Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvat. Näytä kaikki tekstit

2012/07/23

Mélanie Laurent.







Mélanie Laurent on mielestäni aika hurmaava! Varsinkin tuollaisilla vähän huolettomilla hiuksilla, tikkusuora polkkatukka tekee nuo kasvot vähän kylmemmiksi. Tosin jäätävän katseen neito osaa luoda jo noille kasvoilleen (check the movie: Inglourious Bastards).

Mélanie on tuttu itselleni lähinnä yhdestä elokuvasta, jo mainitusta Tarantinon ohjaamasta Kunniattomat paskiaiset (Inglurious Bastards). Voi mikä loistava, loistava elokuva, ja suurelta osin toki Mélanie Laurentin roolihahmon vuoksi. Kill Billit ovat loistavia, mutta silti sytyin tälle Tarantinon elokuvalle hieman enemmän.

Löytyyhän Mélanielta levyäkin, mutta en vielä tiedä mitä sanoisin. Onhan se vähän imelää, sen osaan sanoa! Enemmän olen kuitenkin kiinnostunut tällä hetkellä hänen elokuvistaan... vuokraamoihin on ainakin tullut Beginners, sitä siis seuraavaksi!

2012/05/03

Melkein festarit.

Kolme viikkoa sitten sain kivaa seuraa keikoille. Kaveri oli menossa ensijaisesti katsomaan Klubille Evaa & Manua, kun minä taas olin menossa katsomaan Dorikseen Delay Treesiä ja Black Twigiä. Löimme viisaat ja päättäväiset päämme kuitenkin yhteen ja päätimme ottaa kaikki. Mitä sitä kitsastelemaan. Tajusimmehan, että voimme jättää osan Reginan keikasta väliin (joka sekin oli Evan & Manun jälkeen) ja ehkäpä Doriksessa ne eivät niin ajoissa olisi.

Tästä alkaa matka! 

Eva & Manu



Suomalais-ranskalais-duo viehätti! En ollut kuullut duoa kuin parin biisin verran ja nekin vain vähän ennen keikkaa, mutta hyväntuuliseen esitykseen oli helppo päästä mukaan. Kannattaa nähdä jos mahdollista! Huom. tuo video ei todellakaan näytä tuolta kuin esikatselukuva (hyi Blogger! Eli uskaltaa katsoa!)

Regina


Voi Regina minkä teitte! Vaikka se on lähes sääntö kuin poikkeus, että keikkaa ei aloiteta aikataulun mukaan. Vartin päästä Reginan aikataululla sain siis tyytyä kuvailemaan puskaa ja luulin, että siihen se jääkin. Tulivathan he kuitenkin peräti 20 yli. Reginaa olisi ollut hauska nähdä enemmänkin tunnelmaan päästyä, mutta nyt katselu jäi noin 3-4 biisiin viivyteltyämme lähtöä  poppareiden vuoksi (yksi niistä oli Ui mun luo, mutta muita en enää muista.) Ja sitten juoksimme toisaalle...

Huom. Tämä anonyymin kommentin johdosta: En tosissani tarkoittanut että bändi viivästytti ylpeyden takia, enkä tarkoittanut tätä millään pahalla esimerkiksi Reginaa kohtaan, vaan sitä että miten klubikeikoilla monesti käy noin, ja asiaa on helppo spekuloida, kun ei tiedä mitä verhojen takana tapahtuu / lavalla ei näy liikettä / mitään ei kerrota. Sellainen vaikutelma on monesti tullut klubikeikoilla. Saattaa vierähtää puolituntia, on joskus tuntikin, mutta mitään ei kerrota ja samalla kuitenkin itse on valmiustilassa.  Harvemmin myöskään näistä todella hermostun vaan jaksan odotella (tällä kertaa en, ja koska kirjoitin tämän päiväkirjamaisesti, niin kerroin myös fiilikseni asian suhteen), mutta useimmiten aikatauluissa on pointtinsa eikä vain itseni kannalta. Voihan joskus jollakulla olla kiire vaikka viimeiseen bussiin tai ihan mitä vain! :)

Eikä se välttämättä niin ole, että bändi odottaa saadakseen lisää katsojia, sillä myös niitä katsojia saattaa lähteä. Eli ei, en tarkoittanut vakavissani että olisi ylpeydestä kiinni. En tiedä ja piste :) Regina on edelleen hyvä.

Delay Trees


Delay Trees oli jo aloittanut. Mainetta niittänyt Gold soi pienen baarin sisällä. Sen jälkeen he viittasivat Reginan keikkaan ja kiittelivät heitä, jotka olivat tulleet tänne sen sijasta.

Black Twig


Delay Treesin jälkeen lavalle astui Black Twig!

