Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antero Lindgren. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antero Lindgren. Näytä kaikki tekstit

2014/08/23

Voihan Antero sentään!


Viime aikoina Antero on vieraillut korvakäytävissäni. Valehtelematta yllä oleva biisi debyytiltä on soinut kymmeniä kertoja viime päivinä. Biisi soljuu kitarointeineen ja lauluine niin charmikkaan vaivattomasti. 

Sitten toisekseen olen esilämmitellyt itseäni tämän päivän keikkalointiin, jota olen viime kuuntelujen jälkeen odottanut entistä enempi. Olen nähnyt aiemmin bändin aurinkoisena Juhannuspäivänä ja livebändi hämmensi minua, joka oli vasta kuunnellut Motheria ja odottanut vallan toisenlaista olemusta. Mutta nyt kun tiedän mikä Antero Lindgren on bändejään, eikä ole aurinkoa häikimässä ja piristämässä bändin musiikkia, niin tunnelma on eri! Keikkapaikkana toimii tänään Mustalahti Tampereen Näsijärven rannalla. Kyseessä on paviljonki ravintola-kahvila-terassin yhteydessä, jossa on aiemminkin järjestelty keikkoja. Kuitenkin huomasin, että varsinkin tänä kesänä siellä on keikkoja bändeiltä joiden kohderyhmää enempi olen. Iisan kyllä skippasin, mutta Antero Lindgreniä en, enkä todennäköisesti Minä ja Ville Ahosta. Ja vaikka Eva & Manu ei suurimpiin suosikkeihini musiikkinsa puolesta kuulu, niin ehkä voisin tykätä sympaattisista tyypeistä enemmän kivassa miljöössä?  Kun hei, kyllä se miljöö ja kaikki ympärillä joskus vain vaikuttaa. Kaipaan välillä vaihteluja näihin keikkapaikkoihin, niin tässähän sitä on tarjolla! Hoi, tamperelaiset! 

Nämä loppukesän illat eivät ole enää niin lämpimiä, mutta jos paikka tähtitaivaan alla, valaistus, miljöö ja hyvä musiikki raikaa (ja on puettu lämpimästi ja ehkäpä lasillinenkin lämmittää), niin oikeasti voisiko parempaa toivoa nyt kun keikkakuumekin on saanut otteensa taas.

Antero Lindgreniä ennen esiintyy Topi Saha, jota olen hippusen verran kuunnellut. Kuuntelen varsinkin nykyään poikkeuksellisen vähän suomenkielistä musiikkia, joten hänkin on vähän jäänyt välistä. Aika kiva on hän, toimii livenä varmasti paremmin! P.S Kuulin muuten, että Topi Saha hyppää myös keikkansa jälkeen Anteron bändin kelkkaan.

2013/09/28

Uusia levyjä PART 1.

Levynostot on jaettava useampaan osioon, sillä vuodessa 2013 ei ole näkyvissä taantumaa mitä tulee uusien kiintoisen levyjen julkaisun suhteen. Tämä postaus toimikoon myös itselle pienenä reminderina, jotta tajuaisin syventyä näihin levyihin vielä paremmin tai peräti tutustua alusta loppuun. Levyarvioita nämä eivät siis suinkaan ole.

Levyjä Spotifyssa pääset kuuntelemaan klikkaamalla albumin kansikuvia.


Skottilaisen Traviksen tai Travisin seitsemäs studioalbumi on elokuussa julkaistu Where You Stand. Travis on aina ollut vähän sellainen herttainen naapurinpoika ja tämä levy ei ole ilmeisesti muuttanut Travisia mihinkään epäilyttävään suuntaan. Turvallinen kuin nukkuva lehmä pellolla, mutta mä tykkään. Tykkään Fran Healyn äänestä.


Iron and Wine on julkaissut tässä aika tasaiseen tahtiin levyjä ja tämä onkin kuudes albumi muutaman vuoden sisään. Iron and Winea on huvittanut vähän revitellä musiikkinsa kanssa ja siksi esimerkiksi Kiss Each Other Clean on jo jotain erilaisempaa kuin alkuaikojen ensimmäiset levyt. Ja siksi Flow:n keikka oli lievä pettymys Milanon keikan jälkeen... Iso lava ja uudempi kikkailevampi musiikki vrt. tumma klubi ja vanhat kappaleet. 
Multa on oikeastaan jäänyt Kiss Each Other Clean vähemmälle kuuntelulle. Musta tuntuu, että tässä levyssä on taas vähän sitä Iron and Winea josta tykkään. Mutta ehkä mä löydän vielä Kiss Each Other Cleaninkin suoden sille enemmän kuunteluaikaa.


Kurt Vilen viides studioalbumi julkaistiin huhtikuussa, eikä liian myöhäistä ole tutustua. Hyvin nappaa jo ensimmäinen biisi Wakin´ On a Pretty Daze


Oletteko kuulleet tyypistä Gregory Alan Isakov? Ette? Kannattaa toki tutustua muutenkin kuin tutustumalla tähän albumiin. Itse pidän kovasti esimerkiksi tästä kappaleesta This Empty Northern Hemisphere-albumilta.  Gregory Alan Isakov on vähän kuin William Fitzsimmons meets Bon Iver. Spotify tarjoaa paljon tämän singer/songwriterin tuotantoa.


Suomalaisen Antero Lindgrenin (äiti, ei tangolaulaja, ei edes se Tenavatähti vuodelta 1995, vaan yhtye nimeltään Antero Lindgren!!) toka levy Talking with the Dead ilmestyi tuossa kesällä. Kävin Valtteri-festareilla kuuntelemassa ihan leppeässä kesäsäässä bändiä nähden samalla kokoonpanon livenä ensimmäistä kertaa. Kuunneltuani yksinomaan debyyttiä Motheria olin vähän hämmästynyt. Luonnollisestihan siis odotin synkempiä sävyjä, mutta keikalla kuultiin materiaalia, jota en ollut vielä kuullutkaan ja bändillä näytti olevan ihan kivaa, eivätkä he tuijotelleet kenkiinsä.  Eikä laulaja niin pelottavan näköinen mörökölli ollutkaan. En olisi pahastunut näistäkään seikoista, koska jotain sellaista odotin. Mutta nyt tutustutaan tähän pirtsakampaan Antero Lindgreenin jossa Bruce Springsteen-henkeä. Ehkä Suomen amerikkalaisin bändi? 


Ehkä Suomen sympaattisimman nuoren mieslaulajan uusin levy julkaistiin jo maaliskuussa.  Laulaja maalailee tälläkin levyllä maisemia ja Hämeenlinna kuuluu näissäkin biiseissä. Matti Johannes Koivu on musiikillinen vastine Juha Itkoselle. Ja Juha Itkonen arvostaakin Matti Johannesta.

No kuitenkin, kuuntelen hyvin vähän suomenkielistä musiikkia ja nämä vaativat oman aikansa, joten levy on jäänyt kuuntelematta. Voi kuinka upea on silti jo levyn aloitusraita Aulanko.  Egotrippimäinen Minä Näen Sinussa Sen Mitä Rakastan on jo hieman nopeatempoisemaa, säröisempää ja uudempaa MJK:ta, mutta säätilojen vangitseminen sanoituksiin ei vieraannuta aivan levyn tunnelmasta.
Tietyssä mielentilassa MJK varmasti saa hapuamaan nenäliinaa. 

Ota mua kädestä ja kato sen viivoja.




Onkos siellä tutustuttu näihin albumeihin ja mitä tuumataan? Entä herättikö joku kiinnostuksen?