angelesissa. Vihellyksiä taltioitiin lopulliseenkin kappaleeseen.

Tequila on soljuva, kaunis, tyylikäs. Lyriikatkin ovat tyylikkäät tässä road trip-kappaleessa, kunnes
"Saat kaataa mun napaan tequilaa". Mutta toisaalta ohi kiitävät runolliset maisemat, huuma ja rakkauskin, kaadetaan siis napaan vaan tequilaa motellissa.

2015/08/30

Iisa: Kukaan ei oo kenenkään


Oon ihan superpositiivisesti yllättynyt Iisan toisesta sooloalbumista. Kaiketi siksi, että siihen päivään asti kun se ilmestyi (kolme päivää sitten), mulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Kun sattumalta juuri julkistamispäivänä huomasin levyn olevan kuunneltavissa, laitoin sen soimaan spontaanisti. Kerran, toisen, kolmannen. Kuuntelin sitä matkalla ostoskärrykauppaan, kuuntelin sitä puistossa. Elokuun viimeisiä, mutta kauniita päiviä.  Olin vain ja kuuntelin. Joskus sitä vain heittäytyy musiikin vietäväksi ja tämän levyn suhteen se oli helppoa. Välissä on toki yksi-kaksi kappaletta, jotka vaativat vielä omaa sisäistämistään, mutta levy alkaa todella kovalla neljän suoralla. Eikä yksikään kappale silti ole niin huono, että ei sopisi joukkoon. Levyllä on yleisesti rauhallinen ja maaginen tunnelma.

Kukaan ei oo kenenkään on eheä kokonaisuus ja vaikka jollain tasolla inhoankin tätä sanaa, niin kypsä. Nopeat rallatukset kuten S€ pyörittää on tällä levyllä skipattu. Mutta koska kypsä musiikki on no..kypsille ihmisille, niin voi ilahtua, että ei se naiivius ja söpöys ole unohtunut uudellakaan levyllä. Iisa kuulostaa Iisalta tällä 9 kappaleen ja 32 minuutin hienolla paketilla. 

Mieleeni tuli myös se, että nyt viimeistään on nähtävä Iisan keikka (aiemmin olen nähnyt Reginaa kylläkin). Tämä mahdollistuu syksyn keikkarundilla tosi monella Suomen paikkakunnalla. Tampereella Iisa on lauantaina kolmas lokakuuta Metson musiikkiosastolla (!!!) ja illemmalla toisenlaisissa tunnelmissa Klubilla. Molemmissa paikoissa varmasti toimii, koska uuden levyn kappaleet varsinkin on helppo kuvitella kirjastoon.  Sovituksistahan se muutenkin on kiinni. Miksipä ei vaikka toisaalta elektronista jammailua kirjastossakin... Yökerhojen hämyjen vibat tulee aina mieleen niin Reginasta kuin Iisasta, joten valitset jommankumman tai molemmat, niin ei ole varmaan huono valinta. Kirjastokeikka on ilmainen, duona ja sitä tyypillisesti edeltää kirjastonhoitaja Juhani Koiviston haastattelu. 

Lokakuu kuulosti hetki sitten kaukaiselta kuukaudelta, mutta kappas..sehän on jo melkein kuukauden päästä. 

Levynkantta klikkaamalla levyyn Spotifyssa. 


(ja täällä taas, blogi päiväjärjestykseen kun pääkaupunkiseutu on pääkaupunkiseutuiltu hetkeksi ja ulkomaanmatkat tehty! oma pöytäkone on kuitenkin aina paras kone mitä tulee blogin päivityksen suhteen. tabletilla se ei ollutkaan ihan niin helppoa...)

