Näytetään tekstit, joissa on tunniste singer-songwriters. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste singer-songwriters. Näytä kaikki tekstit

2017/03/06

Bone Moon - The Writer (EP)



Ochre Room oli on hieno bändi, mutta isommassa kokoonpanossa voi aina joskus käydä niin, että jäsen jos toinen haluaa lähteä eri teille, ehkä jatkaa kuitenkin musiikin parissa tavalla tai toisella. Vuoden 2015 lopussa kuusihenkinen Ochre Room esiintyi viimeisen kerran Helsingin Semifinalissa, siinä Tavastian kyljessä olevassa baarissa. Vaikka tamperelainen bändi tulikin nähtyä Tampereella ainakin yhden käden sormilla laskettuna, oli kunnia nähdä vielä sen viimeisenkin kerran kun siellä päin tuli liikuttua kyseisenä päivänä. Ja mukavaa näytti olevan haikeudesta huolimatta. Itse löysin Ochre Roomin verrattain myöhään, joskus tulee vain se hetki kun klikkaa, ei se tapahdu aina bändin alkutaipaleella. Mitäpä se nyt niin väliä, kun musiikki on silti kuunneltavissa levyiltä ja suoratoistopalveluista, ja tuli nähtyä siihen asti kunnes oli vielä kivaa.

Jos Ochre Roomin löysin hieman ennen hautajaisia, niin Bone Moonin (Lauri Myllymäki, Sebastian Krühn ja Samuli Pyykkönen) löysin sen sikiövaiheessa, aika kauan ennen tätä viime perjantaina julkaistua EP:tä. Ochre Roomin keikoilla sai muutaman kerran kuulla aivan lopuksi kitaristi-laulaja-lauluntekijä Lauri Myllymäen esittämänä kappaleen Thresher. Kyseinen kappale ei löytynyt Ochre Roomin levyiltä, mutta muutaman keikankin soittanut Bone Moon on ottanut sen nimiinsä. EP:ltä se ei kuitenkaan löydy, mutta Soundcloudista ja Youtubesta voi kappaleen kuunnella.

The Writer -EP on tyylikäs neljän kappaleen kokoelma, joka nojaa vanhaan brittifolk/americanaan. Kauniisti soivat kappaleet uhkuvat melankoliaa niin sanoituksien kuin soitannan puolesta, ja vaikka kyseessä on melko erilainen bändi kuin OR, niin OR-fanit löytänevät hippusia tunnelmaa entisiltä ajoilta. Ensimmäinen kappale The Writer varsinkin heristää korvia, mukana on myös Pekko Käppi jouhikkoineen! Oi voi mitä tunnelmaa. Ei Suomesta löydy paljon tämän kaltaisia artisteja ja bändejä, joten tämä pieni bändi Tampereelta saa kantaakseen melkoisen määrän kunniaa ja vaatimatonta ylpeyttä ollakseen yksi niistä ainoista.

Livenä: Tampereen Telakka perjantaina 10.3.2017, illan aikana esiintyy myös Laura Moisio. Itse en ole paikan päällä, mutta voisin lämpimästi suositella, enkä parempaa esiintymispaikkaa voisi kuvitella heille. Siis menkää ja nauttikaa. 


2017/02/10

Phoebe Bridgersin Smoke Signals

 



Tämä Ryan Adamsin yksisarvinen, jonka Killer-kappale yhä vaan kuulostaa hyvältä, on julkaissut uuden kappaleen Smoke Signals. Smoke Signals on vähintään yhtä hieno (ellei parempi) kuin Killer. Vuosi 2017 on vasta alussa ja uskallan jo sanoa, että tämä on vuoden TOP 5 -lauluissa. 

Kauniisti sanoitetussa laulussa yksi lempikohdistani on:


“I wanna live at a Holiday Inn where somebody else makes the bed/ We’ll watch TV while the lights on the street put all the stars to death.”


Alla olevassa kauniissa musiikkivideossa mukana lyriikat.


2016/05/13

Check him out: Barna Howard


Auringon lisäksi lämmittää tämä tyyppi ja hänen esikoislevynsä, jonka löysin noin neljä vuotta julkaisun jälkeen. Kerta toisensa jälkeen huomaan pyörittäväni lauluja, joissa ei ole mitään ylimääräistä, vaan ovat modernia amerikkalaista kansanmusiikkia puhtaimmillaan, parhaimmillaan. Ehdottomasti tuo mieleen nuoren Bob Dylanin, mutta jotka eivät syty Dylanin nasaalille lauluäänelle syttyvät ehkä Howardiin enemmän. Näissä lauluissa on helppo upota tarinoihin, jotka sijoittuvat vuosien taakse ja arkisiin havaintoihin. 

Jotenkin jännä silti miten kuulostaa, että levy olisi monen vuosikymmenen takaa eikä noin neljän vuoden takaa. Jotain ajatonta tässä on. Portlandista löytynee siis Willy Vlautinin ja Fernandon lisäksi enemmänkin helmiä.

Barna Howard on tehnyt toisenkin levyn, Quite A Feeling, joka sekin löytyy Spotifysta. Se on toinen lukunsa se. Saattanee hyvä olla sekin, mutta nopean kuuntelun jälkeen olen palannut debyytin suloiseen äänimaailmaan.


"In the hills of ole Missouri,
A woman’s life is looking dim.
While grandma watches “Wheel of Fortune,”
Because she knows that her’s is already well spent.
Well, even though she’s gone, I can hear her laugh,
Yeah, it won’t be long, till I hear it coming back.
Well, I know that she’d be pleased,
To know that it will last."

"Up on the hill, there’s a tiny house, with a big old rocking swing,
Where two love birds, perched upon it,
Are kissing because they know it’s free,
While down below, the children run, faster everyday,
With grass and gravel on both their knees,
They grow with every bone they break."


"Well, that house was old, but so was she.
You’d ask for two, but she’d hand you three.
And when she died, she left trunks of memories,
Because she saved every damn thing,
From everyone she loved."