Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ryan Adams. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ryan Adams. Näytä kaikki tekstit

2016/01/19

Ryan Adams esittää (Austin City Limits)




Yllä olevat videot Texasin festareilta ovat herkkua korville. Ei vaan siksi, että nämä ovat eittämättä Raikun parhaimpia biisejä, vaan myös siksi, että nämä ovat intiimejä videoita, joissa mennään kylmien väreiden vaaravyöhykkeelle. 

2015/05/01

Ryan Adams ja kolme uutta biisiä + kaksi coveria + livetaltiointi


Ryan Adams julkaisi hiljattain kolmen biisin seiskatuumaisen I Do Not Feel Like Being Good, joka löytyy nyt myös Spotifysta.

Tämä on sitä Adamsia, jossa Adams on omasta mielestäni kaikkein parhaimmillaan, vaikka miehen monet muutkin puolet ovat hyviä. Mutta kun tämä  puoli vaan toimii niin loistavasti. Akustinen kitara, joka Ryanin hyppysissä saa nämä laulut tanssimaan surumielistä kaunista tanssiaan. Vähäeleinen melankolinen lauluääni, joka pitää tanssin hallittuna ja vakuuttavana. Ollaan sillä tavalla vaivattomasti ja vakuuttavasti sydäntäsärkevän kauniita musiikintekijää.


I recorded these songs one afternoon on two microphones. Dave LaBrel and I had been trying to figure out WHY these songs didn't work or HOW they worked. I had been dragging a few of these behind me in that bag of songs I keep tied around my ribs since London- 09 ish. I was shipwrecked in a hotel there with a bad case of the spins, just me and my Buck Owens acoustic guitar ( his name is Buck, the guitars is ) and we just sort of were riding out the turbulence. The Soho Hotel is at the end of a kind of long alley off Dean Street and my room looked out into that front alley where actual neon signs penetrated through the window onto the table where I would take my meds and do my best to write that day..... 

Koko juttu jatkuu täällä, Ryan Adamsin omilla sivuilla.



Eikä siinä vielä kaikki. Ryan Adams on saanut kaiketi liiankin usein kuulla kommenttejaan nimestään, jossa on yhden kirjaimen heitto erään muusikkoherran kanssa (Bryan Adams). Eiköhän keikoille ole eksynyt ne toisetkin fanit, jolloin on huudeltu tämän kuuluisan kasarihitin "Summer of 69´" perään. Ja minähän siis pidin lapsena ysärillä tästä laulusta.... Nyt kuulostaa kyllä paremmalta kun Ryan Adams piruuttaan esitti tämän The Rymanilla Nashvillessä. Ei paha ollenkaan, vaikka vähäeleisempikin on. Tai ehkä juuri siksi.

Mutta ironiaahan tämä taisi olla ja teki toivottavasti pisteen huutelijoille, jotka tekevät sen tosissaan tai muka hauskoina. Onhan hän joutunut terapiaan koko jutun takia (!).

As Consequence Of Sound reports, the rendition refers to an incident at the same venue 13 years prior when an audience member yelled a request for the song for Adams' entire solo set.

Adams later told Spin that such hecklers were "a bunch of fucking cocks", adding, "They come to my shows just to provoke me. I had to go into therapy because of whole Bryan Adams 'Summer Of ’69' thing."


Huumorintajua osoittanee muuten hiljattain tapahtunut Ryan Adamsin esiintyminen Natalie Prassina. Natalie Prassin ja Ryan Adamsin piti esiintyä yhdessä Kööpenhaminassa, mutta Prassin lento oli peruutettu... Siispä Ryan pisti päällensä mekon ja coveroi Prassin Bird of Preyn Natalie Sassina.

Sellainen mies, taitaa nuo coverit aika onnistuneesti oli sitten kyse Natalie Prassista, Bryan Adamsista tai Oasiksesta.



P.S Tämän vuoden puolella on ilmestynyt myös livetaltiointi Carnegie Hallissa, New Yorkissa. Tyylikäs marraskuun lopun päivinä taltioitu 42 kappaleen levy löytyy myös Spotifysta. Se sisältää mm. yhden ikilempparini If I Am Stranger. Välispiikit, välillä pitkätkin sellaiset, todistavat että melankolisia lauluja tekevä mies osaa hauskuuttaa yleisöään jutuillaan. Tuolla keikalla olisi ollut sekä kaunista että hauskaa!


2011/08/02

Levyraadissa: Wonderwall.

Käsi ylös; kuka ei ole kuullut Oasiksen Wonderwallia? Jos et, voit kuunnella sen tästä. Tai siltikin, sillä tässä on kevyen Levyraadin paikka taas.



Vaikka Oasista aina silloin tällöin olen kuunnellut, en ole koskaan kehittänyt intohimoista suhdetta musiikkiinsa. Olen lähinnä vain tiennyt muita Oasis-faneja. Kovin useinkin olen törmännyt häneen, joka näyttää juurikin siltä miltä todellinen Oasis-fani voi näyttää. Yritin myös etsiä valokuvaajaa, joka oli kuvannut näitä idoleiltaan näyttäviä faneja, mutta en muistanut hänen nimeä. Muistatko sinä? Jos, niin laitan linkin tähän _______________.

Vaan se ulkomusiikillista seikoista, vaikkakin jostain syystä juuri Oasista kuunnellessa ne seikat tulevat mieleen vahvemmin, en tiedä miksi. Mitä tulee musiikkiin, niin bändillä on hetkensä. Voisin suoda enemmänkin armoa tälle bändille - ehkä fania musta ei saa, mutta voisin tykätä enemmän kuin ajattelin.

Wonderwall... se on hyvä, se on vähän kulunut...



Kunnes törmäsin tähän Ryan Adamsin versiointiin. Miten samasta asiasta voidaan laulaa kahdella niin eri tavalla....  se herätti samalla tämän biisin eloon. Kuuntelen juuri kumpaakin versiota. Ensin ajattelin, että ehdottomasti Ryan, josta pidän enemmän muutenkin. Sitten palasin taas Oasikseen, vaikka hetki sitten pidin sitä pöyhkeämpänä. Loppujen lopuksi annan varmaan kunnian molemmille versioinneille.