2015/05/08

Keko Salata


Tässä on mystinen Keko Salata, joka on julkaissut tänään ensimmäisen kappaleensa ja tunnelmallisen videon Vapaa

Ensi kuulemalta pidin kovinkin ja muutama kerta onkin jo tullut kuunneltua, vaikka jos tämä tulisi jatkuvalla radiosyötöllä esimerkiksi Radio Novasta, niin voisin kääntää kelkkani. Mutta toisaalta en kuuntele Radio Novaa. Hienoa silti, että laulu saa medianäkyvyyttä suurella radiokanavalla. Ja eiköhän tälle voisi antaa radioaalloilta tilaa myös vaihtoehtoisempi kanava Radio Helsinki. Vapaa on siitä erikoinen laulu, että sitä ei yhteen genreen voi sulloa, mutta toimii silti yksinkertaisesti koukuttavalla melodiallaan. Popfuusioksi sitä sanoisivat. Keko Salatan ääni on myös riittävän miellyttävä. 

Nyt joudun lainaamaan pätkän tekstiä Radio Novan sivuilta, että tämä Keko Salata aukeaa vähän enemmän artistina:

Mystinen Keko Salata elää artistina vain yhden levyn verran, hahmo herätetään eloon levyn introssa ja se poistuu estradilta levyn lopussa. Tulevan levyn sisältö kokoaa Keko Salatan biisit yhdeksi kiinteäksi kokonaisuudeksi, jonka jokaisella kappaleella on oma tarinansa ja maailmansa.
Keko Salatan hahmo on levy-yhtiön mukaan oman historiansa haamu. Ensimmäisen Vapaa-nimisen sinkun sanomana on halu vapautua menneisyyden taakasta, siitä painolastista joka kahlitsee ja tukahduttaa luovuuden. Voiko henkisen vankilan jättää taakseen vai nouseeko menneen murheet esille aina uudelleen.
Eli Keko Salata on siis vapaaehtoisesti yhden levyn artisti, mikä saa ajattelemaan että tämä on jollekin ennestään tutulle muusikolle/taiteilijalle yksi projekti. Jotain hyvin tuttua äänessä onkin...mutta toisaalta en lähtisi arvailemaan - naureskelisivat levy-yhtiössä. Lähtisitkö sinä?  Ehkäpä keskitytään nyt itse kipaleeseen ja katsotaan mitä fiiliksiä tuleva levy tuo tullessaan! 

2015/04/11

Iisa - Polulta harhaan

Vaikka Iisan ja Reginan musiikki uppoaa minulle vaihtelevasti, useimmiten hyvällä menestyksellä,
niin epäilemättä en voi olla pitämättä eilen julkaistusta sinkusta, jossa kuljetaan Polulta harhaan. Ja useimmiten tästä seuraa se, että soitan vähän enempikin Reginaa tai Iisaa. Jokin koukku siinä soundissa on.

Sinkku on ensimmäinen julkaisu myöhemmin tänä vuonna julkaistavalta levyltä, Iisan toiselta sooloalbumilta sitten Reginan levyjen. Hyvin samaa henkeä kuin Reginan Soita mulle-levyssä, josta kaikkein eniten pidän.


Naaivi, sydämenohjaama, herkkä, melodinen. Sitä on Polulta harhaan.

Iisan kevään keikkakalenteri näyttää tältä (ja mukanahan on kiinnostava yhtye Lake Jons):

pe 17.4. Kuudes linja, Helsinki
pe 24.4. Telakka, Tampere 
la 25.4. Dynamo, Turku



Sillä mitä jos mulle kävis niin että ulkona törmäisin rekkaan oisin iloinen että tein just niin kuljin minne mun sydän mua ohjaa 

2015/02/03

Pysähdyttävä ELE


Näin esikoisalbumin julkaisupäivän aattona ja sinkkubiisin Kun kello seisoo kymmenet kuuntelukerrat takana on hyvä tunne - jotain hyvää on tulossa. Kun kello seisoo voi olla kirkkain kivi levyltä, mutta valovoimaisia kappaleita löytyvi varmasti useampikin.

