Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ryan Gosling. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ryan Gosling. Näytä kaikki tekstit

2017/02/10

Seitsemän syytä nähdä La La Land



⭐ La La Land on yhdeltä genreltään musikaali. Musikaali, musikaali, musikaali. Saatat olla itseni kaltainen anti-musikaali-fanittaja. Siksi juuri voit kerrankin mennä boksisi ulkopuolelle, rikkoa (genre-)rajoja, olla ennakkoluuloton. Mennä jopa elokuvateatteriin asti katsomaan, jolloin kätesi eivät hapua kaukosäädintä tai kännykkää vaan olet silmät screeniä kohti. Elokuvateatterissa myös, jos jossain, musikaalimainen elokuva pääsee parhaiten oikeuksiin.

⭐ Huh. Kehutun alkukohtauksen jälkeen havahtuu ja toteaa, että tämähän ei olekaan läpeensä musikaali. Vuorosanoja ei käytetä laulaen kuin valikoiduissa kohtauksissa. Osa niistä yllättää, osan olisi voinut mielestäni jättää väliin ja sanoa ihan tylsästi puhuen. Osa toimii. Ryan Goslingin ja Emma Stonen laulutaitoja ei joku ylistänyt tähtiin asti, mutta minä pidän. Pidän niistä, sillä ne ovat jollain tavalla maanläheisiä, eivät yritä liikaa, eivät makeile. Ennen kaikkea eivät ole kirkuvia ääniä. Minun lempikohtaukseni on tämä:


Ryan Goslingin esittämä Sebastian käyskentelee purppuraisen taivaan alla ranta-alueella, tanssahtelee kepeästi ja laulaa City of Stars -kappaletta. Mun on vaikea uskoa, että kyseessä on juuri tähän elokuvaan tehty kappale, mutta näin vaan on. Täällä näet kyseisen kohtauksen, sekä toisen pätevän kohtauksen, jossa myös Emma Stonen ääni pääsee oikeuksiin.

⭐ En fanita Ryan Goslingia sillä tavalla kuin moni fanittaa, enkä liiemmin pitänyt Emma Stonesta. Molemmat näyttelijät näyttävät kuitenkin kyntensä. Ryan Gosling sympaattisena ja hieman kapinahenkisenä jazz-pianistina, Emma Stone koenäyttelyissä käyvää ja omaa näytelmäänsä kirjoittavaa kahvilatyöntekijää. Tässä taisin jopa tykästyä Emma Stoneen - paras näkemäni roolityö häneltä. Vakava, herkkätunteinen, uskalias.

⭐No kieltämättä... onhan tämä Gosling ja ratti hyvä vastapari Drive-elokuvalle. Naapurinpoika työmatkalla Losissa päivänvalossa vrt. ei-niin-naapurinpoika Losin yössä. Ratti joka tapauksessa pukee Goslingia nähtävästi.



⭐ Yhtä hyvin sopii pianokin. Elokuva onkin oodi varsinkin jazz-musiikille ja sen osittaiselle kuolemalle. Sebastianilla on kunnianhimoa soittaa muutakin kuin uudenlaista jazzia tai peruslallatuksia pianolla. Hän haaveilee myös omasta arvovaltaisesta jazz-klubista, joka ei lähde mihin tahansa hömpötyksiin mukaan. Tässä kohtaa hän repäisee potkujen uhalla.

 

⭐ Elokuva on juuri sopivalla tavalla arkinen. Kahvit läikkyy valkoiselle paidalle, menestys ei tule tuosta vaan, molemminpuolinen ihastus ei tapahdu yhdellä silmäyksellä, liikenneruuhkat, kirosanoja, selän takana puhumista, tylyjä haastatteluja, potkuja, parisuhderiitoja jne.


⭐ .... kuin myös vähän hömppä ja siirappinen. Kohtaukset kuin Disney-elokuvasta. Kuin vertauskuvana suurelle ihastumiselle, rakastumiselle... Observatoriossa kuvattu tanssi tähdissä saattaa olla ylisiirappinen, mutta menettelee. Alun "lemmentanssin" voi kokea myös epäluonnolliseksi musikaaleihin tottumaton, mutta hauskan kiusoitteleva lapset hiekkalaatikolla -henkeen toteutettu se on.... ja niin nostalgiaa täynnä oleva. Tuo ehdottomasti mieleen vanhat elokuvat, kun samalla viittaa kintailla perinteisille kliseisille miten tästä eteenpäin. Molemmat ovat itsenäisiä liikkeellä omilla autoillaan. Vaan kyllä mukaan tulee myös pari perinteistä ja romanttista mies noutaa naisen kotoaan autolla. Siksi tämä elokuva onkin hauska sekoitelma kliseitä ja ylläreitä. Aina ei tiedä millä vuosikymmenellä ollaan, eikä juonenkäänteet ja loppu ole itsestäänselvyyksiä.



