Näytetään tekstit, joissa on tunniste Emma Stone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Emma Stone. Näytä kaikki tekstit

2017/02/10

Seitsemän syytä nähdä La La Land



⭐ La La Land on yhdeltä genreltään musikaali. Musikaali, musikaali, musikaali. Saatat olla itseni kaltainen anti-musikaali-fanittaja. Siksi juuri voit kerrankin mennä boksisi ulkopuolelle, rikkoa (genre-)rajoja, olla ennakkoluuloton. Mennä jopa elokuvateatteriin asti katsomaan, jolloin kätesi eivät hapua kaukosäädintä tai kännykkää vaan olet silmät screeniä kohti. Elokuvateatterissa myös, jos jossain, musikaalimainen elokuva pääsee parhaiten oikeuksiin.

⭐ Huh. Kehutun alkukohtauksen jälkeen havahtuu ja toteaa, että tämähän ei olekaan läpeensä musikaali. Vuorosanoja ei käytetä laulaen kuin valikoiduissa kohtauksissa. Osa niistä yllättää, osan olisi voinut mielestäni jättää väliin ja sanoa ihan tylsästi puhuen. Osa toimii. Ryan Goslingin ja Emma Stonen laulutaitoja ei joku ylistänyt tähtiin asti, mutta minä pidän. Pidän niistä, sillä ne ovat jollain tavalla maanläheisiä, eivät yritä liikaa, eivät makeile. Ennen kaikkea eivät ole kirkuvia ääniä. Minun lempikohtaukseni on tämä:


Ryan Goslingin esittämä Sebastian käyskentelee purppuraisen taivaan alla ranta-alueella, tanssahtelee kepeästi ja laulaa City of Stars -kappaletta. Mun on vaikea uskoa, että kyseessä on juuri tähän elokuvaan tehty kappale, mutta näin vaan on. Täällä näet kyseisen kohtauksen, sekä toisen pätevän kohtauksen, jossa myös Emma Stonen ääni pääsee oikeuksiin.

⭐ En fanita Ryan Goslingia sillä tavalla kuin moni fanittaa, enkä liiemmin pitänyt Emma Stonesta. Molemmat näyttelijät näyttävät kuitenkin kyntensä. Ryan Gosling sympaattisena ja hieman kapinahenkisenä jazz-pianistina, Emma Stone koenäyttelyissä käyvää ja omaa näytelmäänsä kirjoittavaa kahvilatyöntekijää. Tässä taisin jopa tykästyä Emma Stoneen - paras näkemäni roolityö häneltä. Vakava, herkkätunteinen, uskalias.

⭐No kieltämättä... onhan tämä Gosling ja ratti hyvä vastapari Drive-elokuvalle. Naapurinpoika työmatkalla Losissa päivänvalossa vrt. ei-niin-naapurinpoika Losin yössä. Ratti joka tapauksessa pukee Goslingia nähtävästi.



⭐ Yhtä hyvin sopii pianokin. Elokuva onkin oodi varsinkin jazz-musiikille ja sen osittaiselle kuolemalle. Sebastianilla on kunnianhimoa soittaa muutakin kuin uudenlaista jazzia tai peruslallatuksia pianolla. Hän haaveilee myös omasta arvovaltaisesta jazz-klubista, joka ei lähde mihin tahansa hömpötyksiin mukaan. Tässä kohtaa hän repäisee potkujen uhalla.

 

⭐ Elokuva on juuri sopivalla tavalla arkinen. Kahvit läikkyy valkoiselle paidalle, menestys ei tule tuosta vaan, molemminpuolinen ihastus ei tapahdu yhdellä silmäyksellä, liikenneruuhkat, kirosanoja, selän takana puhumista, tylyjä haastatteluja, potkuja, parisuhderiitoja jne.


⭐ .... kuin myös vähän hömppä ja siirappinen. Kohtaukset kuin Disney-elokuvasta. Kuin vertauskuvana suurelle ihastumiselle, rakastumiselle... Observatoriossa kuvattu tanssi tähdissä saattaa olla ylisiirappinen, mutta menettelee. Alun "lemmentanssin" voi kokea myös epäluonnolliseksi musikaaleihin tottumaton, mutta hauskan kiusoitteleva lapset hiekkalaatikolla -henkeen toteutettu se on.... ja niin nostalgiaa täynnä oleva. Tuo ehdottomasti mieleen vanhat elokuvat, kun samalla viittaa kintailla perinteisille kliseisille miten tästä eteenpäin. Molemmat ovat itsenäisiä liikkeellä omilla autoillaan. Vaan kyllä mukaan tulee myös pari perinteistä ja romanttista mies noutaa naisen kotoaan autolla. Siksi tämä elokuva onkin hauska sekoitelma kliseitä ja ylläreitä. Aina ei tiedä millä vuosikymmenellä ollaan, eikä juonenkäänteet ja loppu ole itsestäänselvyyksiä.



No, joko olette käyneet katsomassa tämän kohutun uutukaisen? Itselleni ei tullut välitöntä pakko nähdä heti -fiilistä, vaan oikeastaan yllytin itseni lähteäkseni. Halusin tietää miksi tätä mainostetaan, miksi tästä puhutaan niin paljon, miksi tämä tulee varmasti kahmaisemaan muutaman Oscarin tässä lähiaikoina. Siispä viikko sitten Facebookiin kirjoitinkin puoliksi vitsilläni meneväni katsomaan La La Landia markkinoinnin uhrina.