Kaikkihan tietävät runoilijagubben Eino Leinon, ainakin nimeltä, vai mitä takarivi? No, olipa kerran Armas Einar Leopold Lönnbohm, joka jo 12-vuotiaana sai ensimmäisen runon julkaistuksi ja runojen kirjoittamisen lisäksi oli myös lehtimies. Kirjoittajamiehiä kuitenkin. Kun kello seisoo on 1800-luvun loppupuolelta, minkä runon hengestä aistivi ja sanat säveliksi on tällä kertaa loihtinut Eva Louhivuori (Eva &Manu-duon Eva) ja kiitos kyllä, hän myös laulaa. ELE on viiden muusikon kokoonpano ja esikoisalbumi on lyriikoiltaan "pelkkää" Leinon kynänjälkeä. Uskallan odottaa jotain jylhää mutta kepeää tällä Eino Leinon ja Eva Louhivuoren kokoonpanolla. Leinon lyriikat, Evan uskomaton ääni, väristyttävät viulut. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta kun runoja on laulettu, mutta nyt viimeistään voisi olla sitä mieltä, että runothan ovat kuin luotu musiikki ympärilleen. Näin kuuluu olla. Varsinkin tällä kokoonpanolla. Aika paljon sanottu, mutta yksikin on paljon.

Mikäli et juuri runoja lue,vanhaa Leinoa nyt varsinkaan, niin kuuntelehan nyt ainakin tämä runo:




2014/08/23

Voihan Antero sentään!


Viime aikoina Antero on vieraillut korvakäytävissäni. Valehtelematta yllä oleva biisi debyytiltä on soinut kymmeniä kertoja viime päivinä. Biisi soljuu kitarointeineen ja lauluine niin charmikkaan vaivattomasti. 

Sitten toisekseen olen esilämmitellyt itseäni tämän päivän keikkalointiin, jota olen viime kuuntelujen jälkeen odottanut entistä enempi. Olen nähnyt aiemmin bändin aurinkoisena Juhannuspäivänä ja livebändi hämmensi minua, joka oli vasta kuunnellut Motheria ja odottanut vallan toisenlaista olemusta. Mutta nyt kun tiedän mikä Antero Lindgren on bändejään, eikä ole aurinkoa häikimässä ja piristämässä bändin musiikkia, niin tunnelma on eri! Keikkapaikkana toimii tänään Mustalahti Tampereen Näsijärven rannalla. Kyseessä on paviljonki ravintola-kahvila-terassin yhteydessä, jossa on aiemminkin järjestelty keikkoja. Kuitenkin huomasin, että varsinkin tänä kesänä siellä on keikkoja bändeiltä joiden kohderyhmää enempi olen. Iisan kyllä skippasin, mutta Antero Lindgreniä en, enkä todennäköisesti Minä ja Ville Ahosta. Ja vaikka Eva & Manu ei suurimpiin suosikkeihini musiikkinsa puolesta kuulu, niin ehkä voisin tykätä sympaattisista tyypeistä enemmän kivassa miljöössä?  Kun hei, kyllä se miljöö ja kaikki ympärillä joskus vain vaikuttaa. Kaipaan välillä vaihteluja näihin keikkapaikkoihin, niin tässähän sitä on tarjolla! Hoi, tamperelaiset! 

Nämä loppukesän illat eivät ole enää niin lämpimiä, mutta jos paikka tähtitaivaan alla, valaistus, miljöö ja hyvä musiikki raikaa (ja on puettu lämpimästi ja ehkäpä lasillinenkin lämmittää), niin oikeasti voisiko parempaa toivoa nyt kun keikkakuumekin on saanut otteensa taas.

Antero Lindgreniä ennen esiintyy Topi Saha, jota olen hippusen verran kuunnellut. Kuuntelen varsinkin nykyään poikkeuksellisen vähän suomenkielistä musiikkia, joten hänkin on vähän jäänyt välistä. Aika kiva on hän, toimii livenä varmasti paremmin! P.S Kuulin muuten, että Topi Saha hyppää myös keikkansa jälkeen Anteron bändin kelkkaan.