Näytetään tekstit, joissa on tunniste keikat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keikat. Näytä kaikki tekstit

2016/10/27

Kaks uutta kotimaista + uusi keikkapaikka




Tässä soittolistoja kuunnellessa korvat tarttuivat näihin melko tuoreisiin ja hyvin erilaisiin kappaleisiin.

Mikko Joensuun maanläheinen, mutta herkällä tavalla mahtipointinen Drop Me Down on Amen 2-levyltä. Uskonnollisuus tai siitä irtautuminen on läsnä musiikissa, mutta ei siitä kannata huolestua vaikkei hengellisyyteen liittyvät asiat ole niin läsnä omassa elämässä. Kantsii nauttia vaan kauniista kappaleesta, joka on yhdistelmä folkia, gospelia ja shoe-gazea! 

Villa Nah tarjoaa taasen tuttua unenomaista syntikkapoppia, Suomen oma The Radio Dept. (tai vähän sinne päin)

Huomasin muuten, että näitä molempia esittäjiä yhdistää yks seikka: Molemmat esiintyvät marraskuun aikana Tampereella viime viikonloppuna avatussa Olympia-korttelissa! Avajaiset jäivät väliin, mutta olin kyllä hurmioutunut jo pelkästä uutisesta. Olympia-kortteli sijaitsee historiallisessa rakennuksessa Tampereen keskustassa. Rakennuksessa oli vuodesta 1917 vuoteen 1986 elokuvateatteri, Olympia-sali, sittemmin se on tullut paremmin tutuksi Cumulus-hotelli Pinjana. Hotellitoiminta loppui viime vuonna. Paikkakuntalaisena itseä hyödyttääkin hieman enemmän tämä ravintola-keikkapaikka-konsepti. Varsinkin kun perinteisiä keikkapaikkoja on yllättävän vähän täällä... Yo-talo esimerkiksi on ottanut haltuunsa enimmäkseen stand uppia (kuvittelenko, että entistä enemmän..ei mitään vikaa siinäkään tosin vaikken sitä käykään katsomassa), tätä nykyä kiinnostavimmat keikat ovat olleet lähinnä kapakoissa. Kiva saada uutta meininkiä! Odotan innolla tulevaisuuden keikkakalenteria, joka on jo nyt aika lupaava. Esimerkiksi lauantaina Olympia-salissa esiintyvät Risto Soolona sekä Teksti-TV 666. Vaikka keikoilla on isojakin nimiä moneen eri makuun esimerkiksi Ellinoorasta Pauli Hanhiniemeen, niin kelpaa vähän vaihtoehtoisemmatkin nimet.  Keikkakalenteri täällä.

2016/01/11

Alkuvuodesta tapahtuu

Ajattelin vinkata muutamasta Tampereen tapahtumasta. Poikkeuksetta myös blogin teemojen vierestä, eli museovinkkejä myös! Poppia, kulttuuria, popkulttuuria! Onpahan yksi tv-sarja-vinkki myös, jota katsoakseen ei tarvitse matkustaa Tampereelle. 




Parin päivän päästä keskiviikkona Tampereen Klubilla juhlitaan 1-vuotiasta Reunamediaa. Liput tapahtumaan maksavat vain vitosen, ja sieltä poistuneena on jo aika monta esitystä rikkaampana. 
Keikkaputken avaa klo 20 Ochre Room eli Lauri Myllymäki. Alkuperäinen sekstetti esitti viimeisen keikkansa Helsingin Semifinalissa loppuvuodesta. Klo 21 -> Juho Salmi ja Suuri Voima, klo 22 -> tankotanssija Veera Hakala ja klo 22.30 ->  I/O 

Keikkojen jälkeen suositut Tummat Tunnit kera DJ Wispyn.

Reunamedia on tamperelaistoimittajien paikallismedia netissä. Nimestäkin päätellen aiheet liittyvät asioihin, jotka eivät aina ole niin marginaalissa, mutta ansaitsevat saada paneutuneen reportaasin. Puhuttelee varmasti erityisesti 20-30-vuotiaita tamperelaisia, mutta monia muitakin. Viimeisin juttu kertoo mainetta niin hyvässä kuin pahassa niittänyt Hipposkylän 40-luvulla rakennetusta puutaloalueesta. Mutta enemmän kuin puutalotalueesta, se kertoo asukeista ja heidän suhteestaan alueeseen, koteihinsa, jotka ovat vaarassa kadota. 

---



Ne maalas sen miehen bensiinillä Ja laittoi sen palamaan Luin siitä aamun lehdestä Nousen aikaisin toisinaan
Ja surulliset laulut Vähän helpottaa Mä laitan Nebraskan soimaan Taas vähän lujempaa


Tapahtuman juliste sen kertoo, että Metson musiikkiosastolla tapahtuu taas. Topi Saha on singer-songwriter, jota on inspiroinut muun muassa amerikkalainen kansanmuusikko Bob Dylan. Musiikki on melko helposti lähestyttävää, mutta vaatii kyllä kuuntelijaltaan korvia, jotka todella kuuntelevat näitä suomeksi lausuttuja painavia tarinoita. Lauluäänelle iso peukku.

Ennen keikkaa perinteiden mukaisesti kirjastonhoitaja Juhani Koivisto haastattelee. Esillä on taatusti Topi Sahan suosikkeja lainattavaksi musiikin, elokuvien ja kirjojen saralta. Oisko ainakin Dylanii, Springsteeniä…? Varmaan paljon kaikkea muutakin.

Metson musiikkiosasto vastaanotti ansaitusti muuten viime vuonna Vuoden kirjastokehittäjä 2015 -palkinnon juurikin näiden livetapahtumien ansiosta, jotka yhdistävät kuitenkin myös perinteisen kirjastotoiminnan.  Live-keikat tuovat ihmisiä keikoille, heitäkin, jotka eivät viitsi öisin käydä klubeilla ja kuluttaa pennosia lippuihin ja alkoholiin. Nyt he pääsevät näkemään suhteellisen aikaisin iltapäivällä/ alkuillasta keikan ja ohessa voivat lainata kulttuuria. Kaikki voittavat. Tähän asti Metson musiikkiosastolla on esiintynyt muun muassa Olavi Uusivirta, Mark Olson, Ochre Room, Yona, Risto ja Iisa. Keikkoja löytyy katsottavaksi myös näin jälkeenpäin. 

Huom. Topi Saha esiintyy myös Telakalla saman päivän iltana, tämän viikon perjantaina. Siinä jo siis kolmas tapahtumavinkki.

