Näytetään tekstit, joissa on tunniste Émile Zola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Émile Zola. Näytä kaikki tekstit

2012/09/03

Émile Zola: Naisten aarreaitta (Au Bonheur Des Dames)


Tartuin tässä eräänä kesäpäivänä Emile Zolan kirjaan Naisten aarreaitta. Teki mieli lukea jokin vanhempi teos ja kirjailijalta, jota en ollut aiemmin lukenut. Hyllyllä notkui muutama ranskalainen kirjailija, joiden väliltä sitten päädyin Zolaan ja juuri tähän kirjaan. Nana on ehkä tunnetuimpia Zolan kirjoja, mutta odottakoon se vuoroaan. Ja aion ehdottomasti lukeakin Zolaa luettuani tämän hienon kirjan.

Naisten aarreaitta (1883, 1. suomalainen painos 1912, tämä suomalainen painos 1933) kertoo 20-vuotiaasta Denisestä, joka lähtee kahden nuoremman veljensä kanssa Pariisiin maaseudulta. Vanhemmat ovat kuolleet kuumetautiin. He ovat vielä kovin maalaisia ja köyhiä, ja Denise vanhimpana ja kilttinä ottaa vastuun myös veljistään. He lähtevät ensin sukulaissedän luo kyselemään työtä, mutta pieni putiikki kituuttelee, koska viereen on auennut suuri tavaratalo. Työtä ei siis ole tarjolla, eikä majoitustakaan. Denise astuu sukulaissedän vihollisen luo kuitenkin kysymään työtä, jota saa, nuori veli saa hoitopaikan muualta ja isompi veli Jean huitelee naisseikkailuissaan. Nöyränä Denise kuitenkin maksaa kaikki näistä aiheutuneet kulut. Tavaratalon palveluun astuminen ei varsinaisesti haittaa Deniseä, sillä onhan se kovin hulppea ja eläväisempi kuin esimerkiksi sukulaissedän kolkko ja pölyinen putiikki. Alku ei ole kuitenkaan helppo, sillä palkka on pieni, provisioista saa tapella ja Denise joutuu myös työpaikkakiusatuksi.

Tämä kirja ei ole kuitenkaan varsinaisesti kirja vain ihmissuhteista, vaan se ottaa yhteiskunnallisesti kantaa siihen kun  suuret tavaratalot ja markkinavoimat jyräsivät pienimmät putiikit alleen. Se kertoo työpaikkakiusaamisesta, myyjien saamista provisioista, etenemisestä, ahneudesta, tuotesijoittelusta. Naisten aarreaitta on tämä tavaratalo, joka yhä vain kasvaa kasvamistaan ottaen siipiensä alle uusia osastoja sysäten jatkuvasti pieniä erikoisputiikkeja rappion partaalle. Kuitenkin koko tavaratalo oli suunniteltu yksinomaan naisille ja miehet olivat tavaratalossa lähinnä istuskelemassa odotushuoneissa sillä välin kun naiset tuhlasivat rahojaan mm. pitseihin ja aiheuttivat siinä sivussa myös taloudellista ahdinkoa perheelleen.

"Hän oli naisille luonut uuden uskonsa ja pystyttänyt tälle jumalalle temppelin, missä heidän sielunsa kirkot hylättyään viettivät joutoaikansa, rauhattomuuden ja tyhjyyden tunnit, jotka kirkonmenojen puutteessa olivat jääneet täyttämättä, ja tarjosivat suitsutusta kauneuden kuolemattomalle jumalalle."


Zolan tapa kuvata on hyvin realistinen ja maanläheinen, mutta pientä runollisuutta unohtamatta. Siksi kirjaa on erittäin miellyttävä lukea. Se antaa paljon ajattelemisen aihetta nykypäivänäkin. Suomessa ei kenties ole yhtä jättimäistä ja hulppeaa tavarataloa mitä kirjassa kuvataan, mutta vertailukohteeksi voisi ottaa vaikkapa Helsingin Stockmannin..ja hullut päivät nyt varsinkin. Kirjassa meininki kun yltyy usein yhtä kulutushysteeriseksi kuin juurikin noilla keltaisten kassien päivillä. Zola onkin ottanut kirjaansa vaikutteita oikeasti tavaratalosta, joskin joitakin asioita on voitu ylidramatisoida. Epäilemättä silti monet kirjan tapahtumat ovat voineet todella tapahtua, jos ei silloin, niin myöhemmin.


Tätä kirjaa suosittelen ihan kaikille, tämä puhuttelee varmasti paljon vaatteista ja muodista kiinnostuneita, sillä ne ovat tässä kirjasa suuressa osassa. Mutta kirjaa voi tarkastella hyvin paljon yhteiskunnalliselta ja sosiologiselta kannalta, joten sanoisin että ihan klassikkokirja kenelle tahansa.

P.S Tästä kirjasta on tehty myös uudempi painos, joka kulkee nimellä Naisten paratiisi. Sekin on vahingossa päätynyt kirjahyllyyn. En tiedä sen tekstistä, mutta suosittelisin lukemaan mieluummin tämän vanhan painoksen,  sillä se on kuitenkin selkeä ja viehättävä. Lisämakua omaan lukemiseen toi myös reunoista käpristynyt vanha kirja. Onhan kuitenkin kyseessä oikeasti aikoja sitten kirjoitetusta kirjasta, joten tämä kuului vain asiaan tunnelmaan päästäkseen!