Näytetään tekstit, joissa on tunniste Norah Jones. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Norah Jones. Näytä kaikki tekstit

2010/11/03

Päivän levy: Write about love.


Uskallan väittää, että tästä on kurjan ja harmaan päivän pelastajaksi.

Belle & Sebastianin uusin, lokakuussa julkaistu, Write about love tekee sen ainakin mulle. Olemalla vain niin huikea. Write about love on myös mahdollisesti aikuisin (äh, ei sanan tylsimmässä merkityksessä) ja tasaisin kokonaisuus olematta silti kovinkaan tylsä. Levy ei ole ehkä parhain, sillä parhain on The boy with the arab strap mutta tässä on omalla tavallaan potentiaalia. Olla kenties se kakkonen. Pah sijoituksille...kuunnelkaa! Aloittakaa vaikka tästä biisistä:


Let me step out of my shell
I'm wrapped in sheets of milky winter disorder
Let me feel the air again, the talk of friends
The mind of someone my equal

Levyllä kuullaan myös naisääniä -Carey Mulligania ja Norah Jonesia! Duetosta Little Lou, Ugly Jack, Prophet John Norah Jonesin kanssa on oltu arvosteluissa eri mieltä. Itse olen sitä mieltä, että toimii! Aivan kuten duetto Carey Mulliganin kanssa toimii nimibiisillä Write about love. Kenties B&S:n tyyliin sopivampana, mutta yhtään en halua väheksyä Norah Jonesinkaan suoritusta. Ihania molemmat.


P.S Jos myös Elliott Smith kiinnostaa, on ihan juuri julkaistu An introduction to... kokoelma sisältää Elliottin 14 parasta yhdellä levyllä. No, rohkenen väittää että olisin voinut lisätä pari muutakin biisiä, mutta sellaista se on kokoelmien kanssa - eivät koskaan täydellisiä. Joka tapauksessa jos et ole kuunnellut Elliottia - aloita tästä levystä. Löytyy Spotifyn ilmaisversiosta.

2010/06/23

Levyraadissa: Jesus, etc.

Tulen jatkossa postailemaan silloin tällöin biisejä alkuperäisesittäjineen ja covereilla, omaan makuun toki painottuneena. Ensimmäisenä nostan jalustalle huikean biisin nimeltään Jesus, etc. Spotifyssa tämä on Wilcolta soitetuin, eikä toisaalta ihme (vaikka henkilökohtaisella tasolla moni muu biisi ylittää tämän). Sitä kokemusta ei kyllä voi silti sanoin kuvailla kun hetki sitten kuulin tämän livenä, Wilcon esittämänä. Tosin yli puolet laulun alusta lauloi yleisö. Ensin ajattelin, että mitäs helvettiä..mä haluan kuulla Wilcoa, en yleisöä. En voinut olla silti vaikuttumatta. Se on myös hyvä tapa osoittaa arvostusta bändiä kohtaan.

Vaikka coveria helposti vertaa alkuperäiseen biisiin, ei se toisinaan ole tarpeellista. On niin monia tapoja esittää biisi. Itse asiassa sulin heti ensimmäisen kerran kun kuulin Norah Jonesin version. Toisaalta ainakin tällä videolla toivoisin enemmän särmää Norah Jonesin lauluun ja lavalla olemiseen. Norah Jones on suloinen, lauluääni on suloinen, mutta jokin palo esityksestä vain puuttuu.  Loppupeleissä siis kallistun ehdottomasti siihen alkuperäiseen, Jeff Tweedyn esitykseen.


vs.



Voices whine
Skyscrapers are scraping together
Your voice is smoking
Last cigarettes are all you can get
Turning your orbit around

Mitä mieltä te olette? Kumpi hivelee korvia enemmän?