---



Tv:n puolellakin tapahtuu. Niin kauan kun käytössäni ei ole kaikkien käytössä olevaa Netflixiä, katson perinteisesti sarjat ja elokuvat tv:stä suorana, tallenteina tai Areenasta...tai jopa dvd:ltä. 
Niin kauan myös satunnaisesti huomautan teillekin mitä katsomisen arvoista tv näyttää.

Suositun Girls-sarjan neloskausi näytetään vihdoin Suomessa. Perinteisesti jälleen kahdessa viiden jakson putkessa myöhään sunnuntaisin. Ensimmäiset viisi jaksoa näytettiin eilen ja loput viisi kymmenestä tämän viikon sunnuntaina. Jaksot ovat nähtävissä myös Areenassa jälkikäteen, joten ensimmäiset viisi ovat jo siellä! Pitää itse turvautua tallenteisiin tai Areenaan, koska monesti unohdan itse nämä 

(Girls päättyy kuulemma kuudennen kauden jälkeen.)

---



Vuoden ensimmäinen festivaali on myös nurkan takana. Näillä festareilla voi osallistua yhteen keikkailtamaan tai pariin. Tai sitten voi ostaa 45 euron arvoisen festaripassin. Artturin ja Telakan keikoille on kuitenkin vapaa pääsy. 

Mukana menossa muun muassa Death Hawks, Lake Jons, Iisa, 22 -pistepirkko-yhtyeestä tuttu P-K Keränen, Shivan Dragn ja saksalainen SEA + AIR….. Tapahtuman kotisivut löytyy täältä. Itse olen esiintyjistä kiinnostunut eniten  P-K Keräsestä, Death Hawksista ja Lake Jonsista. Ehkäpä myös tuosta uudesta saksalaisesta tuttavuudesta.

---


Kuvataiteeseen! 



Elin Danielson-Gambogi: Italialainen perhe, 1900. Kuva: Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo


Tuskin maltan odottaa Tampereen taidemuseon tulevaa näyttelyä. Päivänvalon Välimeren valoa-näyttely näkee 30.1. ja näyttely jatkuu aina 29.5. asti. Kesäkuussa vuoden nuori taitelija Reima Nevalainen puolestaan saa näyttelyn museoon.

Välimeren valoa-näyttelyn 80 teosta on lainassa ranskalaisesta Musée Regards de Provence -taidemuseosta. Lisäksi museon sisäänkäyntikerrokseen tulee osana näyttelyä kotimaisten taiteilijoiden (mm. Albert Edelfelt) teoksia Välimeren alueelta. Mmm…jo noiden kahden teoskuvan katsominen lämmittää mieltä ja kehoa. 

Vinkkinä suosittelen myös hankkimaan museokortin, josta on iloa paitsi alkuvuodelle myös koko loppuvuodelle. Itse hankin omani välittömästi sen tullessa viime vuoden alkupuolella myyntiin.  Olen käynyt mm. Ateneumissa (4x), HAMissa, Kansallismuseossa, Kiasmassa, Helsingin Designmuseoissa, Vapriikissa ja Tampereen taidemuseossa myös muutaman kerran, eli voiton puolella olen jo pitkään ollut (ennen kaikkea henkisesti). Vielä pitäisi ehtiä käymään mm. Serlachius-museossa, jossa Anselm Kieferiä. Edellinen yritys sinne sai takaiskun, kun juna-asemalla sai huomata junan olleen peruuntunut ja bussi, jonka odottamiseen kyllästyi, olisi tuonut vähän liikaa hidastuksia pitkine matkoineen. Museon ollessa vähän eristyksissä siellä kävi myös niin, että sähköt menivät sen päivän aikana ja museo suljettiin ajoissa. Mutta uusi yritys viritteille. Kerran Serlachiuksen Gösta-museossa käyneenä voin suositella paikkaa muutoinkin! 

2015/11/12

Yo-talo Jytisee ja Soi - ilmaisia hyvän musiikin keikkailtoja





 Yo-talo on jokin aika sitten aloittanut Yo-Talo Jytisee ja Soi-keikkailtamat arkisin.
Esiintyvät artistit tai bändit ovat nimiä, jotka saavat lippujakin myydyksi keikoilla kuten Iisa ja Hey Elbow. Huolimatta siitä, legendaarinen Yo-talo toivottaa live-musiikkia janoavat ilmaiseksi sisään. Kolikkoja kannattaa kuitenkin mahdollisesti varata narikkamaksun verran, mikäli haluaa takin maksulliseen narikkaan. 

Kun muutin Tampereelle muutamia vuosia sitten, kävin aika paljon keikoilla niin arkisin kuin viikonloppuisin.  Keikkakunto oli aika hyvä, eikä harmittanut olla vaikka yhteen asti yöllä baarissa vaikka seuraavana aamuna olisi ollut viideltä herätys. Kaiken lisäksi kävin katsomassa keikkoja ennakkoluulottomammin, koska sellainen musiikin ennakkokuunteleminen ei ollut niin helppoa.  The times they are a-changin´. 

Oli miten oli, niin mahtavaa, että Yo-talolla on välillä muutakin kuin stand-uppia ja Yö. Kiinnostavia nimiä, hieno keikkapaikka, ilmaisuus. Siinäpä ainakin kolme hyvää syytä mennä näihin iltamiin. Miinusta on se, että arkisin kello 23 alkava (ja siitä mahdollisesti vielä 30 minuuttia myöhästyvä) keikka on ehkä vähän ylimitoitettu alkamisaika minun ja monen muunkin mielestä. Osallistujia varmasti silti riittää, esimerkiksi tälle illalle on ennakkoon ilmoittanut osallistuvansa yli sata tyyppiä. Iisalla on upea uusi levy, ja biisejä on varmasti luvassa siltä suunnalta, joten kannattaa mahdollisuuksien puitteissa ehdottomasti liittyä osallistujaremmiin. 

Tällä hetkellä tiedossa olevat Yo-Talo Jytisee ja Soi-iltamat:

* TÄNÄÄN*   to 12.11. Iisa  * TÄNÄÄN*
ke 2.12. Hey Elbow (Swe)
to 17.12. Cityman, Have You Ever Seen the Jane Fonda Aerobic VHS?

