Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sinä elävä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sinä elävä. Näytä kaikki tekstit

2009/12/19

Du levande.

Sain eilen katsottua Roy Anderssonin uusimman elokuvan (no, vuodelta 2007) kun kirjastossa se osui silmiin. Kirjastojen dvd-hyllyt ovat toisinaan aarreaittoja ja korvaavat helposti elokuvavuokramootkin. Tämä elokuva on nasevasti nimetty Sinä elävä (Du levande). Roy Andersson kyllä jo aiemminkin sykähdytti elokuvallaan Eräs rakkaustarina, joten mikään aivan kakka ohjaajana hän ei ole.

Elokuva sijoittuu jonnekin päin Ruotsia ja koostuu monista tarinoista joita seurataan pitkin elokuvaa.

Jos pitäisi kuvata yhdellä adektiivilla elokuvan tunnetilaa, se olisi: ALAKULOINEN.

Elokuvassa on surkeita ihmisiä, surullisia tapahtumia..mutta ne on esitetty tavalla joka pitää sisällään alakuloista synkkää huumoria.

Sinä elävä on ennen kaikkea visuaalinen elokuva! Kanssakatsojani sanoi elokuvaa tylsäksi ja lähti nukkumaan, mutta itse olen paljon tylsempääkin nähnyt ja tämä oli kaukana siitä. Ehkä elokuva jakaakin mielipiteitä...toisinaan pidän elokuvista, joissa ei välttämättä ole kuin sympaattisia ihmisiä vailla mitään mullistavaa, mutta elokuvan pitää olla silloin tehty hyvin. Sen täytyy koukuttaa jollain tavalla esimerkiksi juuri visuaalisuudella ja pienellä katsojan hämäämisellä.

Yksi esimerkki elokuvasta on, että kuvataan tyhjää tilaa ja hissin ovea pari minuuttia. Ahaa, sehän voisi olla äärettömän tylsää tuijottaa sellaista, mutta siinähän katsoja jääkin odottamaan kuka sieltä hissistä tulee ulos ja mitä tapahtuu. Toinen esimerkki isosta tilasta, joka on tyhjä etualalta ja johon katse kiinnittyy ensimmäisenä. Hetken kuluttua huomaat, että siellä vasemmalla ylänurkassakin on ihmisiä. Hienoa kuvasommittelua!

Loppuun vielä vähän kuvia fiilisteltäväksi.






Ja ei sitä voi pelkillä kuvilla ja sanoilla selittää - se kannattaa katsoa. Maailman iloisin elokuvahan se ei ole, mutta iloisillekin kohtauksille on hetkensä.