Ei harmita. Kuten jo kerroin; elokuvateatterissa tämä pääsee varmasti parhaiten oikeuksiin, siispä lahjoita sinäkin itsellesi elokuvalippu, jollet jo niin tehnyt.

2012/07/21

Gangster Squad.



Tulevien elokuvien joukossa on tämä Gangster Squad. Elokuvan traileri on vasta Amerikan teattereissa, Suomessa sen ensi-illaksi on merkitty lokakuun alku. Elokuvaa kuitenkin sopii odottaa, sillä vaikka en suuri gangsterielokuvien fani olekaan, löydän niistäkin toisinaan jotain katsomisen arvoista. Ehkäpä tv-sarja Boardwalk Empire ja pari vanhaa hyvää länkkärityyppistä elokuvaa on herättänyt minussakin halun kumarrella tämän genren suuntaan.

Gangster Squad sijoittuu 40- ja 50-luvun Los Angelesiin. Sean Penn on pääjehu Mickey Cohen, joka ohjaa hallittua rikollista toimintaansa - huumeet, aseet, prostituutio ym. Myös osa poliiseista ja politiikoista on kytketty rikolliseen toimintaan.

Ja mikä aiheuttaa lisäkiinnostusta elokuvan suuntaan on toki Ryan Gosling, mutta on kiintoisaa nähdä myös Sean Pennkin, jonka viimeksi näin loistavana pääosan näyttelijänä elokuvassa This Must Be The Place. Ja kas, Emma Stone esittää tässäkin elokuvassa Goslingin rakastettua.

Ryan Gosling - Jerry Wooters
Emma Stone - Grace Faraday
Sean Penn - Mickey Cohen
Josh Brolin - John O'Mara
Anthony Mackie - Rocky Washington
Giovanni Ribisi - Conway Keeler
Robert Patrick - Max Kennard
Michael Peña - Navidad Ramirez
Nick Nolte - Bill Parker
Maxwell Perry Cotton - Charlie
Troy Garity - One-Eyed Assassin

P.S Tämä elokuvan traileri näytettiin Auroran elokuvateatterissa ennen Batmania, ja on surullisella tavalla ironista, että tässä trailerissa näytetään elokuvateatteriampuminen. Traileri poistettiinkin tulevista näytöksistä.... Luin eilen tippa silmässä elokuvateatterimurhista. Onhan väkivallasta katsominen silti viatonta, mutta sen muuttuessa todellisuudeksi on viattomuus kauempana kuin mikään. Elokuvateatteri on yksi eskaspismi-paikoista, ja sitten itsensä viihdyttäminen ja todellisuudesta pakeneminen muuttuukin silmittömäksi väkivallaksi. Monikaan selvinnyt tuskin menee itsestäänselvästi enää elokuviin.

Surullista.

2012/02/27

Crazy, Stupid, Love.


Makuunin elokuvahyllyn ykkössijaa piti Crazy, Stupid, Love. Leffa lähti viikonloppuna mukaan viihdyttävän elokuvan tarpeessa.

Kliseisiltä teemoilta ei aina liiemmin voi mitään odottaa. Steve Carrelkin, josta en sen koommin ole pitänyt, esitti pääosaa keski-ikäisenä miehenä, josta vaimo päättää erota. No, hohhoijaa. Näitähän riittää. Mutta älähän nyt luule, että tuomitsen elokuvan. Päinvastoin - elokuva yllätti. Masentavalta kuulostavasta alkuasetelmasta ei ole tehty ranteet auki-elokuvaa, jossa on muka hauskaa-komediaa. Tai jos onkin, niin se on tehty luontevasti.

 Ryan Goslingin esittämä gigolo ei välttämättä myöskään olisi lempihahmoni, jollei hahmosta olisi irronnut yliampuvuudellaan hieman koomisiakin piirteitä, ja se ei olisi kehittynyt. Mutta totta kai itse Ryan Gosling teki myös elokuvasta kiintoisamman - enhän ole herraa nähnyt vastaavassa roolissa.


Loppujen lopuksi hellyin myös Emma Stonellekin, joka ei aluksi vakuuttanut. Julianne Moore miestään pettävän vaimon ja äidin roolissaan teki myös kelpo suorituksen. Ehkä koomisuutta äiti ei niin paljon tarjonnut, mutta aiemmin en muista nähneeni Moorea tämän tyylisessä elokuvassa.


Myös teinipoika rakkaudellaan 17-vuotiasta lastenhoitajaansa kohtaan tuo hilpeyttä, vaikkakin rakkaus onkin vähän traaginen.

Elokuva tarjoaa hahmoja ja näyttelijöitä, joista ei välttämättä itsestäänselvästi pitäisi. Silti elokuva onnistui kipuamaan top feel good-elokuvieni joukkoon. Enkä voisi elokuvan nähtyäni keksiä kuka olisi voinut olla parempi kuin Steve Carrel tässä elokuvassa.

Kaiken lisäksi loppukin tarjoaa mukavan yllätyksen. Suosittelenpa rohkeasti tarttumaan tähän elokuvaan!

Haluaisitko pienen hetken olla Steve Carrel?