No, joko olette käyneet katsomassa tämän kohutun uutukaisen? Itselleni ei tullut välitöntä pakko nähdä heti -fiilistä, vaan oikeastaan yllytin itseni lähteäkseni. Halusin tietää miksi tätä mainostetaan, miksi tästä puhutaan niin paljon, miksi tämä tulee varmasti kahmaisemaan muutaman Oscarin tässä lähiaikoina. Siispä viikko sitten Facebookiin kirjoitinkin puoliksi vitsilläni meneväni katsomaan La La Landia markkinoinnin uhrina.

Ei harmita. Kuten jo kerroin; elokuvateatterissa tämä pääsee varmasti parhaiten oikeuksiin, siispä lahjoita sinäkin itsellesi elokuvalippu, jollet jo niin tehnyt.

2014/11/12

Lars and The Real Girl


Mikä: elokuva nimeltään Lars And The Real Girl (Suomessa: Lars Ja Se Ainoa Oikea)
Koska tehty: 2007
Missä kuvattu: Kanadassa 
Näyttelijät:  pääosissa Ryan Gosling (Lars), Paul Schneider (Gus, Larsin veli), Emily Mortimer (Karin, Gusin vaimo), Patricia Clarkson (lääkäri Dagmar), Kelli Garner (Gusiin ihastunut työkaveri)

Lars And The Real Girl antoi odottaa katsomistaan hyvin pitkään. Tiesin lähtökohdista sen, että tässä elokuvassa Ryan Gosling, elokuvan Lars Lindström, rakastuu muoviseen naishenkilöön. Monillehan tästä voisi tulla perverssejä mielleyhtymiä, mutta itseäni pelotti, että tämä on enemmänkin niin reppana ja outo, että ei edes tavoita hauskuutta millään tasolla. Alussa vielä vähän mietitytti, että pitäisiköhän sitten kuitenkin jättää kesken... Onneksi jatkoin katsomista loppuun, sillä lopulta pääsin elokuvaan kiinni. Jäipähän hieman sydännurkkaakin lämmittämään.

Minä uskon, että paljon sydännnurkan lämmittämisessä on kiinni sympaattisesta talven tuiskimasta pikkukaupungista Kanadassa ja 90-lukulaisesta tunnelmasta. Luulin jo ihan, että Lars yhteisöineen on kuvattu 90-luvun loppupuolella. Kaikki ne villapuserot...oi, niitä villapuseroja. Mies ja elämä-blogin Ollikin kiteytti elokuvan villapuseroja esittelevässä postauksessaan sen, mikä elokuvassa kutkutti.

Totta puhuen, se mikä elokuvasta teki kaikessa outoudessaan lopulta jopa syvääluotavan oli tarkastelu tätä sosiaalipsykologian kannalta. Se, miten yhteisö -oma pieni lähipiiri, työkaverit, seurakunta ja muut pikkukaupungissa elelevät asukkaat ottavat vastaan tämän erikoisen asian. Miksi henkinen rakastuminen nukkeen olisi oudompaa kuin nuken fyysinen käyttäminen? Mikä on lopulta outoa, mikä normaalia? Miksi muovinuken kärrääminen pitkin kaupunkia vahingoittaisi ketään? Entä jos se on tapa käsitellä tunteita?

Mikäli on nähnyt alkuvuonna tulleen Spike Jonzen Her, ei tämäkään leffa lopulta tunnu aiheeltaan aivan niin oudolta. Molemmathan käsittelevät omalla tavallaan yksinäisyyttä ja rakastumista johonkin, joka on läsnä, mutta silti tavoittamattomissa joko henkisellä tai fyysisellä tasolla. Itsehän en lopulta hehkuttanut Heriä - ehkä sen kylmempi maailma ja tunnetaso jäivät tämän lämpimän pikkuelokuvan varjoihin. Tästä löytyi myös sentään pilkahdus komediaa, mutta onneksi vain pilkahdus....

