Näytetään tekstit, joissa on tunniste Väinö Linna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Väinö Linna. Näytä kaikki tekstit

2016/09/28

Väinö Linnan Musta rakkaus



Käsi pystyyn jos sulla tulee ensimmäisenä mieleen Väinö Linnasta järkäleet Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla.

Täällä oli yksi käsi pystyssä, kunnes intuitiivisesti kirjaston hyllyltä nappasin tämän kirjan, kevyt kuin mikä kun on vielä pokkarikansissa. Tässä WSOY:n kustantamassa pokkarissa sivuja on vähän päälle 200 ja ovatpa ne sivut aika kepeästi luettu. Kepeys kuulostaa kyllä sinänsä väärältä sanalta tässä yhteydessä, kun aihe ei ole mikään maailman iloisin: mustasukkaisuus ja siitä aiheutuvat viiltävät katkeruuden tunteet. Paatoksellinen, kyllä hieman...Palataan siihen kohta.

Mielenkiintoista lukea kyllä Linnaa sivistyksen lisäksi sen vuoksi, että hän asui ja kuoli Tampereella (hauta Kalevankankaalla). Linna työskenteli tehtaalla Finlaysonilla, ja onpa siellä Finlaysonilla aukiokin nimetty hänen mukaan, hieno aukio onkin. Tänä kesänä oli erityisen hieno Finlaysonin Art Area, jossa kävin muutamaankin otteeseen etsimässä taidetta esimerkiksi parkkihallien rappukäytävistä ja muista paikoista, joissa taidetta ei tavallisesti ole, kyseinen aukiokin oli somistautunut taiteella. No joo, kirjahan saattaa sijoittua niille seuduille. Mielikuvissani ainakin kirjan toinen päähenkilö, Marjatta, asuu jossain siellä Amurin työläisasuntokorttelissa lähellä Finlaysonia ja isänsä käy Finlaysonilla töissä. Oikeastaan ainoat nimetyt paikat ovat Tehtaankatu (mikä, missä? kuvitteellinen?) ja Pyynikki. Sitten puhutaan myös Teknillisestä koulusta, jossa Pauli lukee insinööriksi.


"Täällä reunustivat katua vanhat kellahtavat puutalot, jotka olivat aina puolinukuksissa eivätkä välittäneet suuriakaan siitä, mitä niiden seinien sisä- tai ulkopuolella tapahtui. Talojen pihoilla näkyi leikkiviä lapsia sekä naruilla riippumassa pyykkivaatteita, joiden laadusta oli helppo päätellä talon asukkaiden varallisuutta, sukupuolta ja ikää. Enimmäkseen täällä asui työläisperheitä, ja he hankkivat toimeentulonsa niissä suurissa tehtaissa, joiden mukaan katu oli saanut nimensä."


Aloitan kirjan melko innostuneena. Kuvataan terävänäköisesti ja kauniisti Paulin taustoista ja nykyhetkestä, lähiympäristöstä. Jossain vaiheessa ajattelen vähän Dickensiä.... hahmot ovat jotenkin niin karikatyyrimaisia, Pauli opiskelee setänsä lainaamilla rahoilla, vanhahkoja sanoja, isän käyttämä murre, arkipäiväisyyden ja henkilöiden kuvaustyyli... ja sitten ne vahvat tunteet.

Tosiaan, melko alussa Paulin ollessa joutilaana kun koulu ja tehdas on kiinni, hän astelee näihin puutalokortteleihin. Siellä hän tutustuu isänsä kanssa asuvaan Marjattaan. He käyvät Pyynikillä treffeillä, hän käy Marjatan luona, jossa pöydälle asetetaan kahvikupit...ja kuvataan vaivaannuttavan hassusti tätä yhteistä kahvihetkeä.

Marjatta ja isä ovat ylpeitä kun Marjatta tapailee tulevaa insinööriä. Pauli sen sijaan on ahdistunut, sillä hän kuitenkin opiskelee lainarahoin turvin, ei hän voi edes maksaa tulevia häitä (sillä tyypillisesti, häistä puhutaan jo alkuvaiheessa) ja Pauli on myös ylpeä, sekä niin epäluuloinen. Hän ajattelee jatkuvasti, että kaikilla on taka-ajatuksia häntä vastaan. Kun Pauli saa kuulla Marjatan tapailleen kerran tai pari jotain resupekkaa ennen Paulia, hän saa järjettömät häpeällä sävytetyt mustasukkaisuuskohtaukset. Tästä se sitten lähtee, paatoksellisuus astuu kunnolla kuvioihin ja jatkuu aina kirjan loppupuolelle asti. Tätä epäluuloa ja ahdistusta kuvataan mm. vääntyneinä kasvoina, joista ei tunnisteta toista, eikä väkivallaltakaan vältytä. Marjatta puolestaan kuvataan todella heikkona tyttönä, joka ei halua tulla toimeen ilman Paulia. Itkee ja nyyhkyttää vaan, sairastuu jopa ikävästä. Hölmö musta rakkaus.

Näen tämän kirjan hyvin vahvasti teatterilavalle sopivana aina alusta loppuun. Elokuva siitä on ainakin tehty, ja ilmeisesti myös teatterissa esitetty 80-luvulla. Kirjana nautin siitä jotenkuten, ehkä meni tosiaan välillä vähän överiksi ja ei sinänsä mikään ihmeellinen teos, mutta luettava se on. Tämä vuonna 1948 julkaistu Musta rakkaus herätti paljon huomiota. Linna ei ollut täysin tyytyväinen teokseensa ja vuonna 1957 julkaistiinkin Linnan muokkama versio, joka on siis tämä lukemani kirja. Musta rakkaus nappasi palkintoja ja vahvisti Linnan asemaa kirjailijana. Merkittävä kirja sillä tavalla.