The heart is a lonely hunter.

Tällä hetkellä yöpöydällä on Carson McCullersin The heart is a lonely hunter. (Suomennettu nimi kuulostaa paljon tylsemmältä.)

Kirja on ihan klassikkokamaa, mutta luulen että monikaan ei ole kuullut edes tästä kirjailijasta. Carson oli amerikkalainen naiskirjailija ja tämän tunnetuimman teoksen hän kirjoitti vuonna 1940, ollessaan 23-vuotias.   Suomennettuja teoksia on neljä kappaletta, joista ensimmäisenä tartuin tähän Yksinäiseen sydämeen.

Mutta nyt itse kirjaan, jonka uskoisin olevan ihan paras Carsonin kirja ja samalla kirja on tuntunut tähän asti siltä, että siitä tulee ehdottomasti yksi parhaimmista koskaan lukemistani kirjoista. Miksi? Koska kirjan kerronta on vaan jotain niin hyvää... ja kirjan tarinatkin kiinnostavia.  Kirjan sivuilla seikkailee melkoisia persoonia... mm. pari kuuromykkää joista toinen tykkää lähinnä syömisestä ja toinen lähinnä älykkäänä kuuntelee lukemalla huulilta, tohtori joka julistaa Karl Marxin sanomaa ja on nimennyt yhden pojistaankin Karl Marxiksi, poikamainen tyttö, baarin omistaja ja vaimonsa jne. Ihan jokainen henkilö on saanut oman persoonansa ja kiinnostaa, jo pitkälti kerronnan vuoksi. Välillä kuvailut ovat melkein Dickensmäisiä ja saavat monta kertaa hytkymään naurusta. Mutta kirja on silti niin perin sympaattinen..ajoittain surullinen.

Kirja ei ole vielä lopussa, joten on aika paljon se, että uskallan sitä näin vahvasti suositella. Sitä paitsi uskon tyytyväni loppuunkin, sillä kirjassa se kerronta on se juttu, ei tätä jännitysromaaniksi olekaan tehty... Joten vaikka kirja maastoutuukin hyvin yöpöydän kanssa, voin vakuuttaa että lukemattomaksi se ei ole jäänyt.