Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jane Austen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jane Austen. Näytä kaikki tekstit

2012/11/27

Austen: Kasvattitytön tarina.


Austen Jane:
Kasvattitytön tarina (Mansfield Park)

Alkuperäinen teos julkaistu: Iso-Britannia 1814
Painettu: Karisto (Kompassi-kirja), 2. painos 1964
Suomennos: A.R. Koskimies
Sivuja: 436
Mistä: omalta hyllyltä (kirpputorilta peräisin)


Kirja alkaa näin:

"Kolmisenkymmentä vuotta sitten erästä Huntingdonin neitosta suosi hyvä onni. Omistamatta enempää kuin seitsemäntuhatta puntaa, neiti Maria Ward sai valloitetuksi sir Thomas Bertramin, Northamptonin kreivikunnassa sijaitsevan Mansfield Parkin herran, kohoten siten baronetin puolison arvoon ja päästen hyville päiville kauniin kartanon emäntänä ja suurituloisen miehen vaimona."


Aloitin jokunen tovi sitten lukemaan kirjoja A:sta Ö:hön, kirjailijan sukunimen mukaan. Se on vähän hullua, mutta toisaalta se helpottaa kun miettii, että mitä lukisi seuraavaksi (valinnanpaljous). Seuraavaksi vuorossa onkin D. Omilta hyllyiltä taitaa löytyä vain Dostojevskia ja Dickensiä (molemmilta järkälemäisiä kirjoja). Dickens kiinnostaa varsinkin tänä vuodenaikana äärimmäisen paljon, joten se lähtee lähestyvälle matkalleni mukaan. N. 930 sivua pientä pränttiä takaa että jos satamassa esimerkiksi tulee äärimmäisen pitkä viivytys - luettavaa on.

Mutta nyt palataan siihen A:han, eli Austenin Janeen. Tämän lukemisesta on jo vähän aikaa, vielä muistaa jotain kuitenkin.

Austenin Kasvattitytön tarina (Mansfield Park) ei ole ehkä niitä eniten hypetettyjä Austenin kirjoja, mutta huomiota sekin on saanut. Kirjablogeissa ehkä vähemmän positiivista huomiota. Itselläni ei ole kuitenkaan vertailukohtaa muihin Austenin kirjoihin, vaan tämä oli porttikirjani. Mielestäni ei huono sellainen ja tämän kokemuksen myötä aion todellakin tarttua muihinkin Austeneihin.

Pääosassa kirjassa on siis varakkaamman perheen köyhä serkkutyttö Fanny Price, joka otetaan hyvää hyvyyttään kaikista sisaruksista perheeseen. Tyttö on vähän kömpelö, hiljainen ja kaikin puolin epävarma kun uudessa perheessä taasen ovat vastakohtana kaksi menevämpää ja kaunista tyttöä. Perheessä on myös serkkupoika, johon kasvattityttö iskee silmänsä. Yksihän perusteista oli, että tyttö otetaan myös siksi taloon, että välien ollessa sisarukselliset epätodennäköisemmin välille kehkeytyisi mitään. Vaan kuinka käy...

Kirjaa on kritisoitu todella paljon siksi, että tyttö on niin epävarma ja kuinka sellainen voi olla kirjan päähenkilö, mutta eikö se ole vähän niinkuin kupletin juoni ja tuo kontrastia - ja on sanomatta selvää, että tytöllä on ollut aivan erilainen lähtökohta kuin toisilla ja pinnallisemmilla. Eiköhän Austen ole tiennyt mistä on kirjoittanut.  No riittihän sitä jahkailua välillä liikaakin, mutta toisaalta myös ehdotonta päättäväisyyttä (mikä enemmänkin ärsytti...). Kirjassa on myös yksi romaanikirjallisuuden ilkeimmistä ja ärsyttävimmistä hahmoista - Täti Norris, joka tunkee nokkansa joka asiaan ja yrittää saada niistä kunnian itselleen.

Jonkin aikaa luettua, sitä tajuaa, että on sanomatta selvää mistä kirjassa on kyse. Ihmissuhteistahan toki. Siitä kenen kanssa päähenkilömme päätyy lopulta naimisiin - rakastamansa serkkunsa vai sinnikkään kosijan, naistenmiehenä tunnetun. Säädyt ja virka-arvot näyttelevät tietysti myös suuressa osassa, kuten käsittääkseni Austenin kirjoissa on tapana. Tietysti myös sen aikaiset asiat, kuten serkkurakkaus ja teatterin harrastamisen synnillisyys nostavat päätään ja tekevät kirjasta mielenkiintoisemman ja tietyllä tasolla viihdyttävän. Kirjan nuorisohan siis harrasti teatteria salassa kirjan päätalossa ja itseäni varsin paljon raivostutti ja myöhemmin huvitti siihen liittyvä salamyhkäisyys ja siitä nostettu meteli.

Kirja ei varmastikaan ollut julkaisuaikaan yhtä huvittava kuin se mitä se on nyt, vuonna 2012. Suosittelen.