Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eunsun Kim. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eunsun Kim. Näytä kaikki tekstit

2015/04/08

Eunsun Kim: Pohjois-Korea


Pohjois-Korea, mikä helvetti ihmiselle.

Ja kun ihminen on helvetissä, niin pakomatka voi tuntua houkuttelevalta, mutta joskus myös ainoalta vaihtoehdolta, kun vaihtoehtona on nälkään kuoleminen. Tälle tosielämän pakomatkalle lähtivät Eunsun Kim, äitinsä ja siskonsa. Isä kuoli nälkään. Kuten myös isovanhemmat. 

Eunsun Kimin tositarinaan perustuva  Sébastien Fallettin toimittama kirja on suomennoksena uudehko, alkuperäisenä ranskankielisenä ilmestyi 2012, Eunsunin ollessa 25-vuotias. Tarina alkaa aina 90-luvulta Kimin lapsuudesta. Niitä aikoja kun itse kirmaili suhteellisen onnellisena ja vapaana lapsena ja ainoa pakomatka oli joku leikkipakomatka, kun jonain kiukkuisena hetkenä vanhemmat ärsyttivät. Pakkaa repun ja meinaa lähteä palaamatta. Ei tee sitä. Asiat ovat niin hyvin kuitenkin. Samoihin aikoihin joku lapsi kirjoittaa testamenttia, yksitoistavuotiaana. 

Nimestäkin ja takakannen tekstistä päätellen Eunsun onnistuu todellakin pakenemaan, mutta sitä ennen käymme läpi ikäviä vaiheita, ja on todellakin suoranainen ihme, että hän ja myös sisarensa ja äitinsä onnistuvat selviämään siitä kaikesta hengissä. Rajanylityksistä, kiinnijäämisistä, ihmiskaupasta, autiomaasta..... Päästäkseen lähelle, silti niin kauas. Etelä-Koreaan.
Kirja toimiikin eräänlaisena muistutuuksena, että samaa yrittäneitä on lukuisia. Ihmisen pitää olla oman kapitalistisen maan vanki. Kuolla mieluummin nälkään ja palvoa johtajansa nimeä. Esimerkiksi perhe myi melkein kaikki huonekalut saadakseen rahaa ruokaan, mutta suurten johtajien Kimien muotokuvien myynti olisi ollut kuolemalla rangaistava rikos. Asunto tyhjänä ja seinällä nämä "jumalat", joiden elämä ja historia kuuluvat koulun opetusohjelmaan lapsuudesta asti, ehkä tärkeimpänä oppiaineena ikinä.

Vaikka Eunsun pääsi tosiaan perille Etelä-Koreaan, niin Pohjois-Korea ei kuitenkaan ole lähtenyt hänestä koskaan. Viettihän hän siellä myös rakkaita hetkiä lapsuutensa ensimmäisinä vuosina. Sitä hän muistelee automaattiovisten metrojen, cafe lattejen ja iphonejen keskellä kilpailuhenkisessä yhteiskunnassa. Omaa kirottua rakasta kotimaatansa. 

"Jonain päivänä, ennemmin tai myöhemmin, kun sitä vähiten odotetetaan, diktatuuri kaatuu. Olen siitä varma. Silloin voin lopultakin mennä käymään pienessä synnyinkaupungissani Undokissa."

Kirja on helppolukuinen lapsenomaisen kielen ja ohuutensa vuoksi. Sitä en kuitenkaan kritisoi, sillä painavat asiat voi sanoa keveämmässäkin muodossa, niin että pieni lapsikin voisi sen lukea takertumatta kielellisiin koukeroihin. Eikä kirja ole kaunokirjallinen, vaan tosielämän yhdeksän vuotta noin 200-sivuisena. Tärkeä ja liikuttava teos. Vahvassa kansikuvassa muuten ei ole itse Eunsun Kim, sillä hänelle ei jäänyt lapsuudesta kuvia. Ainoa ja tärkeä kuva isästäänkin tuhoutui pakomatkalla. 

Diktatuurin kaatumista odotellessa!