2013/09/17

Sieppari ruispellossa


J.D. Salinger:
Sieppari ruispellossa
Catcher in the Rye (Yhdysvallat 1951)

Suomentanut: Pentti Saarikoski

Kustannusosakeyhtiö Tammi
Painokaari Oy Helsingissä 1990
1. suomalainen painos 1961

Mistä: kirjaston hyllyltä

Sivuja: 201


Sieppari ruispellossa kuuluu kuulemma niihin klassikoihin, jotka täytyy lukea ennen maan alle joutumista. Kirjan nimeltä harva onkaan varmaan välttynyt, vaikka kirja olisi jäänyt vielä lukematta. 

Lainasin itsekin kirjan vihdoin. Hyllyllä osui vastaan se ensimmäinen, Pentti Saarikosken suomennos, jonka lainasin aikailematta. Kirjasta kun on uusikin suomennos. Myöhemmin tosin tajusin, että olisin voinut etsiä kirjan alkuperäkielelläkin. 

1950-luvun Yhdysvalloissa kirjoitettu kirja on ehtinyt olla myös bannattuna. Kirjan on väitetty sisältävän piilomerkityksiä, jotka houkuttelevat lukijaa laittomuuksiin. Sieppari ruispellossa on kuulunut John Lennonin murhaajan kirjakokoelmiin... On siis synti lukea tämä kirja. Tai oli ainakin joskus. 

Kirjassa nuori jätkä repäisee, jättää koulun kesken ja lähtee New Yorkiin.
Kirjan kieli on slanginomaista ja takana löytyykin pieni sanasto. Näin nykyaikaisena ja pääkaupunkiseudun slangia kuulleena harvoin joutui onneksi sanastoon turvautumaan, ja kirja oli helppo lukea. Mm. näitä sanoja tulee kirjan sivuilla vastaan: styylata, vaksi, tärskyt, keimit, haihtua, mäsis, ottaa kupoliin, liffa, bunkata, sahata silmään....  En sanoisi olevani slangikielen suurin ystävä ja tämä kirja tosiaan on kirjoitettu slangi-puhekielellä. Voisi ottaa kupoliin, mutta ehkä tässä kirjassa oli juuri siitä kyse. Samaistua nuoreen slangi-kieliseen poikaan. Ja vähän treenata kestävyyttä slangin parissa.

Kirja ei ehkä tunnu näin vuonna 2013 juuri miltään ja 16-vuotiaaseen koulupoikaan ei välttämättä samaistu. Kasvutarinat ja itsensä etsimis-tarinat yleensä kyllä kiehtovat, ja pidän joulunajan New Yorkin kuvailusta. Kirja ei kuitenkaan vavahduta sen suuremmin, se tuntuu pikemminkin vain huvittavalta...  ja nyt kun kirjan lukemisesta on aikaa muutama viikko, en muistakaan juuri mitään. Yhden tai parin tähden lukemisen arvoinen se kuitenkin on. Jos luen uudestaan, niin vain lukeakseni englanniksi.

2 kommenttia:

  1. Jep, kannattaa lukea englanniksi. Tai voihan se uudempi suomennos olla ihan jees, mutta Saarikosken slangikäännös on aika kiistelty tapaus. Itse luin tämän alkukielellä lukiossa, oli muuten ensimmäinen englanniksi lukemani kirja. En muista paljoakaan, mutta joskus voisi vielä ottaa uusiksi.

    VastaaPoista
  2. Mua ei sinänsä haitannut slangin käyttö (vaikka en sen lukemisesta/kuulemisesta tehokäytössä juuri nauti), kun ajattelin sen kuuluvan olennaisena osana kirjaan ja kun ajattelin sen olevan käännös etelävaltiolaisesta murteesta. Alkuperäisessä teoksessa sitä ei kuitenkaan taida olla, vaan uudempi suomennos on sille uskollisempi? Sitten en tosiaan tajua Saarikosken suomennosta. Tosin löytyypä tuosta toisestakin slangia.

    Jos muut kirjat eivät houkuttelisi, voisin lukea nämä pari muuta. Vaan menisiköhän se vain analyyttiseksi lukemiseksi... ja kirjan juoni/juonettomuus on kuitenkin varmasti sama kaikissa : )

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!