Kaksnolyksnel / musiikki

Hei, teistä moni on varmasti käynyt täälläkin kuikuilemassa listauksia koskien tätä päättyvää vuotta.

Listaukset ovat kyl lempipuuhaani, mutta olen silti huonohko rankkaamaan albumikokonaisuuksia Top10-listan muotoon. Vaikka en ole sitä iTunes-kansaa, joka kuuntelee vain yksittäisiä kappaleita, niin tänä vuonna on ilmestynyt paljon albumeja, joita en ihan kokonaisuudessaan ole kuunnellut. Ja sitten jos ottaa astetta vakavemmin, niin eikö albumi jossa on yksi maailmankaikkeuden hienoimmista kappaleista voita albumin jossa on kaikki hyviä. Vai ehkä ne ovat samalla viivalla. Siksikään en jaksa ajatella järjestyksiä. On vain hyviä albumeja, tosi hyviä albumeja ja huonoja albumeja. Onneksi puhun lähinnä niistä hyvistä.

Osaan kuitenkin mainita kaksi albumia, jotka ehdottomasti ovat kokonaisuudeltaankin ehdottomasti THE 2014-albumit. Toinen niistä on ulkomainen ja toinen kotimainen. Toinen niistä on kuulunut useisiinkin listauksiin niin Suomessa kuin ulkomailla... ja toista on mainittu mielestäni yllättävän ja harmittavan vähän, kun on listattu kotimaisia levyjä. Ehkä se on kuulunut peräti enemmän listauksiin ulkomailla, jossa sitä todennäköisesti arvostetaan enemmän.

 Molemmilla levyillä on yhteistä se, että ne ovat kasvaneet huikeiksi vähitellen. Molemmilla levyillä yhteistä on se, että keikat ovat toimineet kimmokkeena bändin paremmin löytämiseen. Molemmista löytyy Amerikkaa (toisella ehkä hippasen Bruce Springsteenimäisemmin vaan). 

Molemmilla on myös hienot kansitaiteet - seikka, jota ei saa aliarvostaa tuijottaa sitä kantta digitaalisessa tai fyysisessä muodossa.

Ladies and Gentlemen, ulkomainen vahvistus on Amerikan The War on Drugs Lost In The Dream-levyllään.

 

Kokonaisuudeltaan levy on todellakin nimensä mukaisesti unenomainen, välillä jalkaa vipattaa vähän enemmän mutta pääsääntöisesti kyllä huomasin Tukholman keikalla jalkojen pysyvän melko tasaisesti maassa.  Red Eyesia (tykkään) soitetaan varmaan tänä iltanakin Hang The Dj-kemuissa, mutta ei tää oo silti sellaista kaksi-kolmikymppisten tanssimusaa, vaan oikein kypsä ja eheä kokonaisuus, joka toimii hyvin lampaitakin laskiessa ja varsinkin silloin.  Mutta hei tästähän jo kirjoitinkin muutama postaus taapäin keikkapostauksessani...

Kultasijaa suomalaisista albumeista (mahdollisesti kaikkien maiden albumeista) pitää Ochre Roomin toinen albumi Box, Bar & Diamond.

Saatan pitää hippasen enemmän debyytistä kokonaisuudessaan, mutta B, B & D on loistava jatko-osa. Koukuttavin kappale levyltä on Meeting & Passing. Kappale itsessään on kaunis balladimainen tarina, mutta se kätkee sisälleen niin monta jippoa kuten loppupuolella olevan soolotilutuksen, toisin sanoen moniuloitteisuudessaan räjähtävän upea laulu. Toki jalkoja vipattava levyn eka sinkkulohkaisu Garbage Trucks Are On The Move ilahduttaa myös, kuten tunnelmallinen No Trail...pari mainitakseni. Vuonna 2015 saamme todennäköisesti bändiltä uusia kappaleita kuunneltavaksi, vaikka tästäkään ei ole vielä päästy yli.

No sitten...koska musiikkimakuni ei rajoitu vain näihin ja olen luonnollisesti pistänyt merkille ja kuulolle musiikkitulokkaita, niin kokosin pienen soittolistan siitä, mitä on tänä vuonna ilmestynyt. Ei saa nimittäin unohtaa, että alkuvuonna Black Twigiltä tuli niinikään toinen albumi nimeltään Heliogram. Ruotsalaisduo First Aid Kitiltä ilmestyi My Silver Lining, uutta Damien Ricea saatiin vihdoin, Sophie Jamiesonilta on ilmestynyt pari kaunista laulua... on myös vastikään löytynyt täällä päässä uuden albumin julkaissut bluesahtava Hozier. Listalle saattaa ilmestyä vielä lisää kipaleita lähipäivinä, koska paljon jäi ulkopuolellekin.  ->  Hey ho, 2014!

Hyvää uutta vuotta 2015! Palaamme pian elokuvapostauksen merkeissä.