2014/11/03

The War On Drugs Tukholmassa

25. lokakuuta tukholmalainen vanha panimo ja nykyinen konferenssi-/tapahtumarakennus Södermalmilla täyttyi ihmisistä (pääosin Weekday-asuisista), jotka olivat tulleet katsomaan Kurt Vilen kokoonpanoa The War On Drugs. Minä olin yksi heistä. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin,  en lentänyt Tampereelta Tukholmaan tämän kokoonpanon vuoksi. Satuin vain huomaamaan yhtyeen olevan kaupungissa ajat sitten, mutta lopullisesti lippu tuli ostettua päivän aikana turistikeskuksesta. Päätöksen sinetöi eräässä urheilukaupassa soinut kappale. Sää oli myös melko alakuloinen ja miten paremmin voisikaan illan viettää kuin menemällä yhdessä ihmisten kanssa tilaan, jossa esiintyy miellyttäväsoundinen bändi, jota oli ajoittain kuunnellut.

Münchenbryggeriet oli paikkana aika huikea. Kaiken kruunasi pitkä terassi, josta näkymät kaupunkiin aina merelle asti. Paikkahan oli siis hieno, vanhan rakennuksen tunnelmaa, mutta jokseenkin esiintymissalin puoleinen paikka toi mieleen myös koulun liikuntasalin (lattiatiloissa ei ollut tuoleja ja pöytiä). Äänentoisto ei myöskään ollut paras mahdollinen siellä missä aluksi lepuuttelin jalkoja (koska päivä oli kulunut kävelyn merkeissä ja parisen tuntia sai vierähtämään inspiroivassa Fotografiskassa - aika meni niin nopeasti, että jouduin syömään vain nopeat take away-sushit).  Eikä bändi saanut minua ihan eturiviinkään juoksemaan ja harva laulu saa ihan tanssimaankaan. 

Tänä vuonna ilmestynyt unenomainen Lost In The Dream sai sijaa luonnollisesti settilistalta. Tietysti myös se hittisinkkubiisi Red Eyes (Springsteen meets Rubik) kuultiin keikan loppupuolella. Lost In The Dream on kokonaisuutena oikein kelpo levy, vuoden parhaita varmasti ja siltä levyltä nostaisin esiin esimerkiksi kappaleet An Ocean In Between The Waves, Suffering ja Under The Pressure.  

Keikan loppupuolella kipusin yläkertaan, minkä luulin olevan varattu vain istumapaikkalippulaisille. Virhe. Siellä olisi pitänyt alunperinkin olla. Sieltä pääsin myös todistamaan nuorta Bob Dylania. Kurt Vile coveroi nimittäin Tangled Up In Bluen, ja ennen kuin tajusin kenen laulusta on kyse, luulin itse Dylanin astuneen lavalle. Soundi oli niin Dylania kuin voi olla. Dylanin laulu vuodelta 1975 laulu kuulunee vakiosettilistaan keikoilla... Youtube tarjoaa livevideoita. Mutta mikäli haluatte nähdä yhtyeen livetaltioinnin, niin suosittelen Youtubesta KEXP:n keikkaa. Ylipäätänsä kaikki chicagolaisen radiokanavan keikat ovat tunnelmaa ja hyvää laatua huokuvia.


Vaikka keikka jäi omalla henkilökohtaisella tasollani etäiseksi johtuen varmasti paikan valinnoista ja siitä, että en ollut keikalle mennessäni fani isolla f:llä, ei tarkoita etteikö keikka olisi ollut hyvä, ettenkö menisi toiste ja ettenkö suosittelisi amerikkalaisen kitararockin ystäville tätä levyä.

Jos siis tuumaatte juuri nyt, tänä lehdettömänä marraskuun päivänä tai iltana mitä tekisitte, niin laittakaa soimaan tämä tunnelmallinen levy (klikkaa levyn kantta mikäli omistat Spotifyn). Levy on myös omiaan niinä hetkinä kun laskette lampaita.

2014/09/19

Kun huomasin rakastuneeni Ochre Roomiin

On huutava vääryys, että tamperelainen yhtye Ochre Room ei ole saanut kannanottoa täällä, ainakaan oman tagin merkeissä. Ehkäpä musiikkinsa tosin on minulle ollut kuin viini, joka on hyvää mutta on parantunut vain ajan saatossa.. ja nyt olen litkimässä sitä lähes päivittäin. 

En tiedä oliko se sitten onnekastakin, että eräänä lauantai-iltana keikalle tähtäessä en vain kertakaikkisesti päässyt keikalle, sillä ihmiset olivat jonottamassa discoilemaan. Kenties myös keikalle, mutta lauantai-ilta klo 23 ja ohjelmassa disco tuo myös muutaman innokkaan bilettäjän, joka ei ole vain tulossa keikalle.  Kuinka ironista tämän bändin kohdalla. Mutta mistä minä tiedän, sillä olinhan itsekin toiveikkaana jättänyt ovelle tulemisen viime hetkelle. Ehkäpä moni muukin kovaan ääneen puhuva seurue? Joka tapauksessa ajattelin, että ei Ochre Room vedä kymmenien metrien jonoa, ei tätä tapahdu kai kuin Robinin tai Cheekin keikoilla... ja kun on disco Tampereen Klubilla.  Onneksi ei ollut ennakkolippua, jota olisi tarvinnut repiä pelihanskojen lisäksi.

Onnekkaaksi edellä mainittu epäonnistuminen keikalle pääsyssä tekee kenties sen, että tutkailin välittömästi bändin keikkakalenteria ja huomasin tulevan esiintymisen kirjaston musiikkiosastolla! Tämä tieto lohdutti pettymyksen aalloissa. Klubikeikkoja tulee ja menee, mutta kirjasto on erityislaatuinen paikka, jossa akustiikka ja läsnäolo niin yleisöllä kuin bändillä on jotain aivan muuta kuin paikassa, jossa ihmiset ovat tulleet pitämään lystiä ihan muun kuin bändiin keskittymisen merkeissä. 

Ja niin tuli keskiviikko 17.9. kello 16.30 ja minä löysin itseni Metson musiikkiosastolta.

(valokuva: Mikko Huotari)

Koska minä ja muutama kymmenen muu katsoja olimme bändin kanssa kirjastossa, oli ihan aiheellista kirjojakin sivuava  Juhani Koiviston haastattelu, jossa mikkiä pitivät pääosin solisti Lauri Myllymäki ja basisti Tomi Moisio. Bändistä löytyy kirjallisuuden entisiä tai nykyisiä opiskelijoita, joten tämä toi lisää sytykettä. "Kukapa ei olisi opiskellut kirjallisuutta 1900-luvun alussa Tampereella" totesi yhtyeen Minttu Tervaharju jossakin kohtaa. Siinä vaiheessa minä vain huokaisin hiljaa. Kuulimme esimerkiksi, että bändin tuoreen albumin nimi Bar, Box and Diamond eivät tarkoita niitä asioita, joita ensiksi luulemme ja nimi tulee Tex Willerin kirjasta. Ja että monetkin laulut ovat saaneet inspiraation kirjoista kuten Herman Melvillen Bartleby-kirjasta.  Kuulimme, että levyt ovat englanninkielisistä maista ainakin Iso-Britanniassa saaneet hyviä arvosteluja. Haastatteluineen keikka kesti yhteensä noin puolitoista tuntia, eli ei mikään pikainen parin kipaleen visiitti.

