Me and Wilco.

Löysin Wilcon muutama vuosi sitten...mutta rakkauteni on syttynyt hitaasti (mutta varmasti). Itse asiassa en ole kuluttanut Wilcoa puhki ja löydän siitä aina uusia asioita ja tajuan jonkun ohi menneen biisin olevan upeampi kuin ensi kuulemalla.

Wilcossa on jotain äärimmäisen kiehtovaa. Se ei ole missään nimessä hyökkäävää musiikkia, mutta silti se on omassa tyylilajissaan hyvinkin itsetietoinen ja kuulostaa aina itseltänsä. Mikä ei ole yhtään huono asia.

Jos bändi olisi maalaus, se voisi olla Edward Hopperin Nighthawks. Kyseisessä maalauksessa huomaa pienen etäisyyden ja kaihon. Teoksessa on paljon tyhjää tilaa ja muutama yksinäisen oloinen henkilö täyttää kahvilatilaa. Yksi heistä on selin. Maalaus on kuitenkin murretuista sävyistä huolimatta lämmin, joten se ei jätä ahdistunuttakaan fiilistä.  Wilcon musiikki on sitä - kaihoa, yksinäisyyttä, suhdetta yhteiskuntaan tai kumppaniin mutta lämmintä. Lämmintä on Jeff Tweedyn lauluääni. Ilman sitä en tiedä mitä bändi olisi ja mikä olisi suhtautuminen siihen. Soitossakaan ei todellakaan ole mitään vikaa, mutta Jeff Tweedyn lauluääni täydentää musiikkia niin, että ilman sitä jäisi tyhjä aukko.

Jeff Tweedy on myös sooloillut ja nautinnolla katsoin live-dvd:n häneltä. Mitä lavakarismaa mahtuu yhteen mieheen.

Onhan bändillä ollut takana vaikka minkälaista historiaa. Asiaa valaisee esimerkiksi Yankee hotel foxtrot-levyn tekemiseen ja julkaisuun liittyvä dokkari I Am Trying to Break Your Heart: A Film About Wilco. Silloin kaikki ei mennyt aivan sujuvasti ja mm. bändin sillloinen miksaaja Jay Bennett sai kenkää.. ja levy ei saanut julkaisua niinkään helposti ja bändin piti vaihtaa levy-yhtiötä. No kun albumi oli saatu julkaistuksi se kipusi albumilistan kärkeen.  Mahtoi mennä donitsit väärään kurkkuun hylkääjälevy-yhtiöllä!

Wilcolla on kaiken kaikkiaan kahdeksan julkaistua albumia 1995-vuodesta lähtien. En ala esittelemään niitä sen koommin, mutta löytänette tutustumista varten kaikki esimerkiksi Spotifysta.

Itse olen menossa huomenna keikalle. Tässä tapauksessa voisin sanoa, että se tulee soittamaan melkein kotiovelleni. Ei tietenkään kirjaimellisesti, mutta uskomattoman lähelle kuitenkin. Se on paljon se amerikkalaisesta bändistä, joka on soinut lähinnä vinyyliltä tai koneelta. Ei tarvitse lähteä edes Helsinkiin asti, vaan hyvä tarjotaan kuin kultatarjottimella sänkyyn.

Muutama suosikki biisini:


His goal in life was to be an echo
The type of sound that floats around and then back down
Like a feather



With a sky blue sky
This rotten time
Wouldn’t seem so bad to me now


How to fight loneliness
Smile all the time
Shine you teeth til meaningless
Sharpen them with lies
(Girl interrupted-soundtrackilla!)


Don't cry
You can rely on me honey
You can come by any time you want
I'll be around
You were right about the stars
Each one is a setting sun



The fundamental problem
We all need to face
This is important
But I know you're not listening
Oh I know you're not listening




I'll go, I'll go, I'll go, I'll go for you
I'll fight, I'll fight, I'll fight, I'll fight for you
I'll kill, I'll kill, I'll kill, I'll kill for you
I will, I will, I will