Slow Show:n Juhani kirjoitteli hiljattain elämään liittyvistä vaikeuksista ja sivussa uudesta Iron And Winesta. Molemmat tärkeitä asioita. Ensimmäiseen asiaan liittyy kyseenalaistamisia ja epäreiluutta, kun taasen tähän uutukaiseen ei missään nimessä. Kyllä tämä sopii itse kunkin blueseihin ja ainahan ajoittain niitä kokee varsinkin melankoliaan taipuvaiset ihmiset, niin tähän astisessa elämässä on ihan varmasti ollut maailmankaikkeuden kurjin vuodenalku, joka ei ole aivan vielä päättymäisillään.
Siksi jokainen mieltäkohentava asia merkitsee. Esimerkiksi uusi söpökantinen Iron And Wine, jonka sisältö on taattua Sam Beamia. Iron And Wine jää välillä hieman vähemmälle huomiolle, näin on käynyt parin viimeisimmän albumin kohdalla. Mutta mielentilamusiikkiahan tämä on. Ja kun on kyse kotikutoisista nauhoituksista debyyttilevyn ajoilta, niin sitähän ei voi etenkään sivuuttaa.
Archive Series Vol. 1 tarjoaa 16 kaseteilta digitoitua kappaletta vanhoilta hyviltä ajoilta. Näillä kappaleilla Sam Beamin vakaan rauhoittava ääni pääsee oikeuksiin unohtamatta rytmiä, joka luodaan melko yksinkertaisilla elementeillä, useimmiten pelkällä kitaralla. Ja tähänhän ne parit edelliset eivät ole nojanneet, vaan meininki on niillä paljon kokeilevampaa ja häilyvämpää. Vähän kuin jos luonto-ohjelmien äänen olisi ottanut haltuunsa joku revittelevä tyyppi a´la Elastinen. Iron And Winen kohdalla kuitenkin minimalistinen folk on useimmiten erittäin ok.
Kävin Tampereen elokuvajuhlilla katsomassa parit elokuvat. Niistä yhdessä kiinalaisessa lyhytelokuvassa keksitään sovellus, jonka tulisi rauhoittaa ahdistuneita kansalaisia. Eli radio, joka saa tuntemaan, että maailma yhä syleilee. Perustuu tositapahtumiin. Vaikka Iron And Winen lyriikoihin voi kätkeytyä toki lohduttomuuksiakin, niin tämäkin voisi auttaa siihen, että muutama kiinalainen ja muun maan kansalainen jättäisi hypyt hyppäämättä. Levyyn pääsee esimerkiksi tuota mansikoiden, kukkasten ja elukoiden täyttämää kansikuvaa klikkaamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!