(lähde: Ochre Roomin FB-sivu)

Olin nähnyt bändin aiemmin festareilla kirjastonpuistossa noin vuosi sitten, mutta nyt bändi ja musiikki astuivat ihan uuteen valoon. Ochre Roomin läsnäolo on maagista. Bändi ei tee itsestään suurta numeroa. Esiintyminen on hieman sisäänpäinkääntynyttä ja niin toivottuakin. Kun yhtyeen solistin Lauri Myllymäen ääni on sydäntäsärkevän kaunis, satunnainen naissolistin Mintun ääni viehättävä sekin ja joka ikinen soitin mitä tämä folkin ja americanan genreihin lukeutuva bändi soittaa, ei kaipaa yhtään enempää. Yhtyeen rauhallisimmat laulut ovat muutenkin suosikkejani. Keikalla kuultiin mm. ämän hetkiset suurimmat suosikkini Blue Ribbon, My Summer ja Radiance. Yhtyeen debyytti Evening Coming In peittoaakin juuri uuden tulokaslevyn.  

Kirjastossa oli myös yhtyeen jäsenten kokoamia hyllyjä suosikkituotoksista, kirjoista, levyistä, dvd:stä.  En jäänyt niitä tutkailemaan,  mutta ennen keikkaa katsomani haastattelu Myllymäen suosikkikirjasta The Roadista riitti vakuuttamaan, että kiinnostavia tapauksia varmasti hyllyillä on. Vaan täältähän myös ne suositukset löytyvät. Ah, löytyihän sieltä mm. Carson McCullersin The Heart is A Lonely Heart! Voi juku, kovin kiinnostava tapaus tämä bändi nimeltään
Ochre Room. 


Vimeosta löytyy muuten tälläinen aarre! Kesällä mökissä kuvattu muutaman laulun tunnelmallinen 20-minuuttinen video.  Video alkaa uuden levyn suosikilla Sparkilla.

Luulenpahan vaan, että kaikki biisit kasvavat ajan saatossa suosikeikseni. Sillä vasta nyt olen löytämässä bändin kunnolla.

2014/08/23

Voihan Antero sentään!


Viime aikoina Antero on vieraillut korvakäytävissäni. Valehtelematta yllä oleva biisi debyytiltä on soinut kymmeniä kertoja viime päivinä. Biisi soljuu kitarointeineen ja lauluine niin charmikkaan vaivattomasti. 

Sitten toisekseen olen esilämmitellyt itseäni tämän päivän keikkalointiin, jota olen viime kuuntelujen jälkeen odottanut entistä enempi. Olen nähnyt aiemmin bändin aurinkoisena Juhannuspäivänä ja livebändi hämmensi minua, joka oli vasta kuunnellut Motheria ja odottanut vallan toisenlaista olemusta. Mutta nyt kun tiedän mikä Antero Lindgren on bändejään, eikä ole aurinkoa häikimässä ja piristämässä bändin musiikkia, niin tunnelma on eri! Keikkapaikkana toimii tänään Mustalahti Tampereen Näsijärven rannalla. Kyseessä on paviljonki ravintola-kahvila-terassin yhteydessä, jossa on aiemminkin järjestelty keikkoja. Kuitenkin huomasin, että varsinkin tänä kesänä siellä on keikkoja bändeiltä joiden kohderyhmää enempi olen. Iisan kyllä skippasin, mutta Antero Lindgreniä en, enkä todennäköisesti Minä ja Ville Ahosta. Ja vaikka Eva & Manu ei suurimpiin suosikkeihini musiikkinsa puolesta kuulu, niin ehkä voisin tykätä sympaattisista tyypeistä enemmän kivassa miljöössä?  Kun hei, kyllä se miljöö ja kaikki ympärillä joskus vain vaikuttaa. Kaipaan välillä vaihteluja näihin keikkapaikkoihin, niin tässähän sitä on tarjolla! Hoi, tamperelaiset! 

Nämä loppukesän illat eivät ole enää niin lämpimiä, mutta jos paikka tähtitaivaan alla, valaistus, miljöö ja hyvä musiikki raikaa (ja on puettu lämpimästi ja ehkäpä lasillinenkin lämmittää), niin oikeasti voisiko parempaa toivoa nyt kun keikkakuumekin on saanut otteensa taas.

Antero Lindgreniä ennen esiintyy Topi Saha, jota olen hippusen verran kuunnellut. Kuuntelen varsinkin nykyään poikkeuksellisen vähän suomenkielistä musiikkia, joten hänkin on vähän jäänyt välistä. Aika kiva on hän, toimii livenä varmasti paremmin! P.S Kuulin muuten, että Topi Saha hyppää myös keikkansa jälkeen Anteron bändin kelkkaan.

2013/09/13

Keikkavinkit: Big Wave Riders & Tallinn Daggers 140913.

Mutta tämäpä on blogeissa mieluista. Viihteellisyysarvon lisäksi blogeista voi saada hyödyllisiä ja ilahduttavia vinkkejä ja vielä parempaa on kun se tapahtuu vastavuoroisesti. Indiemode-blogin ylläpitäjä on muutamaan otteeseen maininnut blogini ja löytänyt kauttani uusia musiikillisia tuttavuuksia, minä sain kuulla lauantain keikoista ja samalla itselle uudesta bändistä. 

