Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kent. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kent. Näytä kaikki tekstit

2012/04/27

Uusia levyjä.



Tänä vuonna on ilmestynyt Billy Braggin & Wilcon kolmas yhteistyön hedelmä: Mermaid Avenue III. Tämä ja aiemmat levyt saa The Complete sessions-kokoonpanona, ilmeisesti kolmatta ei kuitenkaan erikseen saa. No, tässä saa kuitenkin aika hyvän paketin. Se sisältää myös yhteistyöstä tehdyn dvd-dokumentin Man In The Sand.  Mermaid Avenue-levyt ovat yhtä kuin Woody Guthrien aiemmin julkaisemattomat kirjoitukset vuosilta 1939- 1967 uudenlaisen musiikin formaatissa. Guthrien tytär Nora Guthrie otti yhteyttä Billy Braggiin, joka puolestaan otti yhteyttä Wilcoon. Tadaa. Näinpä siis legendaarisen folk-muusikon sanoitukset saatiin puhallettua henkiin. Biiseissä useimmiten laulaa Wilcon ihana Jeff Tweedy, mutta kuullanpa myös Billy Braggia.

----------


Damien Juradolta on ilmestynyt kymmenes levy Maraqopa, jota ennen tuli nautittua Live at Landlocked-levyä. Koska DJ toimii oikeasti livenä sekä levyllä livenä vallan mainiosti. Eipä ainakaan huonompaan suuntaan ole DJ lähtenyt uudella levyllään, joten se saa ensikuuntelujen lisäksi kyllä vielä aikaani. Ja hei, etkö ole kuunnellut Damien Juradoa aiemmin? Oikaisehan tämä virhe pikimmiten. :)

----------



Kentin uuden levyn Jag är inte rädd för mörkret (En pelkää pimeää, osaan vielä ruotsia!) kannessa poseeraavat egyptiläiset hahmot, edellisen levyn kannessa oli kuin turistikuva rakastavaisista Karibian rannalta. Kent on tosin aina ollut tunnettu persoonallisista (mutta vähän hienommista) kansitaidekuvista. Toissijaista kuitenkin on kansitaide, mutta sisältöön en ole vielä täysin keskittynyt. Paluu juurille ei ole kuitenkaan ihan vielä tapahtunut vaan elekroniset temmot ovat tässäkin mukana, mutta vähän vähemmän kuin viimeisimmillä levyillä. Levy on ehkä musiikkityypeistä eniten POP. Kyllä tässä ainakin vähän nyökyttelee päätänsä musiikin mukana, varsinkin Beredd på allt vaikuttaa tarttuvalta mutta kuunnellaanpas vielä vähän lisää (samoin kuin sitä aiempaa, koska 2000-luvun alussa Kentin ja mun suhde kukoisti enemmän).

----------


Sharon Van Ettenin kolmas albumi Tramp maistuu! No kuuntelehan vaikka levyn toista biisiä Give out hyvällä volyymilla ja sulje pois muut häiriöt hetkeksi, niin huomaat saman asian.

I'm biting my lip
as confidence is speaking to me.
I loosen my grip from my palm
and put it on your knee.
In my way, I say
You're the reason why I'll move to the city
you're why I'll need to leave

Aih, kylmät väreet kulkevat....  ja heti perässä tulee kaikkea muuta hyvää, kyllä kiitos.

----------


No, jos haluaa vähän menevämpää musiikkia kuunnella, niin sitä tarjoaa The Dandy Warholsien This Machine. The Dandy Warholsien psykedeelistä poppia on monesti kuulemma verrattu The Velvet Undergroundiin! Itse en tainnut ajatella asiaa kuunnellessani vuosia sitten Thirteen Tales From Urban Bohemia-albumia, mutta otanhan kuunteluun nämä muutkin julkaistut levyt.


Pääset kuuntelemaan levyjä suoraan klikkaamalla postauksen levynkansia!

2010/10/16

15 levyä.

... joka on liikkunut haasteena, että 15 levyä mitkä ensimmäisenä tulee mieleen 15 minuutissa. Noin 15 minuuttia taisikin kulua, vaikka en ihan kirjaimellisesti haastetta noudattanut, kun aloin viedä haastetta 2000-luku-painotteiseksi. Itse asiassa kaikki levyt Torin levyä lukuunottamatta on 2000-luvulta (ja sekin ihan 90-luvun lopulta). Jostain syystä se piti kuitenkin mainita, ehkäpä siksi että löysin sen kuitenkin tällä vuosikymmenellä.

2000-luku on siitä tärkeä kuitenkin, että silloin mun musiikkimaku muotoutui hedelmällisemmäksi. Toki alkuun mahtui vähän huonompaakin, mutta kyllä se siitä...  tässä on niitä levyjä, joita olen kuunnellut vuosia sitten ja uskon, että nämä levyt tulevat kulkemaan mukana enemmän tai vähemmän.



Useat näistä ovat porttilevjä bändin muihin levyihin ja siinäkin mielessä tärkeitä. Mutta silti juuri ehkä vain nämä porttilevyt joidenkin kohdilla ovat ainoita jotka merkitsevät enemmän. Niin ja nämä levyt ovat upeita kokonaisuuksia! Ja osaan näistä liittyy omat muistonsa, mikä kultaa niitä kenties ehkä vieläkin enemmän.

