Näytetään tekstit, joissa on tunniste folk. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste folk. Näytä kaikki tekstit

2017/03/06

Bone Moon - The Writer (EP)



Ochre Room oli on hieno bändi, mutta isommassa kokoonpanossa voi aina joskus käydä niin, että jäsen jos toinen haluaa lähteä eri teille, ehkä jatkaa kuitenkin musiikin parissa tavalla tai toisella. Vuoden 2015 lopussa kuusihenkinen Ochre Room esiintyi viimeisen kerran Helsingin Semifinalissa, siinä Tavastian kyljessä olevassa baarissa. Vaikka tamperelainen bändi tulikin nähtyä Tampereella ainakin yhden käden sormilla laskettuna, oli kunnia nähdä vielä sen viimeisenkin kerran kun siellä päin tuli liikuttua kyseisenä päivänä. Ja mukavaa näytti olevan haikeudesta huolimatta. Itse löysin Ochre Roomin verrattain myöhään, joskus tulee vain se hetki kun klikkaa, ei se tapahdu aina bändin alkutaipaleella. Mitäpä se nyt niin väliä, kun musiikki on silti kuunneltavissa levyiltä ja suoratoistopalveluista, ja tuli nähtyä siihen asti kunnes oli vielä kivaa.

Jos Ochre Roomin löysin hieman ennen hautajaisia, niin Bone Moonin (Lauri Myllymäki, Sebastian Krühn ja Samuli Pyykkönen) löysin sen sikiövaiheessa, aika kauan ennen tätä viime perjantaina julkaistua EP:tä. Ochre Roomin keikoilla sai muutaman kerran kuulla aivan lopuksi kitaristi-laulaja-lauluntekijä Lauri Myllymäen esittämänä kappaleen Thresher. Kyseinen kappale ei löytynyt Ochre Roomin levyiltä, mutta muutaman keikankin soittanut Bone Moon on ottanut sen nimiinsä. EP:ltä se ei kuitenkaan löydy, mutta Soundcloudista ja Youtubesta voi kappaleen kuunnella.

The Writer -EP on tyylikäs neljän kappaleen kokoelma, joka nojaa vanhaan brittifolk/americanaan. Kauniisti soivat kappaleet uhkuvat melankoliaa niin sanoituksien kuin soitannan puolesta, ja vaikka kyseessä on melko erilainen bändi kuin OR, niin OR-fanit löytänevät hippusia tunnelmaa entisiltä ajoilta. Ensimmäinen kappale The Writer varsinkin heristää korvia, mukana on myös Pekko Käppi jouhikkoineen! Oi voi mitä tunnelmaa. Ei Suomesta löydy paljon tämän kaltaisia artisteja ja bändejä, joten tämä pieni bändi Tampereelta saa kantaakseen melkoisen määrän kunniaa ja vaatimatonta ylpeyttä ollakseen yksi niistä ainoista.

Livenä: Tampereen Telakka perjantaina 10.3.2017, illan aikana esiintyy myös Laura Moisio. Itse en ole paikan päällä, mutta voisin lämpimästi suositella, enkä parempaa esiintymispaikkaa voisi kuvitella heille. Siis menkää ja nauttikaa. 


2016/12/26

Topi Saha ja Uudenvuodenyö




Minä menin kärppänä kuuntelemaan uuden kappaleen, kun julkaisun bongasin noin puoltuntia jäljestä myöhään eilisiltana.

Topi Sahalta on tosiaan tulossa uutta levyä mahdollisesti tuossa ensi vuoden puolella, sitä odotellessa oli kiva saada uutta kuunneltavaa tältä lahjakkaalta folk-muusikolta, jota varsinkin viime kuukausina olen kuunnellut enemmän tai vähemmän. Tontut myös kuiskivat, että Topi Saha keikkailisi soolona ainakin Tampereen Olympia-korttelissa tammikuun seitsemäntenä.

Mutta...Uudenvuodenyöhön... hyväntuulinen kappale löytyy Spotifysta! 


