Näytetään tekstit, joissa on tunniste amerikkalainen musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste amerikkalainen musiikki. Näytä kaikki tekstit

2017/02/10

Phoebe Bridgersin Smoke Signals

 



Tämä Ryan Adamsin yksisarvinen, jonka Killer-kappale yhä vaan kuulostaa hyvältä, on julkaissut uuden kappaleen Smoke Signals. Smoke Signals on vähintään yhtä hieno (ellei parempi) kuin Killer. Vuosi 2017 on vasta alussa ja uskallan jo sanoa, että tämä on vuoden TOP 5 -lauluissa. 

Kauniisti sanoitetussa laulussa yksi lempikohdistani on:


“I wanna live at a Holiday Inn where somebody else makes the bed/ We’ll watch TV while the lights on the street put all the stars to death.”


Alla olevassa kauniissa musiikkivideossa mukana lyriikat.


2017/01/23

Milo Greene - Afraid of Everything




Perjantaina 20. tammikuuta 2017 Trump lausui käsi kahdella raamatulla virkavalansa...ja samalla viikolla amerikkalaisbändi Milo Greene julkaisi toisen kappaleen Afraid of Everything tulevalta Never Ender -EP:ltä.

Olen muutaman kerran putkeen kuunnellut tätä tulokasta, kun totesin sen varsin kelpo kappaleeksi aamuyön tunteina. Kappaleessa on sellaista dream pop -tunnelmaa ja lohdullisuutta raadolliseen maailmaan... mutta ennen kaikkea onhan se nyt pirun kauniisti sanottu, että "I´m afraid of everything I´m not afraid of you."


2016/12/04

Gregory Alan Isakov (with The Colorado Symphony)

spotify:album:2njrqDmQV1u62ix8C5PNkM

Yhdysvaltalainen Gregory Alan Isakov on vanha folkkari-suosikkini, joka muistutti olemassaolostaan tällä tänä vuonna julkaistulla levyllään kera coloradolaisen sinfoniaorkesterin. Levyn ykstoista kappaletta ovat vanhoilta albumeilta, joten tuttuja biisejä mutta mitä nyt uusilla mahtipontisimmilla sovituksilla. Jotenkin kuitenkin se sympaattisuus, herkkyys ja pieni kotikutoisuus ei ole kadonnut minnekään.

Lähdetään vaikka levyn aloituskappaleesta Liars. Herkkä ja voimakas kappale, joka lähtee hiljalleen lentoon mies ja kitara -alkuasetelmasta, orkesterin soittaessa hiljaa taustalla. On siis sanomatta selvää, että tässä ei ole orkesteri pääosassa, vaikka saakin hienon osan. Homma on vaan sopivassa tasapainossa. Helposti Gregory Alan Isakovin hieman tasapaksuinen ja sisäänpäinkääntynyt tulkinta voisi jäädä taka-alalle, mutta kun ei jää. Tää on sitä hiljaista voimaa.

Levyyn Spotifyssa pääset albumin kuvaa klikkaamalla. Alla myös Liarsin virallinen video!

GAI on nyt myös muuten kiertueella. Suomi ei ole toistaiseksi kiertuelistalla, mutta esimerkiksi Tukholman Debaserilla hänet voi nähdä maaliskuun alussa. 

2016/11/24

Melankolisen torstain kappale: Darlingside - Whippoorwill



Tällä viikolla törmäsin soittolistalla kappaleeseen, joka pisti heristämään korvia hieman tarkemmin. Laulua merkitsevämmäksi itselle tuli kappaletta eteenpäin vievä taitava soitanta ja melodia, joita on höystetty mm. banjolla ja mandoliinilla! Ne ovat soittimia, joka joko vihastuttaa tai ihastuttaa. Tässä banjo ja mandoliini sulautuvat sulavasti kokonaisuuteen ja ilman kappaleesta jäisi puuttumaan se positiivinen vire tehden kappaleesta enemmänkin perusmelankolisen. Nyt nousee väkisinkin hymy suupieliin ja oikea jalka alkaa väpättämään. Eikä kappale olisi mitään ilman tätä toimivaa lauluharmoniaa!

Mitäs sanotte, eikö oo vähän kuin Simon & Garfunkel meets Mumford & Sons. Bändiä on kyllä verrattu myös Crosby, Stills & Nashiin.

Tässä vielä esitys livenä:

Whippoorwill on ainakin kaksi vuotta vanha kappale, mutta painettuna se on nyt ensimmäistä kertaa vasta julkaistulla EP:llä Whippoorwill. Viisi kappaletta sisältävä EP pitää sisällään muitakin hyviä, aivan viimeisenä löytyy myös Smashing Pumpkins -cover 1979. Siitäkin löytyy livejä, jotka pistävät hymyilyttämään. Nuo miehet kun todella näyttävät nauttivan soittamisesta ja nostattavat fiiliksen kattoon, tekemättä itsestään sen suurempaa numeroa.


EP:n julkaisun yhteydessä julkaistiin myös video Blow the House Down -kappaleesta. Video on aika hypnoottinen ja sen taustalla on Harrisin 2500 valokuvaa tuikkukynttilöistä, joita oli kuulemma 700.  Tämä kappale puolestaan on enemmänkin indie rock jytkyttelyn suuntaan menevä! Tykkään kyllä!

