Näytetään tekstit, joissa on tunniste Richard Linklater. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Richard Linklater. Näytä kaikki tekstit

2014/11/09

Boyhood - tarina tavallisesta pojasta tavallisessa amerikkalaisessa perheessä


Kiinnostuin Boyhood-elokuvasta ohjaajansa, soundtrackin ja sen erikoisen seikan vuoksi, että tätä elokuvaa kuvattiin samoilla näyttelijöillä yli 12 vuotta. Ohjaaja Richard Linklater on tykästynyt Ethan Hawkeen, joten tässäkin elokuvassa on mukana veijarimainen Hawke isähahmona, mutta päähahmona on kuitenkin poika, jota näyttelee Ellar Coltrane. Äitinä on Patricia Arguette ja pojan siskona ohjaajan oma tytär Lorelai Linklater.

Boyhood on nimensä perusteella kasvutarina pojasta, aikuistumisesta amerikkalaisessa avioeroperheessä. Mukana on riitoja sisaren kanssa joka hoilottaa Britney Spearsia, hihittelyä pornolehdille, sopeutumista uuteen isätyyppiin, satunnaisia retkiä isän kanssa, vaalikampanjoita periamerikkalaiseen tyyliin (Obama vs. Romney), lakkiaisia, hakemisia kouluihin, valmistumisia, collegea, juhlia, rakkautta, eroamisia ja väkivaltaa.

Elokuva on eräänlainen dokumentti tavallisesta pojasta melko tavallisessa perheessä. Mikäli elokuvassa ei olisi taustalla tätä pitkää kuvausprosessia samoilla näyttelijöillä ja vallan sympaattisia näyttelijöitä sekä hyvää musiikkia (mm. Wilco) elokuva hävittäisi ainakin yhden tähden. Kun elokuvan näkee elokuvana johon moni meistä voi samaistua on se vallan järkeenkäypä ja nautittava. Lapsuuden pornolehdet vajassa (gröhöm, check, kiitos kaveripojat), riidat Britney Spearsia rakastavan siskon kanssa (check), avioeroperhe (check), valokuvausopinnot (check) jne... Eihän tarvitse olla amerikkalainen tai poika ottaakseen elokuvan omakseen. Loppujen lopuksi otsikkohan voisi olla "tarina aikuistumisesta tavallisessa perheessä". 

Kaksi tuntia ja sen päälle 40 minuuttia voi muutoin nähdä ajanhukkana, koska se ei tarjoa mullistavia juonenkäänteitä tai nostata pulssia millään erityisellä tavalla.  Se on vain ja soljuu omalla tavallaan täynnä arkista elämää. 

Pidin Boyhoodista, mutta Linklaterin parhaina ohjaustöinä pysyy edelleen Rakkautta ennen-trion kaksi ensimmäistä elokuvaa. 

2013/07/27

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä).



Kuullessani tämän vuoden puolella, että Wieniin sijoittuva Before Sunrise (1995) ja Pariisiin sijoittuva Before Sunset (2004) saisivat jatkoa, olin hämmästynyt. En ollut koskaan ajatellut, että elokuvien jatkoa edes harkittaisiin. Ensireaktio oli myös enemmän kyyninen, kuin innostunut. Mutta niin innostunut kuitenkin olin, että tahdoin nähdä tämän ja kävinkin viikko sitten elokuvan näytöksessä. 

Elokuviin mennessäni jo suorastaan kihelmöi, koska kuitenkaan aiemmat eivät ole pettäneet. Dialogi ja tarinat ovat niissä kerrassaan loistavia, eikä kumpikaan päähahmo ärsytä. No, Before Midnightin suhteen kävi sitten niin, että kyllä vähän ärsytti. Välillä suorastaan pitkästytti. Siinä missä aiemmat etenevät aika soljuvasti, niin tässä elokuvassa pysähdytään yhden saman asian äärelle hyvin pitkäksi aikaa, eivätkä ne jutut ole yhtään niin hauskoja edes. Alapäähuumori tuntuu olevan hauskinta. 

Voi kyllä, kyllä Kreikan maisemat ja oleilu kiinnostavat, eikä elokuvan tarvitse aina olla juoneltaan erikoinen. Mutta kun halusin enemmän Jessen & Celinen keskinäistä dialogia. Sitä samaa vanhaa pohdiskelevaa, en välttämättä niin arkirealistista. Elokuvan loppupuolella tuleekin esiin aika voimakas dialogi, pitäkää hatustanne kiinni. Ja elokuva siinä mielessä täyttää odotukset, että juuri tätä oletinkin elokuvassa olevan. 

Siinä missä tämäkin elokuva kuitenkin onnistuu, on realistinen ja hyvinkin uskottava ote. Ethan Hawke ja Julie Delpy todellakin taitavat välittömät roolihahmonsa ja tulevat iholle - niin hyvässä kuin pahassa. Tämä elokuva näyttää vielä enemmän mitä päähahmojen päässä liikkuu. Esimerkiksi onhan Celine aina ollut hieman feministinen, itsetietoinen nainen ja Jesse rennompi hahmo. Mutta tämä elokuva suorastaan tekee Celinestä bitchin. Ethan Hawken Jesseen mieltyy helposti. 

Ei elokuva läpeensä huono ole, ei. Mutta kun vertailukohteina on luonnollisesti omat aiemmat lempparit (joihin itsessään olin jo hurmioitunut), ei tämä todellakaan viittä tähteä saa.  

Nyt sitten odotellaan kauhunsekaisella innolla mahdollista neljättä osaa. Vielä ehkä riittäisi vuorokaudenaikoja titteliin. Seuraava jatko-osa ilmestynee vuonna 2022.



Before midnightin virallinen ensi-ilta 2.8. Tampereella elokuvaa näytetään Finnkinon teattereissa sekä Niagarassa.