2011/08/02

Levyraadissa: Wonderwall.

Käsi ylös; kuka ei ole kuullut Oasiksen Wonderwallia? Jos et, voit kuunnella sen tästä. Tai siltikin, sillä tässä on kevyen Levyraadin paikka taas.



Vaikka Oasista aina silloin tällöin olen kuunnellut, en ole koskaan kehittänyt intohimoista suhdetta musiikkiinsa. Olen lähinnä vain tiennyt muita Oasis-faneja. Kovin useinkin olen törmännyt häneen, joka näyttää juurikin siltä miltä todellinen Oasis-fani voi näyttää. Yritin myös etsiä valokuvaajaa, joka oli kuvannut näitä idoleiltaan näyttäviä faneja, mutta en muistanut hänen nimeä. Muistatko sinä? Jos, niin laitan linkin tähän _______________.

Vaan se ulkomusiikillista seikoista, vaikkakin jostain syystä juuri Oasista kuunnellessa ne seikat tulevat mieleen vahvemmin, en tiedä miksi. Mitä tulee musiikkiin, niin bändillä on hetkensä. Voisin suoda enemmänkin armoa tälle bändille - ehkä fania musta ei saa, mutta voisin tykätä enemmän kuin ajattelin.

Wonderwall... se on hyvä, se on vähän kulunut...



Kunnes törmäsin tähän Ryan Adamsin versiointiin. Miten samasta asiasta voidaan laulaa kahdella niin eri tavalla....  se herätti samalla tämän biisin eloon. Kuuntelen juuri kumpaakin versiota. Ensin ajattelin, että ehdottomasti Ryan, josta pidän enemmän muutenkin. Sitten palasin taas Oasikseen, vaikka hetki sitten pidin sitä pöyhkeämpänä. Loppujen lopuksi annan varmaan kunnian molemmille versioinneille.

3 kommenttia:

  1. Voi olipa tuo Ryanin versio ihana!!! ^__^ En oikein tiedä kummasta pidän enemmän, riippuu varmaan ihan mielentilasta.

    VastaaPoista
  2. muistan elävästi, miten kuulin ryan adamsin version radiosta lukion kuvaamataidon tunnilla, varmaankin vuonna 2004. se oli kummallinen, elokuvallinen hetki. kaikki jotenkin pysähtyi, ja laulu, jolla oli ollut jonkinlainen (kai aika tylsän kollektiivinen) merkitys aiemminkin, muuttui niin paljon henkilökohtaisemmaksi. jotenkin pidän adamsin tulkintaa aidompana kuin alkuperäistä. hassua.

    covereista puheen ollen (en tiiä ootko tästä jo joskus kirjoittanutkin), the nationalin ja st. vincentin versio crooked fingersien sleep all summerista on hirveän ihana! aika uskollinen alkuperäiselle, mutta myös tekijöidensä kuuloinen.

    VastaaPoista
  3. ravenwaves: niin se on! Kuuntelin tänään taas, ja haluan ajatella sen kyllä olevan parempi.

    liisa: Ihanaa! Kiva oli kuulla tämä tarina :) Ja kyllähän Ryanin versio tuntuu tunteikkaammalta, herkemmältä. Ihan hyvin Gallagherkin sen vetää, mutta niin eri tavalla...

    Ja kyllä, olen kuullut sen version vaikka kuinka monet kerrat, sillä se on täydellinen. Alkuperäisestä en ole niinkään edes välittänyt sen jälkeen, vaikka senkin olen kuullut. Enpä tiedä miksi en ole sitä kappaletta ottanut Levyraatiin, vielä :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!