Sen kokoinen pilkahdus, että elokuva osaa nauraa ihan vähän itselleen. 

2012/10/07

Tulevat Ryan Gosling-elokuvat.

The Place Beyond The Pines (2012)


(Ohjaaja Derek Cianfrance) Ryan Gosling on kauttaaltaan tatuoitu stunt-moottoripyöräajajien johtaja. Ulkoisilta seikoiltaan siis vaarallinen ja menevä. Hmm...jollain tasolla kuulostaa Drive 2:lta, mutta tässä on ulkonäöstä tehty hieman ronskimpi. Tässäkin elokuvassa naistuttavuus on tarjoilijatar (Eva Mendes) - heillä on yhteinen poika. Elokuvaa on verrattu myös ohjaajan edelliseen elokuvaan Blue Valentine, mutta siitä ei ole vielä sanottavaa, sillä jostain syystä se on vielä näkemättä (ei kauan). 

Lisäys: Katsoin Blue Valentinen heti seuraavana päivänä. 


Only God Forgives (2013)



Ohjaaja Nicolas Winding Refn ei päässyt yli Driven pääosan esittäjästä Ryan Goslingista, vaan hän antoi tälle toisen pääosa-roolin. Ensi vuonna ilmestyvä elokuva sijoittuu Bangkokiin, jonne Julien (Ryan) pakeni tapettuaan poliisin. Bangkokissa hän johtaa paikallista thai boxing-klubia ja on tekemisissä huumeiden parissa. Alamaailmassa Julien on arvostettu kaveri, mutta syvällä sisimmässään hän tuntee olonsa tyhjäksi. Tästäkin kuvauksesta voi tulla vähän Drive-vibat. Ryan Gosling on näköjään luotu näihin hyvä pahis-rooleihin.

Untitled Terrence Malick Project (2013)


Tämä on vielä aika mysteerinen elokuva. The Tree of Lifen ohjaaja Terrence Malick on kuitenkin haalinut rooleihin aimo kasan mielenkiintoisia näyttelijöitä Ryan Goslingin lisäksi. On Rooney Mara, Natalie Portman, Christian Bale, Cate Blanchett.... Elokuvaa kuvataan Texasissa ja genreiksi on annettu draama ja musiikki. Tämä lukee toistaiseksi elokuvan juonen kuvauksessa IMDB:ssä:

Two intersecting love triangles. Obsession and betrayal set against the music scene in Austin, Texas.

Jäädään innolla odottamaan elokuvaa! 


Gangster Squad (2013)



Kuva ja elokuvan nimi kertovat varmasti aika paljon minkä tyylisestä elokuvasta on kyse. Kirjoitin elokuvasta pienen pätkän aiemmin. Sen voi lukea täältä.  Gangster Squad näistä ensimmäisenä Suomen elokuvateattereissa.



Odotetaanko siellä päässä mitään näistä elokuvista? :)

2012/07/21

Gangster Squad.



Tulevien elokuvien joukossa on tämä Gangster Squad. Elokuvan traileri on vasta Amerikan teattereissa, Suomessa sen ensi-illaksi on merkitty lokakuun alku. Elokuvaa kuitenkin sopii odottaa, sillä vaikka en suuri gangsterielokuvien fani olekaan, löydän niistäkin toisinaan jotain katsomisen arvoista. Ehkäpä tv-sarja Boardwalk Empire ja pari vanhaa hyvää länkkärityyppistä elokuvaa on herättänyt minussakin halun kumarrella tämän genren suuntaan.

Gangster Squad sijoittuu 40- ja 50-luvun Los Angelesiin. Sean Penn on pääjehu Mickey Cohen, joka ohjaa hallittua rikollista toimintaansa - huumeet, aseet, prostituutio ym. Myös osa poliiseista ja politiikoista on kytketty rikolliseen toimintaan.

Ja mikä aiheuttaa lisäkiinnostusta elokuvan suuntaan on toki Ryan Gosling, mutta on kiintoisaa nähdä myös Sean Pennkin, jonka viimeksi näin loistavana pääosan näyttelijänä elokuvassa This Must Be The Place. Ja kas, Emma Stone esittää tässäkin elokuvassa Goslingin rakastettua.