Näin on siis tapahtuva: Tänä lauantaina Tampereen Hämeenpuistossa sijaitsevassa O´Harasissa esiintyvät jo täälläkin mainintaa saanut ja osittain tamperelaistunut bändi Big Wave Riders sekä tallinnalainen uusi tuttavuus Tallinn Daggers. O´Hara´s on pieni britti-irkku-tyylinen pubi, jonka kellarikerroksessa järjestetään silloin tällöin keikkoja, ilmaisia keikkoja. Nämäkin ovat siis ilmaisia keikkoja. Varautua toki saa siihen, että ulkopuolelle jää. En tiedä lähdenkö itse edes yrittämään. Paikka saattaa olla täynnä jo satunnaisista istujista, jotka eivät keikoista ole tietoisia ja jäävät kuuntelemaan... ja onpa tässä lähiaikoina ollut Big Wave Ridersiakin vähemmän tunnetun bändin keikka + pari muuta, eikä sisälle mahtunut. Mutta sikäli minua kyllä kiinnostaa keikkamiljöö, jossa Big Wave Riderskin pääsee varmasti rokkaamaan parhaiten. Kesän puistofestareillakin oli onnistunut keikka, mutta ei sitä voi verrata klubimaiseen tilaan! Ja mikäs olisi parempi paikka varhaisista brittibändeistä vaikutteita ottavalle bändille kuin brittipubi, joka on myös yksi Tampereen parhaimmista baareista. 

BIG WAVE RIDERS


Keväällä julkaistu official musiikkivideo Life Less Ordinary-levyltä! Käy katsomassa kuinka pojat hieman tanssivat ja kuulostavat hyviltä.

TALLINN DAGGERS


Tallinn Daggers vilkuttaa tosiaan toiselta rannalta, paitsi nyt vähän lähempää. Bändillä on vanhempaakin materiaalia, ja pikakuuntelulla en vielä osaa ottaa kantaa, mutta uudempi musiikki on selkeästi parempaa ja God Bless the Radio kuulosti ainakin hyvältä. Vielä en kuitenkaan lumoutunut ole. Mitähän muuten mahtaa kuulua toiselle virolais-bändille, Ewert & The Two Dragonsille, joka keikkaili Suomessakin aika ahkeraan ja itsekin näin kaksi keikkaa Tampereella...

2013/04/05

The National Suomeen!


Torstai 31.10.2013 Helsingin jäähalli

Lähdetäänkö? 

Lipunmyynti alkaa ensi viikon perjantaina. Liput alkaen 42 euroa. 

P.S Tampereellekin saa tulla. 

2013/03/20

Bat For Lashes ja Flow sekä muut festariherkut.


No tervepä vaan Bat For Lashes ja tervetuloa Suomeen elokuussa Flow-festareille! Laura-video jälleen kerran, koska se on niin ihana ja laulu on niin ihana.


Suomen kesän festariohjelma näyttää muutenkin hyvältä, joskin vähän jakautuneelta eri festareiden kesken. Yksi kova ei välttämättä riitä festarivisiitille muualta päin Suomea, jos suurin osa tarjonnasta tuntuu kuitenkin kehnolta. Olen vähän elitistinen, vielä enemmän kuin joskus aiemmin. Ainahan voi jättää väliin niitä ei-niin-kiinnostavia, mutta hieman se on hankalaa esimerkiksi jossain Ruisrockissa ja maksaa lippu yhdestä tai parista jos aikatauluissakin pitkä väli. Noh, esimerkiksi perjantain vietto Ruisrockissa voisi olla varteenotettava, koska päivä on muutenkin lyhyempi ja Editors ja Band of Horses kiinnostavat paljon!

Jos menisin, niin tällä hetkellä kiinnostaisi:

PROVINSSI 14.-16.6.: Blur (perjantai) ja Mew (perjantai). Blurissa on nostalgiaa ja saisi jammailemaan, Mew on toki myös nostalginen ja olen kerran aiemminkin kiirehtinyt juuri ja juuri näkemään Mewin keikan Provinssin teltassa.

RUIS 5.-7.7. : Band of Horses (perjantai), Editors (perjantai), Minä ja Ville Ahonen (lauantai), Disco Ensemble (lauantai), Pet Shop Boys (sunnuntai) ja Cheek (sunnuntai). Band of Horses olisi loistavaa nähdä ja kerran Editorsien keikan nähtyäni haluaisin nähdä lisää. Pet Shop Boys olisi cool ja no Minä ja Ville Ahonen yksi parhaimpia bändejä. Tosin en lähtisi festareille enää vain MJVA:n takia, koska esimerkiksi Flow:ssa aikaisin päivällä en päässyt samaan hyvään fiilikseen kuin klubikeikalla. Disco Ensembleäkään en enää lähtisi varta vasten katsomaan. Olen nähnyt sen jo niin monet kerrat ja pettynyt kun ovat soittaneet lähinnä uutta tuotantoa, johon en ole niin perehtynyt. Mutta näkisin kyllä!

ILOSAARI 12. - 14.7.: Hot Chip (lauantai), Sigur Rós (sunnuntai), Lissie (lauantai), Disco Ensemble (lauantai). Oivoi, Hot Chip ja mahdollinen rantalava. Sigur Rósia laskevan ilta-auringon valossa, mmm.. ja Lissie virkistävänä lisänä.

FLOW 7. - 11.8.: The Knife (keskiviikko), Bat For Lashes, Beach House, Minä Ja Ville Ahonen, Nick Cave & The Bad Seeds, Goodspeed You! Black Emperor, Kraftwerk, Of Monsters And Men.


Ruissin perjantai ja Flow, kyllä kiitos. Lisäkiinnityksiähän on varmasti vielä tulossa, niitä odotellessa. Mutta ois kyllä niin mahtavaa jos Suomessakin olisi festarit joissa tarjonta painottuneena folkiin ja indiepoppiin?

2013/03/12

Minä ja Ville Ahosta katsomassa.

kuva 

Minä ja Ville Ahonen valloitti Telakan lavan Tampereella lauantai-iltana. Keikan näkeminen kohdallani aiheutti vähän epätietoisuutta - kyseessä on pieni paikka ja ennakkolipunmyyntiä ei. Paikka on muutenkin suosittu istuskelupaikka, ja tullessani paikkoja istuttivatkin muutamat jotka lähtivät ennen keikkaa pakoon. Mutta sitten oli myös heitä, jotka eivät lähteneet, eivätkä näyttäneet olevan pätkääkään kiinnostuneita. Oma juttu, tärkein juttu.

Yritin olla välittämättä ja keskittyä siihen, että ainakin minä olin oikeasti halunnut tulla katsomaan. Ja toivottavasti suurin osa. Ja minä katsoin, minä kuuntelin. Intiimi tunnelma, hyvä akustiikka ja biisivalinnat teki kolmannesta näkemästäni Minä ja Ville Ahosen keikasta parhaimman ikinä. Olenhan ajan saatossa myös mieltynyt bändiin yhä enemmän. Uusi albumikin on mielestäni muuttumassa yhä paremmaksi, kenties jopa edeltäjäänsä.