Tori Amosin From the choirgirl hotelin löysin pikkukaupungin kirjastosta joskus vuonna 2000. Levyn vihkonen oli kulunut ja tuoksui kenties marihuanalta. Tykästyin tähän levyyn kokonaisuudessaan huimasti ja vielä tänäkin päivänä tämä on se albumi Torilta, jota olen jaksanut kuunnella..kokonaisuudessaan. Ja joka on auennut vain parhaiten.

The soundtrack of our lives astui elämääni myös Behind the music -levyllä, melko samalla tavalla kuin Tori. Satunnaisesti otin sen vain kirjaston levyosastolta. Enää en kuuntele Tsoolia niin kovin, mutta on hienoa että löysin tämän. Samalla levy on ylistys musiikkiosastolle, joka ainakin siihen aikaan oli iso asia. Ja varsinkin se, että sai cd-levyjä (kasettejakin oli kyllä yhä kirjaston  hyllyissä paljon...) ;)

Liekin Korpin löysin 2002 tai 2003 ja tämä on edelleen mielestäni ainoaa oikeaa Liekkiä. Muistan, että en pitänyt niiden ensimmäisestä albumista ja jälkimmäisiäkään en ole niin kovasti kuunnellut, mutta Korppi on täydellinen kokonaisuus.

The White stripesin White blood cells on syksylevy ajoilta jolloin asuin vielä kotona, isän kanssa. Muistan, että haravointi pimeässä syysillassa sai uudenlaista taikaa kuunnellessa kannettavalla cd-soittimella tätä levyä. Ja tässä on edelleen melko hyvä kokonaisuus. Muuten en ole kyseistä bändiä kuunnellut maailman eniten.

Queens of the stoneagen Songs for the deaf innostutti heti, kokonaisuudessaan. Junamatka perjantai-iltana vuosia sitten sai uutta nostetta levyä kuunnellessa. Tätä en kuuntele enää kovin paljon, mutta hyvä paketti se on.

Scandinavian music groupin Onnelliset kohtaa oli tärkeä levy vuonna 2003. Levyn katkeransuloiset laulut kuuluivat soittimessa useasti.

Franz Ferdinandin s/t on edelleen aivan järkyttävän hyvä, mutta sitä se oli silloin kun löysinkin bändin. Samalla tämä bändi on ensimmäisiä bändejä tietyn genren saralla, johon musiikkimakuni alkoi kallistua yhä enemmän. Musen Absolution samoin.

Disco Ensemble astui kuvioihin joskus vuonna 2004..tai 2005 alussa. Ensimmäisellä keikalla en vielä syttynyt mutta levyjä kuunnellessa aloin tykätä enemmän ja enemmän. Kaksi ensimmäistä levyä taisivat iskeä samoihin aikoihin, mutta halusin valita vaan jomman kumman, niin valitsin First aid kitin.

Kentin Du & Jag Döden on yksi hienoimpia levyjä ja siksi tämä kaikista Kentin levyistä. Vaikka pidän kovasti muistakin levyistä. Tämä vain tuli niistä kaikista ensimmäisenä mieleen.

Kaikilla kaltaisillani tytöillä on ollut Mew-vaihe ja niin mullakin. Frengers sulatti sydämen, Jonas Bjerre sulatti sydämen. Ajomatka Provinssirockiin meinasi saada sydämen pamppailemaan, sillä alueelle tuli päästyä juuri ja juuri näkemään Mewin keikka, itselleni ensimmäinen. Se oli sen jälkeen menoa, vaikka Mewiä en ole nähnytkään sen kerran jälkeen kuin kerran. Myös toinen levy kuuluu suosikkeihini, mutta Frengers on kuitenkin se tärkeämpi. Jollain tavalla.

Veto-bändin löysin melko sattumalta. Kävin katsomassa keikkaa ja ostin divarista levyn. There´s a beat in all machines on mieletön levy, uudempi on huonoutta tähän levyyn verrattuna.

Damien Ricen 9..... huh.


The Killersien Sam´s town on mielestäni paras The Killersien levy. Tämä vaan toimii kokonaisuudessaan (ja huomatkaa Anton Corbijnin valokuvataide kannessa). Ja The Nationalin Boxeria ei voinut jättää mainitsematta, sillä sen myötä musta on tullut mitä suurempi The National-fani. Enkä vieläkään voi tajuta, miten johonkin levyyn kuten tähän ei voi kyllästyä millään.

Vähän itkettää jättää mainitsematta muutamia muita hyviä levyjä (ja paljonkin eri tyyppisiä). Silti tämä kollaasi havainnollistaa aika hyvin mistä musiikkimakuni on koostunut menneinä vuosina.



P.S Arvostan suuresti edelliseen postaukseen jätettyjä kommentteja ja arvostan edelleenkin. Olisi mukava että vastaisitte vaikka ihan vain pariin kysymykseen , (vaikka en järjestäkään mitään palkintoarvontaa.)