2016/12/04

Gregory Alan Isakov (with The Colorado Symphony)

spotify:album:2njrqDmQV1u62ix8C5PNkM

Yhdysvaltalainen Gregory Alan Isakov on vanha folkkari-suosikkini, joka muistutti olemassaolostaan tällä tänä vuonna julkaistulla levyllään kera coloradolaisen sinfoniaorkesterin. Levyn ykstoista kappaletta ovat vanhoilta albumeilta, joten tuttuja biisejä mutta mitä nyt uusilla mahtipontisimmilla sovituksilla. Jotenkin kuitenkin se sympaattisuus, herkkyys ja pieni kotikutoisuus ei ole kadonnut minnekään.

Lähdetään vaikka levyn aloituskappaleesta Liars. Herkkä ja voimakas kappale, joka lähtee hiljalleen lentoon mies ja kitara -alkuasetelmasta, orkesterin soittaessa hiljaa taustalla. On siis sanomatta selvää, että tässä ei ole orkesteri pääosassa, vaikka saakin hienon osan. Homma on vaan sopivassa tasapainossa. Helposti Gregory Alan Isakovin hieman tasapaksuinen ja sisäänpäinkääntynyt tulkinta voisi jäädä taka-alalle, mutta kun ei jää. Tää on sitä hiljaista voimaa.

Levyyn Spotifyssa pääset albumin kuvaa klikkaamalla. Alla myös Liarsin virallinen video!

GAI on nyt myös muuten kiertueella. Suomi ei ole toistaiseksi kiertuelistalla, mutta esimerkiksi Tukholman Debaserilla hänet voi nähdä maaliskuun alussa. 

2016/05/13

Check him out: Barna Howard


Auringon lisäksi lämmittää tämä tyyppi ja hänen esikoislevynsä, jonka löysin noin neljä vuotta julkaisun jälkeen. Kerta toisensa jälkeen huomaan pyörittäväni lauluja, joissa ei ole mitään ylimääräistä, vaan ovat modernia amerikkalaista kansanmusiikkia puhtaimmillaan, parhaimmillaan. Ehdottomasti tuo mieleen nuoren Bob Dylanin, mutta jotka eivät syty Dylanin nasaalille lauluäänelle syttyvät ehkä Howardiin enemmän. Näissä lauluissa on helppo upota tarinoihin, jotka sijoittuvat vuosien taakse ja arkisiin havaintoihin. 

Jotenkin jännä silti miten kuulostaa, että levy olisi monen vuosikymmenen takaa eikä noin neljän vuoden takaa. Jotain ajatonta tässä on. Portlandista löytynee siis Willy Vlautinin ja Fernandon lisäksi enemmänkin helmiä.

Barna Howard on tehnyt toisenkin levyn, Quite A Feeling, joka sekin löytyy Spotifysta. Se on toinen lukunsa se. Saattanee hyvä olla sekin, mutta nopean kuuntelun jälkeen olen palannut debyytin suloiseen äänimaailmaan.


"In the hills of ole Missouri,
A woman’s life is looking dim.
While grandma watches “Wheel of Fortune,”
Because she knows that her’s is already well spent.
Well, even though she’s gone, I can hear her laugh,
Yeah, it won’t be long, till I hear it coming back.
Well, I know that she’d be pleased,
To know that it will last."

"Up on the hill, there’s a tiny house, with a big old rocking swing,
Where two love birds, perched upon it,
Are kissing because they know it’s free,
While down below, the children run, faster everyday,
With grass and gravel on both their knees,
They grow with every bone they break."


"Well, that house was old, but so was she.
You’d ask for two, but she’d hand you three.
And when she died, she left trunks of memories,
Because she saved every damn thing,
From everyone she loved."

2016/02/20

Laura Gibsonin uusi kappale riemastuttaa (paljonkin)



Huhhei, nappaa itsellesi pala auringosta kuuntelemalla tämä uusin Laura Gibsonin sinkku. The Cause on lohkaisu tulevalta, huhtikuussa julkaistavalta albumilta Empire Builder. Edellisen albumin ja tämän uuden väliin on mahtunut vaikka mitä. Muutettuaan Portlandista New Yorkiin vuonna 2014 Gibson muun muassa mursi jalkansa ja muutaman kuukauden päästä tästä onnettomasta tapaturmasta hänen kotitalonsa East Villagessa paloi maan tasalle. Siinä Laura Gibson edelleen on, onneksi, toisin kuin kaikki mitä hän silloin omisti (esimerkiksi lyriikoita tuleviin kappaleisiin). 