Ryan Gosling - Jerry Wooters
Emma Stone - Grace Faraday
Sean Penn - Mickey Cohen
Josh Brolin - John O'Mara
Anthony Mackie - Rocky Washington
Giovanni Ribisi - Conway Keeler
Robert Patrick - Max Kennard
Michael Peña - Navidad Ramirez
Nick Nolte - Bill Parker
Maxwell Perry Cotton - Charlie
Troy Garity - One-Eyed Assassin

P.S Tämä elokuvan traileri näytettiin Auroran elokuvateatterissa ennen Batmania, ja on surullisella tavalla ironista, että tässä trailerissa näytetään elokuvateatteriampuminen. Traileri poistettiinkin tulevista näytöksistä.... Luin eilen tippa silmässä elokuvateatterimurhista. Onhan väkivallasta katsominen silti viatonta, mutta sen muuttuessa todellisuudeksi on viattomuus kauempana kuin mikään. Elokuvateatteri on yksi eskaspismi-paikoista, ja sitten itsensä viihdyttäminen ja todellisuudesta pakeneminen muuttuukin silmittömäksi väkivallaksi. Monikaan selvinnyt tuskin menee itsestäänselvästi enää elokuviin.

Surullista.

2012/02/27

Crazy, Stupid, Love.


Makuunin elokuvahyllyn ykkössijaa piti Crazy, Stupid, Love. Leffa lähti viikonloppuna mukaan viihdyttävän elokuvan tarpeessa.

Kliseisiltä teemoilta ei aina liiemmin voi mitään odottaa. Steve Carrelkin, josta en sen koommin ole pitänyt, esitti pääosaa keski-ikäisenä miehenä, josta vaimo päättää erota. No, hohhoijaa. Näitähän riittää. Mutta älähän nyt luule, että tuomitsen elokuvan. Päinvastoin - elokuva yllätti. Masentavalta kuulostavasta alkuasetelmasta ei ole tehty ranteet auki-elokuvaa, jossa on muka hauskaa-komediaa. Tai jos onkin, niin se on tehty luontevasti.

 Ryan Goslingin esittämä gigolo ei välttämättä myöskään olisi lempihahmoni, jollei hahmosta olisi irronnut yliampuvuudellaan hieman koomisiakin piirteitä, ja se ei olisi kehittynyt. Mutta totta kai itse Ryan Gosling teki myös elokuvasta kiintoisamman - enhän ole herraa nähnyt vastaavassa roolissa.


Loppujen lopuksi hellyin myös Emma Stonellekin, joka ei aluksi vakuuttanut. Julianne Moore miestään pettävän vaimon ja äidin roolissaan teki myös kelpo suorituksen. Ehkä koomisuutta äiti ei niin paljon tarjonnut, mutta aiemmin en muista nähneeni Moorea tämän tyylisessä elokuvassa.


Myös teinipoika rakkaudellaan 17-vuotiasta lastenhoitajaansa kohtaan tuo hilpeyttä, vaikkakin rakkaus onkin vähän traaginen.

Elokuva tarjoaa hahmoja ja näyttelijöitä, joista ei välttämättä itsestäänselvästi pitäisi. Silti elokuva onnistui kipuamaan top feel good-elokuvieni joukkoon. Enkä voisi elokuvan nähtyäni keksiä kuka olisi voinut olla parempi kuin Steve Carrel tässä elokuvassa.

Kaiken lisäksi loppukin tarjoaa mukavan yllätyksen. Suosittelenpa rohkeasti tarttumaan tähän elokuvaan!

Haluaisitko pienen hetken olla Steve Carrel?

2012/01/04

Musiikkia autoajelulle!


... tai sitten vain ajelusta haaveilemiseen. Tai että olisi nyt ainakin Ryan Goslingin kyydissä. Musiikkia nyt kuitenkin. Myönnettäköön, että hyvä musiikki ei saanut elokuvan aikana täysin huomiota ihan joka käänteessä. Mutta pidän todellakin musiikista, johon liittää urbaanit mielikuvat. Kaupungin valot ja ajovalot pimeyden keskellä, ai että. Hienoimpia ja samalla jännittävimpiä kokemuksia olikin viime perjantaina ollessani kyydissä - oli sysipimeää, valoja ei ollut hiljaista autotietä valaisemassa, ja lunta satoi vaakasuoraan kohti auton ikkunaa. (Mikä sinulla on hienoin ajelukokemus?)