 

Vaan mikäs bändi tämä Darlingside on bändejään? 

Darlingside on siis nelikko Massachusettsistä, Yhdysvalloista. Toisensa he tapasivat taiteisiin, tanssiin ja musiikkiin suuntautuvassa Williams Collegessa. Alkujaan bändi oli viisikko, se viides jäsen oli rumpali. Aika hyvin he kuitenkin onnistuivat luomaan rytmin ilman rumpujakin. Tämä nelikko on ollut kasassa noin seitsemän vuotta, bändi jonka jäsenet ovat toisilleen kuin hyvät perheenjäsenet...kyllä se lämpö onkin aistittavissa. Mikäli taustat ja musiikki kiinnostavat enemmän, niin koko tarina on luettavissa täällä. Suosittelen. Uutta albumia on kuulemma luvassa ensi vuonna!

2016/11/08

Paluu Interpoliin

Joskus tulee se aika kun kaivaa esiin paksumman kaulaliinan johon kietoutua viimaa vastaan. Se on ollut siellä jossain, mutta kun se on siinä, niin tuntuu paitsi tutulta ja turvalliselta niin myös uudelta ja huikealta. Näin minulle kävi myös Interpolin suhteen, kun en ollut kuunnellut toviin. Muistin taas, että huhhuh kun kolmessa ekassa albumissa riittää taas makusteltavaa. Toisin sanoen ne ovat ne lempparikaulaliinat, jotka säilytetään vuodesta toiseen. Niitä ei unohdeta, vaikka joskus kätkössä olisivatkin.

Erityisesti tällä viikolla lämmittelen itseäni näillä kolmella ekalla (koska kaksi viimeisintä ei ole koskaan tullut oikein tutuiksi) ja hyppäähän ihmeessä mukaan.  Debyytti Turn on the Bright Lights ilmestyi vuonna 2002 (eli tota 14 vuotta sitten!), Antics kaksi vuotta vuotta myöhemmin ja Our Love to Admire vuonna 2007. Noihin aikoihin bändi löysikin tiensä kuulokkeisiin ja vuonna 2008 todistin live-esiintymisen Ruisrockissa. Intiimimpää keikkakokemusta Suomen kamaralla ei ole päästy kokemaan. Mutta psst. kun pistät kuulokkeet korville ja musiikin semitäysille, niin pääset mukaan aika intiimiin tunnelmaan. Levynkansia klikkaamalla pääset suoraan albumeihin Spotifyssa.


spotify:album:79deKDaslwLfH3yPR2T3SB

spotify:album:58fDEyJ5XSau8FRA3y8Bps

spotify:album:49agqemJmnDfTA8nqod1qy


Suosikkejahan näillä levyillä riittää, mutta muutama esimerkkinosto:
















Puhumattakaan siitä kuinka paljon osa näistä lyriikoista kolahtaa tähän hetkeen, näihin fiiliksiin.

2016/10/24

Hiss Golden Messenger

Hiss Golden Messenger on ollut elämässä mukana enemmän tai vähemmän ehkäpä about parin vuoden verran. Sellainen artisti/yhtye, josta olisi voinut suoda sanasen tai pari jo vähän aiemmin. Mutta tehdäänpä se viimeistään nyt tällä postauksella ja julkaisemalla mm. tämä mieltä nostattava suht tuore kappale ja sen virallinen musiikkivideo.

Tell Her I´m Just Dancing näyttää toisen puolen tästä lahjakkaasta amerikkalaisesta muusikosta. Yhtyehän rakentuu multi-instrumentalisti singer-songwriter Michael Taylorin ympärille. Tää on menevämpi ja jalkoja nostattavampi kappale kuin moni muu myös kuuntelemisen arvoinen kappale. Vaan ei huolta, HGM ei ole mitään huomattavaa muodonmuutosta tehnyt. Näkeehän näitä välillä kun joku folk-yhtye päättää että on aika irrotella ja ryhtyä kokeellisemmaksi, mikä tarkoittaa yleensä elektronisia sävyjä. Ei, tämä lokakuun alussa julkaistu tuorein albumi Heart Like A Levee pitää Hiss Golden Messengerin bändin musiikilliset jalat siellä country/folk popin alueella, josta ei puutu aimo hyppysellinen bluesiakin (esimerkiksi kappale Like a Mirror Loves a Hammer). M.C. Taylorina tunnetun laulajan ääni on mukavalla tavalla maanläheinen ja näenkin tyypin mielelläni jatkossakin enemmän country- ja bluesmusan puolella.

Uudella levyllä M.C. Taylorin kera soittavat esimerkiksi Matt McCaughan Bon Iveristä sekä Brad ja Phil Cook Megafaunista.

Tutustu tähän, jos pidät esimerkiksi: Wilco, Kurt Vile, Bonnie "Prince" Billy, Bon Iver (hmm)

Albumiin Spotifyssa alla olevaa hienoa kansikuvaa klikauttamalla:

https://open.spotify.com/album/4rEEkztpEU1GBmy5uBYHUS




You can't choose your blues but you might as well own them