Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1984. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1984. Näytä kaikki tekstit

2015/05/27

George Orwell: 1984 (kun 2+2=5 ja ISOVELI valvoo sinua)

Oli kirkas, kylmä huhtikuun päivä, ja kellot löivät juuri kolmetoista. Winston Smith painoi leukaansa rintaa vasten suojautuakseen purevalta viimalta ja puikahti Voitontalon lasiovesta sisään, mutta ei niin liukkaasti ettei pieni hiekkapilvi ehtinyt samalla seurata mukana.
Rapussa oli keitetyn kaalin ja vanhojen räsymattojen haju. Peräseinällä komeili värikäs mutta sisäkäyttöön liian isokokoinen juliste. Koko kuvassa ei ollut muuta kuin runsaan metrin levyiset jättiläiskasvot: ne kuuluivat noin neljäkymmentäviisivuotiaalle miehelle, jolla oli paksut mustat viikset ja komeat joskin kolhot piirteet. Winston lähti menemään kohti portaita. Hissiä oli turha edes kokeilla. Parhaassakin tapauksessa se toimi ani harvoin, ja juuri nyt oli sähkövirta katkaistu päiväsajaksi. Toimi liittyi vihaviikkoa edeltävään säästökampanjaan. Huoneisto oli seitsemännessä kerroksessa, ja kolmekymmentäyhdeksän vuotias Winston, jolla oli oikean nilkkansa yläpuolella säärihaava, kulki verkkaista tahtia ja lepäsi monta kertaa matkalla. Joka porrastasanteella häntä tuijottivat hissikuilun vastaisesta seinästä julisteen jättiläiskasvot. Se oli kuva, jonka katse tuntui seuraavan kulkijan liikkeitä. ISOVELI VALVOO SINUA luki alla. 


George Orwellin 1984 julkaistiin vuonna 1949 ja eräänä päivänä vuonna 2015 eräs neiti lähti vihdoin metsästämään sitä päättäväisesti kirjastosta. Kirja ei tullut koskaan kirpputoreillakaan vastaan.  Hän etsii sitä O:n kohdalta, tuloksetta. Kirjautuu vieressä olevaan nykyajan tietojärjestelmään etsiäkseen hyllypaikan. Hän olisi voinut kysyä virkailijaltakin, mutta halusi pientä etsimisen iloa arkeensa. Kas, scifi-hylly, aivan omassa maailmassaan. Niin hän ottaa hieman naureskellen scifi-kirjan mukaansa ja lähtee lainaamaan sitä digitaalilaitteen säteiden kautta. Menneisyydessä tämä kaikki olisi ollut vielä täyttä scifiä. Mutta onneksi oikeat paperiset kirjat ovat vielä olemassa. Ne tuntuvat olevan scifistä valovuosien päässä aikana kun käyt kirjastossa, jossa käyt mahdollisesti ilman tervehdyksenvaihtoja ja etenet robottimaisesti yllämainitulla tavalla (robottimaisuutta rikon usein kuitenkin vaeltelemalla päämäärättömästi ja lainaten intuitiollakin).

1984 on aikamme klassikko. Vaikka Orwellin kirja sijoittuu edesmenneeseen vuoteen 1984 ja tiedämme, että aivan näin ei käynyt noin kolmekymmentä vuotta sitten (edes itse kirjailija ei päässyt näkemään tätä, sillä hän kuoli kirjan julkaisua seuraavana vuonna), löydämme maapalloltamme pelottavan paljon asioita, jotka eivät ole vain utopiaa. Ja mikä ei olisikaan, voisi silti tapahtua jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Siksi kirja pitää kutinsa vielä tänä päivänä.

Koska kirja on silti fiktiivinen romaani, niin keskitytään kirjassa päähenkilöön Winston Smithiin. Winston Smith muistaa ajan, jolloin kaikki oli toisin. Tämä koituu siis kovaksi kohtaloksi aikana kun menneisyys pyyhitään pois ja luodaan uusi historia. Kaikki kirjat ja lehdet tuhotaan. Osa kirjoitetaan uusiksi, uudiskielellä. Uudiskieli on kieli, jonka sanoja pyritään vähentämään mahdollisimman paljon. Miksi esimerkiksi käyttää sanoja hyvä ja huono, kun voi olla vaan hyvä ja epähyvä. Kielellistä rikkautta pyritään karsimaan myös siksi, jotta mielikuvituskin pysyisi kurissa. Kirjan lopussa on tästä uudiskielestä oma kiinnostava kappaleensa.

