Näytetään tekstit, joissa on tunniste Philip Teir. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Philip Teir. Näytä kaikki tekstit

2017/04/19

Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu



Philip Teir (s. 1980) on suomenruotsalainen kirjailija, jonka toinen romaani Tällä tavalla maailma loppuu (Så här upphör världen) julkaistiin hiljattain tämän vuoden puolella. Aiemmin Teiriltä on julkaistu kiitetty ja maailmallakin julkaistu romaani Talvisota - Avioliittoromaani, mikä täytyy ottaa myös luentaan.

Tällä tavalla maailma loppuu puhuttelee tietysti kauniilla kannellaan ja T.S. Eliotin runosta lainatulla nimellään. Itselle tulee mieleen, että onkohan tässä kyse jostain samankaltaisesta traagisesta tapahtumasta kuin Elina Hirvosen Kun aika loppuu -romaanissa, varsinkin kun kansiteksti lupailee: "Elokuussa kukaan ei ole entisellään." Lähden lukemaan kuitenkin aika ennakkoluulottomasti tätä romaania, jonka satunnaisesti valitsin kirjaston hyllyltä.

Teksti on soljuvaa ja helposti luettavaa, mutta toisaalta olen lukenut tämän vuoden puolella Thomas Mannin Taikavuorta. Ei kyseinen kirjakaan niin vaikea ole, mutta kappaleet ovat silti raskassoutuisempia, joihin rinnastettuna esimerkiksi tämä on viihdekirjallisuutta. Minun mittapuulla tämä onkin viihdekirjallisuutta, mutta en tarkoita sitä huonolla. Ei tämä silti mikään chic lit -teos tai erityisen hauska teos ole, tämä on melankolinen kertomus eräästä helsinkiläisestä perheestä, joka lähtee viettämään kesää mökille Maitolahdelle, Pietasaareen. Kesänmakuinen teos tämä onkin, tekee mieli lähteä samantien heidän perässään sinne.

Vaimo Julia on 36-vuotias kirjailija, joka päättää kirjoittaa kirjaansa mökillä. Puoliso Erik on saanut tietää juuri ennen lomamatkaa yt-neuvotteluista ja uransa lopusta helsinkiläisessä tavaratalossa. Hän ei kuitenkaan tohdi kertoa potkuistaan perheelleen, joka elää pitkälti hänen ansiostaan kantakaupungissa keskiluokkaista elämää. Perheeseen kuuluvat myös 13 vuotta täyttävä Alice ja hänen nuorempi veljensä Anton. Lapset eivät tietenkään ole erityisen innoissaan mökille eristäytymisestä, mutta tulevat löytämään mökiltä intressinsä, seikkailunsa. Nuoria kuvataan aika ajanhenkeen sopivasti; on instagram hashtageineen sekä hapuilu yhteenkuuluvuuden ja itsenäistymisen ristiaallokossa.

Kirja ei perehdy vain jokaisen perheenjäsenen mietteisiin, vaan kuvioihin astuvat myös lähipiirissä elelevä pessimistinen bioekoyhteisö, jonka jäsenet ovat sitä mieltä, että maailmanloppu on väistämätön asia. Asusteleepa eräässä mökissä myös yksin asustava Kati, johon mökille pelmahtava Erikin veli, Anders, tutustuu palattuaan Vietnamin matkaltaan.

Teirin romaanissa on hienoa se, että kukaan ei ole erityisen täydellinen, jokaisella on omat murheensa. Tämä seikka yhdistää niin ekoyhteisön jäseniä, Katia kuin keskiluokkaista perhettä. Tämä voi olla hyvin realistisen ja kauniisti kirjoitetun kirjan tarkoitus. Mietin vain, että jäinkö odottamaan jotain... jotain enemmän. Nyt kirja jättää enemmänkin vain haikean olon jälkeensä, ei tajunnan räjäyttävän, haikean... ehkä niin pitääkin olla. Olen ihan tyytyväinen, että kirjaan ei ympätty oikeasti kirjaimellista maailmanloppua (kuten romaanissa todettiinkin jo T.S.Eliotin runon mukaisesti, että maailma ei lopu pamahtaen), vaan nyt jää se jännite ja haikeus, mikä syntyy kun kesämökki laitetaan talviteloille...ja maailma loppuu, omalla tavallaan.


This is the way the world ends
This is the way the world ends
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper.

T.S.Eliot