Paula Mira Menevät Pois.

Maailmassa on asioita, joita voi pitää vähän kuin itsestäänselvinä asioina. Vuodesta toiseen voi esimerkiksi festareiden ohjelmasta tunnistaa pari tuttua nimeä. PMMP yhtenä niistä. Sitten havahtuu tosiasiaan, että maailmassa jokin voi päättää olemasta. Lähiposti lakkautetaan, jäätelöauto ei soita enää tuttua laulua kaduilla, kirjastotäti korvautuu automaatilla... ja bändi lopettaa. 

Vielä tänä kesänäkin PMMP:n voi bongata ainakin Ilosaarirockista ja tämän kauniin tarun päätös on vasta edessä loppusyksyllä ja huipentuu mittavaan kiertueeseen. Eikä paluutakaan ole poissuljettu, mutta tämä päätös on nyt tehty. Ja jos ei huvita, silloin hyvä niin. 

Omalla kohdallani suhde Paulan ja Miran bändiin on ollut jo kauan lähinnä nostalgiaa. Aluksi en edes piitannut bändistä. Rusketusraidat, hyi. No siinä se voi mennä muiden joukossa, mutta löysin bändin vuonna 2006 ostettuani kaksi ensimmäistä levyä, joita kuuntelin sitten koko kesän. Ja muutamana muuna kesänä. Leskiäidin tyttäret ostin, ostinpa myöhemmin myös Veden varaan-levyn edesmenneestä Platasta.  Viime vuonna ilmestyi Rakkaudesta ja se on hädintuskin soittokertoja saanut kohdallani. PMMP:ltä löytyy myös levy Puuhevonen, jolta löytyy lastenlauluja kuten Täti Monika, mutta jota en ole jaksanut kuunnella kovin - ymmärrettävistä syistä. 

Livenä näin ainakin kymmenen kertaa täpötäysissä keikkapaikoissa. Lopulta kasvoin irti ja viimeisin näkemäni kerta oli yksinäni YO-talolla vuonna 2009 tai 2010 tuolilla seisten (koska muuten ei olisi ollut juuri tilaa seistä tai mahdollisuuksia nähdä). Ruisrockissa Ruotsin laiva lipui samaan aikaan kun laulettiin Katsellaan ohi lipuvaa Ruotsin laivaa kauniissa ilta-auringossa. Ajoitus oli varmasti tarkoituksellinen, mutta hienosti taktitoitu. Muutenkin olen pitänyt aina enemmän PMMP:n haikailevammasta puolesta kuin siitä kohkaamisesta. Jos se olisikin vain sitä kohkaamista, en olisi ehkä koskaan antanutkaan bändille mahdollisuutta. 

Nykyään ja erityisesti tätä kirjoitusta tehdessä kuuntelen tätä persoonallista bändiä ja sydämessä läikähtää lämmin tunne. Kuulkaas Enot ja Kovemmat kädet sisältävät paljon hienoja biisejä, mutta toisaalta myös Leskiäidin tyttäriltä ja Vedeen varaan-levyltä löytyy myös muutama kultakipale. 

Omia suosikkejani on ainakin Kesä-95 (aivan liian aliarvostettu keikoilla, tuskinpa koskaan kuulin), Odotan, Mummola, Oo siellä jossain mun, Joku raja, Kesäkaverit, Kuvia, Pariterapiaa, Päiväkoti, Lautturi.

Olet siis pakannut tavarani jo

lehdestä ympyröity uusi asunto

Kilpikonnat jäävät sulle, sinunhan ne on

Muistaisit puhdistaa terraarion

Nämä laulut siis kuitenkin jatkavat olemassaoloaan ja koska livenä en jaksanut enää nähdä, ei tämä päätös minua niin suuresti sureta. Silti tuntuu vähän siltä, että voisi vielä yhden kerran nähdä.