Näytetään tekstit, joissa on tunniste Coenin veljekset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Coenin veljekset. Näytä kaikki tekstit

2014/03/23

Ppplease Mr Kennedy ja kuinka Inside Llewyn Davis osoittautui loistavaksi elokuvaksi


Tässäpä viihdyttävä klippi sateiseen sunnuntai-iltapäivään yhdestä ihan parhaasta uudesta elokuvasta - Inside Llewyn Davis. Aiemmin kerroin elokuvasta ja uumoilin tämän näkemisestä elokuvateatterissa ja nyt todellakin toteutin aikeeni. Odotukseni ylittyivät.  Suosittelen sitä itse kullekin - älä jätä aikeeksi, vaan käy katsomassa yksi vuoden parhaista elokuvista. 

Inside Llewyn Davis on jokseenkin tavanomainen elokuva melko tavanomaisesta miehestä ja kritiikkiä se on saanut siitä että siinä ei oikein ole juonta. Ei se juoni tai vertailu Coenin veljesten muihin elokuviin ole musta elokuvan pointti (vertailuista puheenollen tämä ylsi itselläni veljesten parhaisiin ohjaustöihin). Ennenkaikkea elokuva on elämänmakuinen ja sitä on maustettu melankolialla ja arjen komiikalla. Se on niinku tavallinen hyvä tummapaahtoinen suodatinkahvi juuri silloin kun hitto vie kaipaat juuri sellaista, eikä cappuccino kikkailevilla maitovaahtokuvioilla. Oscar Isaac on pääroolissaan mieletön, Carey Mulliganista pukkaa pientä raivohärkää, Girls-sarjasta tuttu Adam Driver hauskuuttaa ylläolevassa klipissä kera Justin Timberlaken ja kissa... ei unohdeta kissaa, joka on vain hoitokissa ja karkaa ja päätyy oikeaan kotiinsa eri kissana. Elokuvassa visiteeraa myös Garrett Hedlund (On The Road) jöröjukkana kuskina ja takapenkillä istuva pahasuinen keppiä tökkivä John Goodman. Viihdyttäviä kaikki persoonat.

Mutta erityisen paljon pidän Llewyn Davisista, sympaattisesta hämmentyneestä miehestä, jolle tapahtuu tragikoomisia käänteitä. Elokuvan alku ja loppu kiteyttävät tämän ja ympyrä tavallaan sulkeutuu.

Enkä pistä ollenkaan pahakseni Oscar Isaacin lauluääntä ja folk-musiikin ympärille sijoittuvaa elokuvaa.