Molemmat kitaravetoiset bändit toimivat Doriksessa kovin hyvin ja tunnelma oli intiimi. Seuraavaksi taidan kuitenkin kuunnella ensin ne levyt, jotka ovat jääneet kuuntelematta ja palaan sitten uudestaan saamaan bändeistä vielä paremmin irti ;)

Aika loistava ilta kaikenkaikkiaan! Lisää tälläisiä keikkaputkia kiintoisilla bändeillä, mutta yhteen sovitetuilla aikatauluilla!  Jooko?

2012/01/10

If Zooey-spam is spam, then I must like spam.




... koska joskus ei vain tarvita sanoja. Eikö totta?

2011/11/30

Regina, marraskuun 26.


YO-talon intiimissä tunnelmassa kauniin Jugend-talon puitteissa esiintyi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä bändi nimeltään Regina. Kuten aiemmin kerroin, en ole juuri Reginaa käynyt katsomassa missään. Nyt en voinut vastustaa kiusausta. Kiinnostavien keikkojen vähyys on nakertanut mieltä (ihmisellä pitää olla sentään jotain mitä odottaa, hei), Soita mulle on yksi vuoden kutkuttavimmista levyistä ja kun toveri yllytti, ei ollut vaihtoehtoa kuin ostaa lippu ja jäädä odottamaan lupaavaa lauantai-iltaa.

Jotain outoa oli kuitenkin tekeillä, sillä 10 vailla bändin aloittamisaikaa ihmisiä oli yhtä paljon kuin jonottajia jäätelökioskille sateisessa säässä, vaikka nyt oli tarjolla aurinkoa pimeyden keskelle. Jostain heitä kuitenkin yllättäen ilmaantui..backstagellako oli bileet? Mukaan olisi mahtunut kuitenkin muutama juhlija lisääkin, mutta toisaalta olosuhteet olivat oman keikkamukavuuden kannalta ihan hyvät. (Ja olipa tilaa pitää keikan jälkeisiä valokuvasessioita, sillä silloin sitä porukkaa vasta vähän olikin...)

Vaikka etäisyys lavalle ei ollut huima, niin tällä kertaa en pokkarillani vain yksinkertaisesti onnistunut ottamaan erityisen hyviä kuvia. Vaikkakin tekniikkaa enemmän painotan fiilistä, vaikka kuinka olisinkin saanut valokuvausalan koulutusta.  Utuiset ja rakeiset kuvat (ainakin klubeilta) ovat ne juttu mistä henkilökohtaisesti viehätyn. Siksipä myös uskallan julkaista pari kuvaa, jotka kuuluvat siihen kastiin.

Keikka alkoikin sitten omilla suosikeillani. Ui mun luo oli se joka nappasi eniten uudella levyllä ja Päivät valuvat on myös yksi kuunnelluimmista... sittemmin olen myös ilahtunut muistakin levyn biiseistä paremmin. Keikan lopussa soinut Lepään aalloilla onkin soinut päässä viime päivinä. Hauskaa oli, että myös Näinä mustina iltoina kuultiin, tuo joululauluksi tituulerattu. Olinhan vasta tutustunut biisiin (katso edeltävä postaus).

Jotkut biisit jättivät hieman etäisen fiiliksen, mutta sehän johtuukin siitä, että en ole Reginaa kuunnellut levyiltä paljon. Edelleenkään en voisi sanoa olevani fani, mutta kyllähän Iisan olemus ja tietyt biisit tekivät riemastuttavan olon tuossa ihanassa keikkapaikassa. Siksipä synkän marraskuun illan keikka oli kokemisen arvoinen.

P.S Keikan aikana Iisa toi takahuoneesta joulusuklaalevyn lavalle, josta sai käydä nappaisemassa itselleenkin palasen. Aika söpöä. Suklaata, siideriä ja Reginaa!

Bonuksena videonPÄTKÄ. Luulin kuvanneeni toisenkin, mutta enpä ollut. Tämän haluat nähdä, jos haluat kuulla Iisan pyytävän jäämistä yökylään. Useamman kerran.

2011/11/02

Agnes Obel.



Agnes Obel on melko tuore löytöni. 31-vuotias tanskalaisneitonen sulattaa sydämen siinä missä yhdysvaltalainen Emily Jane White. Mutta kitaran sijasta Agnes koskettelee pianoa.

Debyyttialbumi Philharmonics ilmestyi tänä vuonna, ja sen avaa 1:33 minuutin pituinen pianokappale. Ensimmäiset kuulemani kappaleet olivat Brother Sparrow ja Riverside, ja koska ne ovat niin hyviä, niin annoin enemmän huomiota ja näin sai postauksenikin syntymänsä. Lyhyt ja ytimekäs. Tutustuminen käy esimerkiksi tämän virallisen videon myötä:


Ja kuvat..julkaisin niitä taas roppakaupalla..mutta kun ne ovat niin kauniita!