No, sen pidemmittä puheitta soittolistaan, jossa on sekä Drive-elokuvassa olleita kipaleita muutaman kipaleen verran, että ihan vain omia muita lemppareita! Soittolista mahdollisesti pidentyy ajan saatossa!

Driving with Ryan Gosling

P.S Pakko saada Drive pian ihan omaan omistukseen!

2011/11/01

Drive.


Huhhuh.
If I drive for you, you give me a time and a place. I give you a five-minute window, anything happens in that five minutes and I'm yours no matter what. I don't sit in while you're running it down; I don't carry a gun... I drive.
"Hey."
"Hi."
"Sorry about the noise."
"I was gonna call the cops."
 "I wish you would."

Olen hyvin, hyvin iloinen että päätin mennä katsomaan Driven elokuvateatteriin. Elokuvateatterissa moni surkeakin elokuva tosin voi vaikuttaa ihan kelvolta, mutta on sellaisia elokuvia jotka voivat melkein räjäyttää tajunnan juuri elokuvissa. Visuaalisuus, check. Äänitehosteet, check. Elokuvan koko hyvyys moninkertaistui valkokankaalla.

Alussa päästään seuraamaan Driven päähenkilöä "Driveria" (Ryan Gosling) myös rattinäkökulmasta suuren kaupungin yössä, musiikin pauhatessa taustalla. Automatkan idea hahmottuu vasta vähän myöhemmin, ensimmäiset sanatkin kuullaan vasta tovin kuluttua... Driver ei muutenkaan ole kovin puhelias tyyppi, ja enimmäkseen pureskelee hammastikkujaan. Tämä on kuitenkin yksi elokuvan rakastettavammista puolista. Hiljaisuus voi olla voimakasta.

Ei Nicolas Winding Refningin ohjaamassa elokuvassa ihan koko ajan auton kyydissä olla, mutta kun ollaan, niin ollaan kunnolla ja tyylikkkäästi - elokuvateatterin penkillä saattoi melkein puristella penkin reunasta huikeimmissa kohtauksissa. Elokuvan suurin toiminta iskee kuitenkin yllättäen arvaamattomissa kohdissa. Brutaaliutta ilmenee, mutta useimmiten spontaanisti ja itsepuolustuksesta kumpuavana. Älä ole tämän takia katsomatta elokuvaa, sulje vain silmäsi silloin. Elokuvan ydin ei nimittäin ole se. Ellei itse niin halua.

Drive todella kertoo yhden miehen yrityksestä päästä eroon menneiden haamuista. Haamuista, jotka eivät ole kovin ystävällisiä. Lempeyttä elokuvaan tuo suloinen Carey Mulligan, joka esittää naapurin Ireneä. Myös Irenen vankilassa lusinut mies Standard ja  poika Benicio voittavat sympatiat puolellensa. Irenen ja Driverin välille hiipivät tunteet ihastuttavat, mutta yksi elokuvan monista hyvistä puolista on myös se, että tunteiden osoitukset näytetään hienovaraisesti. Onhan action+lemmenleikki-elokuvia ihan riittävästi!

Kyllä elokuvan vahvuus on myös itse Ryan Gosling. Olisiko elokuva yhtä kiehtova esimerkiksi Ben Affleckilla, joka sekin ihan hyvä näyttelijä (mutta silti)? Ei, elokuva tarvitsi juuri Ryan Goslingin, jota en ole edes hehkuttanut aiemmin. Enkä edelleen välitä niin paljon ulkonäöstä, mutta karismaa on. Goslingin vahvuus on se, että hän pystyy roolissaan muuntautumaan kiltin rauhalliseksi "All-American Boyksi", mutta samalla myös näyttämään uskottavalta pahiksenakin. Se on paljon se. Ihana Driver....

Elokuvalla on myös suloisen katkera loppu, mutta toisaalta avoin. Koskaan en ole ollut yhtä tyytyväinen avoimeen loppuun.

Suosittelen. Osta kallis elokuvalippu. Ja lopuksi ainakin elokuvan nähneille fiilistelyä musiikkivideon muodossa. Elokuvassahan soi esimerkiksi tämä vanhahko Desiren biisi Under your spell. Elokuvaa varten sitä oli hieman muokattu (otettu ainakin dialogit pois!)