Kun bändillä on kaksi loistavaa levyä, ei voinutkaan odottaa mitään huonoa ja mihinkään ei tarvinnut pettyä. Sydän jätti lyöntejä välistä kun ne suurimmatkin suosikit kaikuivat seinien sisällä.

Kuulimme ainakin: Sano, Joulukuun kolmas, Missä Te Asutte, Juoksen Niin Kauan, Huhtikuun Jää, Pieni Hauta, Syksy, Kerro Minulle Rakkaani, Mene Kotiin, Ennen Kuin Kuolen, Mia.
Ainakin nämä, melkein siis koko tuotanto. Ennen Kuin Kuolen kuulosti myös loistavalta keikalla, kaikki kuulosti aina Tuomas Skopan vihellyksistä alkaen.

Kiitos.

Psst!  Tuleva keikkakalenteri (viralliselta sivustolta suoraan kopioitu) näyttää tällä hetkellä tältä:

15 Mar 2013 21:00-Musta Kynnys, Jyväskylä, FINLAND
16 Mar 2013 21:00-Monttu, Pori, FINLAND
29 Mar 2013 21:00-Kahvila soppi, Rauma, FINLAND (soolo)
30 Mar 2013 21:00-Bar Kuka, Turku, FINLAND (soolo)
17 May 2013 21:00-45 Special, Oulu, FINLAND
18 May 2013 21:00-3″ Kuppila, Raahe, FINLAND
24 May 2013 21:00-Suisto, Hämeenlinna, FINLAND
25 May 2013 21:00-Korjaamo, Helsinki, FINLAND
7 Jun 2013 21:00-Bar 15, Seinäjoki, FINLAND
8 Jun 2013 21:00-Klustermus, Rauma, FINLAND

2013/02/21

Lana Del Rey Suomeen.


Gröhöm (koska tämä uutinen tulee vähän myöhässä),

Lana Del Rey tulee Suomeen. Liput tulivat myyntiin tänään ja itse keikka on 16. kesäkuuta Hartwall Areenalla Helsingissä.

Lippuja saa vielä. Myydäänhän niitä yli 10 000 tosin.

Mutta Hartwall Areena? Tiedän, että kyseessä on jo melko supertähti ja Tavastiat ja muut sellaiset voisivat olla liian pieniä. Moni voisi jäädä rannalle nyyhkimään. Itse koen silti Lana Del Reyn sopivan yhtä hyvin tai vielä paremmin hämyiselle klubille.

Mutta hyvä hei kuitenkin! Tervetuloa Suomeen!

(Blue Jeans on mun lempikipale mahdollisesti)

P.S Olettehan nähneet/kuulleet tämän?

2013/01/21

Patti Smith Tampereelle ja Helsinkiin.


Legendaarinen punk-leidi Patti Smith tulee Suomeen heinäkuussa, Tampereelle Tampere-talolle sekä Helsingin Musiikkitaloon.

Patti Smith tunnetaan erityisesti vuonna 1975 syntyneestä esikoisesta, Horses-levystä, joka teki naisesta punk-kuningattaren. Kas, siihen aikaan ei naiset pitänyt vallassaan kovinkaan punkin nuoria, Patti Smith näytti siis suuntaa... Legendaarisuus on siis lähtöisin monen vuosikymmenen takaa. Patti Smith on myös taiteilija ja runoilija, ja hän on kirjoittanut menestyksellisen muistelmateoksen Just Kids, mikä julkaistiin 2010. Valokuvaaja Robert Mapplethorpin kanssa Patti piti yhtä, kunnes Mapplethorpe kuoli aidsiin vuonna 1989. Yllä oleva valokuva on Mapplethorpen ikuistama.

Patti on kokenut yhtä ja toista, kulttuurielämä erilaisissa piireissä varsinkin on ollut rikasta. Itseltäni on vielä lukematta Just Kids (suomennettu Ihan kakaroita), mutta tarkoituksena on ollut jo kauan lukea se.

Joka tapauksessa 66-vuotiaan Patti Smithin musiikillista puolta pääsee kokemaan heinäkuun alkupuolella, liput tulevat myyntiin 28. päivä tätä kuuta. Aiemmin Patti on esiintynyt Helsingin kulttuuritalolla 1976, Helsingin juhlaviikoilla 2005 sekä Provinssirockissa 2007. Tunnustaako joku nähneensä?

 

2013/01/16

Mielenkiintoisten keikkojen sietämätön harvinaisuus.

Klubi ennen ja jälkeen (kärjistetysti).


Keikkarintamalla Tampereella on muutaman vuoden aikana tapahtunut keikahdus laidan yli. En kiellä etteikö kiintoisiakin keikkoja olisi ja etteikö itse olisi nirsoutunut, mutta ei se oma maku niin huomattavasti ole muuttunut ja joka tapauksessa muutoksia on tapahtunut - omalta kannalta huonompaan.
Ainakin vielä kuusi vuotta sitten ne paikat, jotka tarjosivat oman tyylistä musiikkia olivat Yo-talo ja Klubi, ja usein tarjosivat. Katsohan nyt Yo-talon ohjelmaa ja harva se päivä ohjelmassa on standuppia tai kotimaista iskelmää, välillä sielläkin lavalle astelee hevahtavat bändit.

Ja sitten oli Klubi ja edelleen on ehkä kaupungin ykköskeikkapaikka. Valitettavasti vaan Klubinkaan ohjelman selailu ei aiheuta enää innosta tikahduttavaa odotusta kuin kerran tai pari vuodessa. Olisi syytä varmasti ottaa ohjelmapäällikköön yhteyttä, jotta voisi kokea ainakin yrittäneensä vaikuttaa. Mutta toisaalta ohjelmapäälliköllä olisi syytä myös ihan oma-aloitteisesti olla avarakatseisempi, eikä varata yhä suurempaa osaa kuukaudesta tietyn musiikin genrelle. Mutta ehkä minäkin toisaalta pitäisin tietyn linjan, jos minä omistaisin hienon keikkapaikan tai olisin ainakin ohjelmapäällikkö. En vain omaa etuani ajatellen, vaan koska täällä on aukko sellaiselle ja en varmasti ole yksin ajatusteni kanssa. Sama ajatus on ollut vuosia päässäni, eikä tänne ole yhä perustettu paikkaa, joka olisi liian hyvä toteutuakseen. No, sitä odotellessa soisin, että edes kaupungin ykköspaikka tarjoaisi monipuolisemmin musiikkia. Vai pitääkö muuttaa Helsinkiin? (Oi, siellä kun olisi tänäänkin paras kaikista Soliti Roadshow-kiertueen päivistä!)

