Näytetään tekstit, joissa on tunniste José González. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste José González. Näytä kaikki tekstit

2015/02/14

José González: Vestiges & Claws


Gonzálezin Joséhan ei minnekään ole koskaan kadonnut, vaikka edellisestä sooloalbumista on vierähtänyt kahdeksan vuotta. Junipin kanssa on vietetty vuosia, mutta nyt José on palannut omalla nimellään. Jos jo edelliset kaksi sooloalbumia saivat vakuuttumaan lahjoistaan, niin kolmas kertoo vähintään toden sanoo herra Gonzalezin lahjoista - mies on palannut vahvempana ja monipuolisena. Kitara tehtiin, jotta joku Josen kaltainen tuottaisi iloa kuuleville korville. Kun puhutaan Josén vokaaleista, niin yhtä pehmeästi ne soljuvat. Jokin on levyssä kohdillaan, kun sitä voisi jammailla (esimerkiksi Let It Carry You) ja siihen voisi yhtälailla nukahtaa tai ottaa juoksulenkeille metsään mukaan. 

Edellisten sooloalbumien mystinen ja riipivä tunnelma näkyy kolmannellakin levyllä (onneksi), mutta Vestiges & Clows-albumilla on jotain positiivista. Levyn päättävä raita Open Book soi kajareista Kings of Conveniencen ja Simon & Garfunkelin hengessä. Vihellyssoittolistani saa myös tästä laulusta uuden lisän.

Kuuntelehan koko levy, mutta tässä kuitenkin maistiaisina levyn ensimmäinen ja kymmenes eli closeri.





2010/08/31

Levyraadissa: Love will tear us apart.

Kukapa ei olisi kuullut Joy Divisionin Love will tear us apart-biisiä? Hieno biisi se on. Toisinaan sen soitto julkisissa paikoissa on liiallista, mutta sen hienoudesta ei pääse yli. Eikä tarvitsekaan.

Alkuperäinen biisi on tietysti alkuperäinen ja ainoa oikea, mutta mielestäni kovin huonosti ei José Gonzálezikaan biisiä vedä. José antaa melankoliselle biisille sen ansaitsemansa arvon. Tätä biisiä en kovin monen muun soisikaan coveroivan. Ja riittäähän niitä covereita, mutta oma into tutustumiseen ei.



Molemmat videot ovat ehdottomasti tarkastamisen arvoisia, mutta kysymys kuuluu: Kummalle tulkinnalle sinä lämpenet enemmän?