Kielen käyttöä ja jopa ajattelua valvotaan tavalla joka on eräässä leikkimielisessä tosi-tv-ohjelmassa mutta toisin kuin tässä tv-ohjelmassa, seuraukset vääristä teoista johtavat helposti ihmisen haihduttamiseen lopullisesti. Tässä kirjassa valvonta kohdistuu siis myös Winston Smithiin, mieheen, joka on ajatusrikollinen. Salaa, lopulta vähemmän salaa.No, jokainen voisi kuvitella miltä tuntuisi kun kotona olisi tv-ruutu, jonka tyyppi lähettäisi jatkuvasti propagandaa ja valvoisi tekemisiäsi ja ajatuksia eleidesi kautta. Etsisit hädin tuskin kodiksi kutsutusta paikasta koloa, johon valvonta ei osuisi. Ja jos väitettäisiin, että 2+2 = 5, niin se olisi fakta, joka sinun tulisi omaksua. 

Eikä 1984:n tapahtumat ole täysin utopiaa sillä tiedämmehän Pohjois-Korean Isoveljen ns. tuttavallisemmin nimetyn Kim Jong-unin. Kun koulujen opetusohjelmaan kuuluu johtajien opit ja valokuvat roikkuvat kansalaisten seinillä. Kun väärästä uskomuksesta rangaistaan.

1984 on lohduton kirja siitä kuinka aina tullaan sotimaan ja varmasti tullaankin. Ja mitenkäs sitä aina vuosikymmenien, -tuhansien ja -satojen jälkeen elintason kohennuttuakin tasa-arvo ei toteudu tai toteutuu vaikeimman kautta. Kirjassa kerrotaan miksi.

Yläluokan päämääränä on pysyä paikoillaan. Keskiluokan päämääränä on vaihtaa paikkaa yläluokan kanssa. Ja alaluokan päämääränä, milloin sillä sellainen on - sillä alaluokan pysyväispiirteisiin kuuluu että se on niin raadannan nujertama, että se ani harvoin tiedostaa mitään arkisen elämänsä ulkopuolelta-, on hävittää luokkaerot ja luoda yhteiskunta, jossa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Näin pääpiirteissään sama taistelu toistuu yhä uudestaan kautta historian. Yläluokka näyttää pitkät ajat istuvan turvallisesti vallan kahvassa, mutta ennemmin tai myöhemmin koittaa aina hetki, jolloin se kadottaa uskon itseensä tai kykynsä hallita tehokkaasti, tai sitten molemmat. Silloin sen syöksee vallasta keskiluokka, joka voittaa alaluokan puolelleen olemalla sen silmissä taistelevinaan vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Heti päästyään tavoitteeseensa keskiluokka työntää alaluokan takaisin vanhaan orjuuteen ja ryhtyy itse yläluokaksi. Vähitellen jommastakummasta muusta ryhmästä, tai molemmista, erottautuu uusi keskiluokka, ja taistelu alkaa alusta. Kolmen ryhmästä alaluokka on ainoa, joka ei pysty koskaan edes tilapäisesti saavuttamaan tavoitteitaan. Olisi liioittelua väittää ettei historian kuluessa ole tapahtunut aineellista edistystä. Nytkin, rappiokaudella, keskivertoihminen voi fyysisesti paremmin kuin muutama vuosisata sitten. Mutta minkäänlainen vaurauden kasvu, mikään tapojen hioituminen, mikään uudistus tai vallankumous ei ole koskaan tuonut inhimillistä tasa-arvoa millinkään vertaa lähemmäksi toteutumistaan. Alaluokan näkökulmasta yksikään historiallinen muutos ei ole merkinnyt juuri muuta kuin että herrat ovat vaihtaneet nimeä.
s. 241 Bon-pokkarit

Siinä eräs mieleenjäänyt tekstinpätkä, jonka luin tässä uuden hallituksen muodostamisen aikoina. Vaikka eihän meillä Suomessa ole varsinaisia ääripuolueita, niin huomaamme että pieni osa pitää tästä kutinsa, jos tarkastelussa on puolueemme vasemmalta oikealle ja osa heidän arvoistaan. Kerta toisensa jälkeen kaikkein vasemmalla olevien on hankala päästä kuin oppositioon tai jos pääsisivätkin, niin heidän voi olla vaikeaa siellä. He, jotka eniten julkisesti puolustavat sitä peräänkuulutettua tasa-arvoa. Luokkajako, se vain on ja pysyy. Ken ei usko, lukekoon tänään julkaistun hallitusohjelman, jossa nähtävästi leikataan eniten vähäosaisimmilta.

Näin vaan on, että kuten on sanottu, kirja pysyy vieläkin ajankohtaisena. Sen kokonaisvaltaisen lohduttomaan tulevaisuudenkuvaan en kuitenkaan jaksa uskoa, eikä nyky-Suomestamme löydy juuri yhtäläisyyksiä. Oi että kuinka varsinkin tämän jälkeen taas muistaa rakastavansa kieltä ja kirjallisuutta! Sitäkin, että voin kirjoittaa tähän blogiin tämänkin tekstin.
1984 on lukemisen arvoinen, mutta samoin myös aiemmin Orwellilta lukemani Keep the Aspidistra Flying ja Animal Farm. Lukulistalla on nyt ehdottomasti herran muutkin kirjat.