Jos pitää raskaammasta musiikista, niin tervetuloa paratiisiin. Klubin tuleva ohjelmisto keväälle tällä hetkellä on täällä. Ohjelma ei toistaiseksi näytä siis lupaavalta jos musiikkimakusi on mitä tahansa muuta kuin raskasta musiikkia. Poikkeus on Dinosaur Jr., mutta en ole vielä täysin varma lähdenkö katsomaan sitä meteliä (koettu on - meteliltä ei juuri kuullut itse musiikkia :´))

Tässä muutama koettu suosikki ajalta 2006 - 2011, kun aika kultaa muistaa ja ennen kaikki oli paremmin jne.:

Mercury Rev (USA) 8.9.2006 Klubi
Veto (DEN) 22.11.2006 Yo-talo
Marissa Nadler (USA) 29.9.2007 Klubi
Kent (SWE) 31.1.2008 Tampere Areena
Bonnie ´Prince` Billy (USA) 26.6.2008 Klubi
Joan As Police Woman (USA) 3.11.2008 Klubi
The Tallest Man On Earth (SWE) 20.11.2009
Wilco (USA) 21.5.2010 Pakkahuone
Minä ja Ville Ahonen 2.2.2011 Klubi
Veto (Den) 8.12.2011

Vuosi 2012 oli keikkojen suhteen ehkä kurjin ikinä. En käynyt poikkeuksellisesti festareilla, mutta eipä tarjonneet paikalliset keikkapaikatkaan korvausta. Tai.. kolmen bändin Valoa festivaali Yo-talolla helmikuussa toi hymyn kyllä huulille.  Ja kotimaista tuli paljon tuettua kuten 2 x Black Twig, Delay Trees, Eva & Manu, Cats on Fire, hippusen Reginaa sekä Big Wave Ridersit. Estonian pojat Ewert & Two Dragons edustivat ainoana ulkomaisia. Yhtä keikkaa lukuunottamatta kaikki tapahtui keväällä, joten ehkä kohta unohdan miten käydä keikoilla.

Joten keikkajärjestäjät ja ohjelmapäälliköt, nyt tsempatkaa ja tuokaa kaupunkiin jotain odotettavaa! (Soliti Roadshow perjantaina myös Tampereella on kyllä hyvä alku, mutta ei riitä yksistään)

P.S Kotimaisista artistilupauksista näkisin mielelläni yhä Petri Piipon, ihan vain vinkkinä Petrillekin, joka ainakin joskus vieraili tässä blogissa.

2012/11/22

Dinosaur Jr. Suomeen!


Dinosaur Jr.-rokkareita voipi nähdä ensi vuoden alussa Suomessa. Ovat he täällä Suomessa vuosien saatossa käyneetkin, mutta ne kerrat ovat minulta jääneet väliin. Vuonna 2009 näin heidät Wienissä Arenalla. Siihen olikin hyvä päättää reissu. Keikasta tosin jäi päällimmäisenä mielenä järjetön desibeli-luku, lähinnä The Curen balladimaisesta coverista sai selvää. En tiedä millaiset desibelit heillä on Suomen keikoilla, kaipa se paikastakin on kiinni. Fiksuimmat kai varautuvat kuitenkin korvatulppiin ja keikkapaikalla vähiten tykyttävämpään paikkaan, jos suinkaan mahdollista.

Suosikkibiisini Dinosaur Jr.:lta on muuten What If I Knew Beyond-levyltä. Uusi levy I Bet On Sky on julkaistu hiljattain, joten keikoilla on todennäköisesti odotettavissa biisejä kyseiseltä levyltä.

Tampereen Klubilla sunnuntaina 24.2. ja Helsingin Tavastialla maanantaina 25.2. Liput tulevat myyntiin huomenna perjantaina! Ennakkoon maksavat 32 euroa ja ovelta 35 euroa, kertoo Tiketti.

Onko kenelläkään teistä kokemusta Suomen keikoista? 

2012/09/20

BWR 14.9.2012




Ison aallon ratsastajat tai isot aaltoratsastajat eli Big Wave Riders esiintyi viime perjantaina pienellä klubilla. Kyseessä oli tänään alkaneen Monsters of Pop-festivaalin warmup. Lähdin mukaan melko ennakkoluulottomasti, sillä myönnettäköön että en juuri ollut tutustunut tähän suomalaiseen bändiin. No mitä vielä, mitään ei ollut menetettävää ja illan aikana huomasin, että pikemminkin voitin. Meininki oli hulvatonta, englannin kieltä äännettiin siten että olisi yhtä hyvin voinut kuvitella olevansa Manchesterissa katselemassa paikallista tähteä. Yhtään biisiä en tunnistanut ja huudahtanut niille, mutta mukana olin ja varsinkin sisälläni lenteli perhosia hangonkeksihymyillään.

BWR on noin kaksi vuotta vanha helsinkiläinen bändi (Soliti-levy-yhtiön tallissa), jonka musiikissa vaikuttimina toimivat vanhat brittibändit, mutta voipi musiikista bongata Vampire Weekendiäkin. Mielenkiintoista on se, että siinä on niin paljon elementtejä - mm. garagerockkia, post-punkkia, indiepoppia, elektroa kuulostamatta silti miltään muuta kuin mutkattomalta. Sitä voi kuunnella klubin nurkassa, mutta se pistää myös tanssijalat vipattamaan. Tanssimassa etualalla oli niin poikia kuin tyttöjä.

P.S Olen melko varma, että Big Wave Riders vie/vei voiton näillä festareilla (jos lämmittelijän saa laskea mukaan)

Jep, kannattaa laittaa keikka kalenteriin jos osuu kotikulmille!

2012/08/01

Ensimmäiset Monsters Of Pop-kiinnitykset.

Tittidii, ei kun odottelemaan Monsters Of Popia, kaupunkifestari-tapahtumaa joka ajoittuu syyskuun loppupuolelle Tampereen keskusta-alueen klubitiloihin. Lippujen hintakaan ei aivan päätä huimaa (ei pitäisikään, kun ei tämä niin massiivinen tapahtuma), kun neljän päivän lippu maksaa 45 euroa (tosin parina päivänä ei taida juuri esiintyjiä olla), ja kahden päivän lippu 25 euroa. Toki yksittäislippujakin saa.

Tänään julkaistiin ensimmäiset esiintyjät:

College (ilman Electric Youthia toki, mutta tästä tämä bändi yleisesti tunnetaan!)


Cats On Fire


Eva & Manu


French Films


Zebra & Snake



Lisäksi: The New Tigers, Satellite Stories, Thulebasen jne... lisää nimiä julkaistaan! Joitakin voisi uumoilla itse.