Tuleva albumi tulee kertomaan uuden aloittamisesta uudessa paikassa, kaikesta tuskasta ja haikeudesta mitä siihen liittyy, vaikka uusi toisi kaikkea hyvää. Uusi kappale on äänitetty silti Oregonissa.

Jännää miten yksi biisi voi olla samalla niin aurinkoinen ja toivoa valava kuin dramaattinen. Vannon etten oo hetkeen kuullut kappaletta jossa jouset, perkussio, kitara ja basso sulautuisivat näin hyvin Lauran kirkkaalla ja pehmeällä laulamaan folkpop-kappaleeseen. Tekee pahaa ajatellakin, että jos mitään näistä elementeistä ei olisi. Toistaiseksi vuoden paras kipale. 

2015/05/04

Phoebe Bridgers - a musical unicorn who could make a jar of sand sound like ‘Blood On The Tracks’


 Can the killer in me tame the fire in you?, 

laulaa kalifornialainen Phoebe Bridgers Killer-laulussaan ja laulaa just niin miellyttävästi ku naisfolk-artisti voi vaan laulaa. Kertakaikkisen kaunis laulu. 

Killer löytyy uutukaiselta kolmen kappaleen EP:ltä Killer, jonka on tuottanu kukas muu ku Ryan Adams, jonka levy-yhtiö
Pax-Am on. Phoeben poikaystävä tunsi Ryan Adamsin ja ihan sitä kautta nopealla aikataululla tuotettiin levy. Ilmeisesti P.B. vakuutti Adamsin, koska hän on kuvaillut tätä näin:

a musical unicorn who could make a jar of sand sound like ‘Blood On The Tracks’”.

 Phoebe soittaa EP:llä Adamsin Buck Owens -kitaraa ja Ryanin mukaan sai sen soimaan samalla tavalla kuin hän itse. Asia jota moni on yrittänyt. Mutta siihen tarvitaan vain vahva sydämestä kumpuava tarkoitus ja tahto. Jostain haastattelusta luin myös, että levyllä soittaa myös Ryanin lääkäri, joka sattuu taitamaan pedal steelin... 

Phoeben levyn saa muuten seiskatuumaisena, aivan kuten kaikki Ryan Adamsin levyt. Ryan Adams & Pax-Am love vinyls. Mutta mikäli haluat tutustua ensin, niin se onnistuu esimerkiksi Spotifyn kautta klikkaamalla tuota levyn kantta. Löysin myös muutaman muun biisinPhoebehan on tehnyt musiikkia jo muutamankin vuoden, mutta tämä Killer on ilmeisesti ensimmäinen virallinen levy. 

2013/01/26

Sophie Jamieson.


Suorastaan pakko minunkin jakaa tämä blogissani. Tämä on kesäkuussa Sneaky Sneaky Sessionseissa filmattu laulu Dinah.

Sophie Jamieson on nuori singer-songwriter. Eikä se vielä mitään, että lähtökohta on nainen ja akustinen kitara ja tuloksena on folkkia, mutta kun Sophie sekä näyttää että kuulostaa enkeliltä. Ja tämä laulu Dinah on muutenkin jumalainen. Video on siis suorastaan avaamisen arvoinen kerran, toisen, kolmannen....

Sophie Jamieson on Briteistä ja hänen EP:tään, jonka julkaisee levy-yhtiö Folkroom Records,  pääsee kuulemma keväällä kuuntelemaan! Elämme tammikuun loppua, joten enää yks, kaks talvikuukautta kevääseen. Vaikka kannattanee varautua siihen, että huhtikuussakin tulee hanget korkeat nietokset.... Itse kyllä pidän tälläisestä kunnon talvestakin, mutta keväässäkin on paljon odotettavaa eikä vähiten Sophie Jamiesonin EP.

Täällä enemmän Sophie Jamiesonia.