Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mumford & Sons. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mumford & Sons. Näytä kaikki tekstit

2015/05/15

Mumford & Sons pisti banjot huilimaan ja tuloksena on Wilder Mind


Nyt viimeistään mun on pakko myöntää, että en ole varma olenko tykännyt Mumfordin ja poikien musiikista erityisen fanaattisesti. Oikeastaan en ole antanut edes täyttä mahdollisuutta, vaan olen perustanut löyhän mielikuvani livetaltioinnille, jossa äijät paahtoivat nopeatempoista musiikkia hikinauhat päässä. Ja ne ajoittaiset kansanmusiikki-vibat Marcus Mumfordin vibraattoriäänellä. Kieltämättä Little Lion Man on ollut tarttuva hyväntuulen tuova kappale. Ristiriitaista kyllä. Siksi olenkin positiivisesti yllättynyt uudesta levystä. Se kuulostaa vähän erilaisemmalta. Raikkaalta. Siinä missä elektronisemmat vibat pilaavat monen bändin uutukaiset, niin siinä M&S saa sen toimimaan. Pojat sanoivatkin, että he eivät halunneet tehdä enää toista Babel 2:ta, että he eivät ole yhden genren miehiä. Mutta nyt huolet pois, ei se folkikaan minnekään kadonnut, vaikka banjot on pistetty huilimaan.

Bändi on muuten tehnyt työtä yhdessä Aaron Dessnerin(The National) kanssa ja koska he sattuvat olemaan bändin faneja, ei ole välttämättä väärin inspiroitua hieman heidän musiikistaan myös... 

Tässä kaksi erilaista kappaletta. Väkevä folk-balladi Cold Arms


ja Tompkins Square Park, jota kuunnellessani luulen hetken kuuntelevani Interpolia... Kappale tuo kuitenkin enemmän mieleen New Yorkin kuin Dublinin. Eikä Interpol-vibat välttämättä katoa sitä seuraavallakaan kappaleella Believe.



Jos Marcus Mumford lähettäisi postikortin levynkansikuvalla, voisi hän uskottavasti kirjoittaa siihen terveisensä ja p.s Meet me in Tompkins Square Park?