Täältä infoa ja täältä.

2012/05/19

COF tonight.



Tänään Cats on Firea livenä, oi jee. Edellisestä näkemästäni taitaa olla jo pari vuotta, kun eivät paljon ole Suomessa keikkaileet viime aikoina.

Täytyy vain myöntää, että uusi levy on yhä kuuntelematta, mutta Youtube tarjoaa esimerkiksi ylläolevan biisin makupalaksi. Ja livenähän sitä sitä saa todennäköisesti.

Mutta kuinka upeaa olisi jos saisi nähdä livenä Cats On Firen esittämänä coverin White Townin Your Woman-kappaleesta. Se on nimittäin huikea cover. Täälläpä olenkin siitä aiemmin kirjoittanut. Edellisestä levyraadistakin on jo tovi...

2012/05/14

The Shins Suomeen.

Helsigin Garden partyt kesäkuun lopussa kiinnostavat viimeistään nyt. The Shins on nimittäin tulossa esiintymään perjantain ulkoilmajuhliin, ja muut esiintyjäthän tuona päivänä ovat Charlotte Gainsbourg, Regina Spektor, French Films ja Little Dragon. Eivätpä yhtään kehnoja nuokaan.




Tähän New Slang, sillä biisi jonka noin periaattessa voisi kuluttaa puhki ei ole mennyt puhki ainakaan täällä päässä. Pirun hyvä biisi ja pirun hyvä elokuva tämä Garden Statessa esiintyvä biisi (check out video). Täällä Garden Statesta aiemmin kirjoittamani juttu.

2012/05/03

Melkein festarit.

Kolme viikkoa sitten sain kivaa seuraa keikoille. Kaveri oli menossa ensijaisesti katsomaan Klubille Evaa & Manua, kun minä taas olin menossa katsomaan Dorikseen Delay Treesiä ja Black Twigiä. Löimme viisaat ja päättäväiset päämme kuitenkin yhteen ja päätimme ottaa kaikki. Mitä sitä kitsastelemaan. Tajusimmehan, että voimme jättää osan Reginan keikasta väliin (joka sekin oli Evan & Manun jälkeen) ja ehkäpä Doriksessa ne eivät niin ajoissa olisi.

Tästä alkaa matka! 

Eva & Manu



Suomalais-ranskalais-duo viehätti! En ollut kuullut duoa kuin parin biisin verran ja nekin vain vähän ennen keikkaa, mutta hyväntuuliseen esitykseen oli helppo päästä mukaan. Kannattaa nähdä jos mahdollista! Huom. tuo video ei todellakaan näytä tuolta kuin esikatselukuva (hyi Blogger! Eli uskaltaa katsoa!)

Regina


Voi Regina minkä teitte! Vaikka se on lähes sääntö kuin poikkeus, että keikkaa ei aloiteta aikataulun mukaan. Vartin päästä Reginan aikataululla sain siis tyytyä kuvailemaan puskaa ja luulin, että siihen se jääkin. Tulivathan he kuitenkin peräti 20 yli. Reginaa olisi ollut hauska nähdä enemmänkin tunnelmaan päästyä, mutta nyt katselu jäi noin 3-4 biisiin viivyteltyämme lähtöä  poppareiden vuoksi (yksi niistä oli Ui mun luo, mutta muita en enää muista.) Ja sitten juoksimme toisaalle...

Huom. Tämä anonyymin kommentin johdosta: En tosissani tarkoittanut että bändi viivästytti ylpeyden takia, enkä tarkoittanut tätä millään pahalla esimerkiksi Reginaa kohtaan, vaan sitä että miten klubikeikoilla monesti käy noin, ja asiaa on helppo spekuloida, kun ei tiedä mitä verhojen takana tapahtuu / lavalla ei näy liikettä / mitään ei kerrota. Sellainen vaikutelma on monesti tullut klubikeikoilla. Saattaa vierähtää puolituntia, on joskus tuntikin, mutta mitään ei kerrota ja samalla kuitenkin itse on valmiustilassa.  Harvemmin myöskään näistä todella hermostun vaan jaksan odotella (tällä kertaa en, ja koska kirjoitin tämän päiväkirjamaisesti, niin kerroin myös fiilikseni asian suhteen), mutta useimmiten aikatauluissa on pointtinsa eikä vain itseni kannalta. Voihan joskus jollakulla olla kiire vaikka viimeiseen bussiin tai ihan mitä vain! :)

Eikä se välttämättä niin ole, että bändi odottaa saadakseen lisää katsojia, sillä myös niitä katsojia saattaa lähteä. Eli ei, en tarkoittanut vakavissani että olisi ylpeydestä kiinni. En tiedä ja piste :) Regina on edelleen hyvä.

Delay Trees


Delay Trees oli jo aloittanut. Mainetta niittänyt Gold soi pienen baarin sisällä. Sen jälkeen he viittasivat Reginan keikkaan ja kiittelivät heitä, jotka olivat tulleet tänne sen sijasta.

Black Twig


Delay Treesin jälkeen lavalle astui Black Twig!

Molemmat kitaravetoiset bändit toimivat Doriksessa kovin hyvin ja tunnelma oli intiimi. Seuraavaksi taidan kuitenkin kuunnella ensin ne levyt, jotka ovat jääneet kuuntelematta ja palaan sitten uudestaan saamaan bändeistä vielä paremmin irti ;)

Aika loistava ilta kaikenkaikkiaan! Lisää tälläisiä keikkaputkia kiintoisilla bändeillä, mutta yhteen sovitetuilla aikatauluilla!  Jooko?

2012/03/23

Black Twig Klubilla.



Kohtalainen video Black Twigin viime lauantain keikalta, sieltä jostain vähän kauempaa kuin eturivistä.

Keikka oli ensimmäiseksi Black Twigin keikaksi mielenkiintoinen, mutta uskoisin, että bändi voisi toimia hämyisemmillä ja vielä pienemmillä areenoilla vieläkin paremmin. Keikka saisi intensiivisyyttä osakseen paremmin. Varsinkin kun Klubi ei vetänyt porukkaa aivan täyteen, vaikka ei aivan tyhjäksikään jäänyt.

Black Twigin keikalla kuulimme Kouvolassa olevan kauniita valoja, ja lopussa Neil Youngin coverin. Hyväntuulisuus paistoi bändin jäsenistä läpi keikan - eihän uskottavaa kitarapoppia soittaessaan tarvitse aina näyttää vakavaa naamaa :)