Näytetään tekstit, joissa on tunniste listat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste listat. Näytä kaikki tekstit

2013/01/03

Vuoden 2012 elokuvakooste.




  • The Tree of Life
  • Blue State
  • A Lovesong For Bobby Long *
  • Fried Green Tomatoes
  • 50/50
  • This Must Be The Place
  • Mies Joka Rakasti Yngveä
  • Ihmiskauppiaat
  • Brick
  • Crazy, Stupid, Love
  • Almost Famous *
  • The Descendants
  • The Wrestler
  • Clueless*
  • 16 Blocks
  • Rakkautta Ennen Aamua *
  • 2 x Nepal-lyhytelokuvaa 
  • Moderns
  • One Day
  • Sylvia
  • Who´s That Knocking On My Door
  • 30 Minutes Or Less
  • Maria Full of Grace
  • Snatch
  • Pillow Talk
  • In Bruges
  • Police academy
  • Police academy 2
  • Police academy 3
  • Inglourious Basterds
  • The Seven Year Itch
  • (500) Days Of Summer *
  • High Fidelity *
  • Brothers
  • Elämä Pelissä
  • Submarino
  • World Trade Center
  • Brokeback Mountain *
  • Lukija
  • Beginners
  • 2 Days in Paris *
  • On The Road
  • Drive *
  • The Interview
  • Rakkauden resepti *
  • Bachelorette 
  • The Rum Diary
  • Blue Valentine
  • Paksuna
  • Saanko luvan?
  • Holiday *
  • Control *
  • Voi Veljet, Missä Lienet?
  • Sleepless in Seattle *
  • Home Alone - Lost In New York *
  • Illallinen Yhdelle * 

Vuonna 2012 en katsonut mitenkään superpaljon elokuvia. Eri sarjoja, uusia ja ennestään tuttuja, tuli kyllä tapitettua elokuvien lisäksi. Mm. Boardwalk Empirea, Gilmoren tyttöjä, American Horror Storya, Gossip Girliä, Täydellisiä naisia, Dexteriä... 

Elokuvateattereissa tuli käytyä yhteensä katsomassa seitsemän elokuvaa. Kaksi näistä oli samassa näytöksessä (lyhytelokuvia filmifestivaaleilla, tosin aika pitkiä lyhytyelokuvia ja dokumenttisellaisia, eikä niitä voi rinnastaa mihinkään näistä muista).
Kovin yllättäjä elokuvateatterissa oli This Must Be The Place, jota oli katsomassa mun lisäksi kaksi muuta tyyppiä.  Ei muutkaan leffateatterileffat huonoja olleet - esimerkiksi pidin kovasti Kerouacin 50-luvun romaaniin pohjautuvasta On The Road-leffastakin - leffaan oli saatu taltioitua hienosti lyyrisuutta ja rosoisuutta, ehkä Kerouac itse ei olisi ollut kauhean pettynyt?
Morsiusneidot tuli käytyä katsomassa Superpäivillä ja se oli hulvaton. The Descendants oli vähän kuivahko, ei huono, mutta ei mieletönkään.

Noin muuten parhaita eka kerta-leffoja oli ehdottomasti Fried Green Tomatoes (Paistetut Vihreät Tomaatit). Uskomaton tarina. Toisenlaista tyylisuuntaa edustava Tarantinon Inglourious Basterds (Kunniattomat Paskiaiset) oli myös mieletön leffakokemus ja toistaiseksi paras Tarantino (niistä jotka olen nähnyt). 

Lieviä pettymyksiä oli: aiemmin mainittu The Descendants, Brick ja Blue Valentine. En saanut näistä juuri mitään irti. Ryan Goslingkaan ei todellakaan pelastanut Blue Valentinea, pikemmin päinvastoin. Ja olen toistaiseksi nähnyt Michelle Williamsia surkurooleissa. Huonoa roolityötä en tarkoita ja pidän Williamsista, mutta tänä vuonna nähdyt Brokeback Mountain ja Blue Valentine antavat melko yksiulotteisen kuvan ja satuin näkemään ne toisistaan lyhyen ajan sisällä. Näiden lisäksi esimerkiksi Mammutissa ja eräässä terrori-leffassa Michellellä on samantapaiset roolit. Onneksi on  muitakin MW-elokuvia tosin, kuten näkemistä vailla oleva Marilyn Monroe.

Tähdellä merkityt ovat uudelleen nähtyjä elokuvia, esimerkiksi High Fidelityn ja (500) Days Of Summerin olen nähnyt useita kertoja. Home Alone...sehän nyt vain kuuluu joulunaikaan ja Illallinen Yhdelle on perinteinen uudenvuodenaaton lyhytelokuva. 

Ai niin, ja huh, Kate Winsletin tähdittämä lyhytsarja/lyhytelokuva Mildred Pierce kuuluu ehdottomasti tämän vuoden lemppareihini. Ja keltä se näkemättä jäi, ai ai, katsokaahan!

Suurin osa nähdyistä elokuvista oli dvd-formaatissa - omia ja kirjaston, hippusellisen myös tuli vuokrattua. Sen jälkeen eniten tallentavalta, harvempi suoraan tv:stä. Kaksi katsoin netistä suoraan, koneelle en ikinä lataile ja nettielokuvakokemukset eivät vielä nin suuresti houkuttele, että ottaisin Netflixin tai Flixterin käyttöön. Vuoden alusta mukaan astunut tallentava digiboksi toi kyllä aika paljon muutoksia vuokraamiseen ja lainaamiseen. Tallentavalla on nyt niin paljon vaikka mitä elokuvia, aina klassikoista yhden tähden hömppiin, että lainaaminen ei ole tuntunut niin tarpeelliselta. Mutta rakastan silti kirjastojen ja vuokraamojen dvd-hyllyjä, enkä aio niitä kokonaan jättää taakseni tämän modernin teknologiankaan edessä. 

2010/12/19

Time´s best music of 2010.

Ilahduin selatessani Time-lehden sivuja ja huomatessani The best music of 2010-listan.
1. My beautiful dark twisted fantasy: Kanye West
2. The suburbs: Arcade fire
3. This is happening: LCD soundsystem
4. High violet: The National
5. Thank me later: Drake
6. Age of Adz: Sufjan Stevens
7. Brothers: The black keys
8. Odd blood: Yeasayer
9. Sir Lucious left foot: The son of Chico Dusty: Big Boi
10. Teen dream: Beach house
Näitä listoja on viime aikoina näkynyt blogeissa ja nyt mm. Timessa. Itse en usko tekeväni top-kymppiä, mutta käyn mielelläni läpi muiden listat ja mahdolllisesti otan vinkkejä. Timen lista on siitä vallan mainio, että siitä löytyy noinkin paljon omani tyylistä musiikkia. Ja kaiken lisäksi löysin pari perehtymisen arvoista bändiä ja levyä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet etäisiksi. The black keys ja Yeasayer.
Lauantai-ilta olisi huonomminkin voinut kulua. Jos listan arvojärjestys tosin on juuri tuo, niin ihmettelen enimmäkseen vain Kanye Westiä...  kenties voisin yrittää lämmitellä suhdettani Kanye Westiinkin... mutta kyllä nyt The National olisi ansainnut korkeamman sijoituksen. Joka tapauksessa on ilahduttavaa löytää se edes listalta. Niin, ei kyllä yhtään hassumpi lista. Olisi voinut olla huonompikin.