Nick Hornby: How To Be Good.

Nick Hornbyn How To Be Good lähti aikoinaan kirpputorilta puoliksi heräteostoksena, vain 50 sentillä. Kun lähdin saarivaltioon, koin tämän sopivaksi matkakirjaksi. Englanniksi lukeminen ei ole minulle itsestäänselvyys, mutta silti siinä on järkeä niin paljon, että sen pitäisi melkein olla sääntö koskien tiettyä kirjallisuutta. Varsinkin Hornbya on naurettavan helppoa lukea englanniksi. Vaikka hyllyllä lepää Uskollinen äänentoisto, kokisin tarpeelliseksi saada High Fidelityn (leffankin voisi päivittää rahisevasta vhs:stä dvd-muotoon).

Lopetin tämän kirjan lukemisen kuitenkin vasta Suomessa. Osin lukemisen hitauden vuoksi näinä päivinä, osin myös siksi, että en täysillä pitänyt aina kirjasta. Siinä oli ainekset ollakseen viihdyttävä, mutta Hornbyn tuoma sarkasmi päähenkilöihin on joskus ylimalkaista. High fidelityssä se toimii, mutta avioparin keskinäinen naljailu kaikessa sarkastisuudessaan oli melko tylsää luettavaa. Kirja kuitenkin pääsee alun jälkeen vauhtiin ja muuttuu vähän enemmän positiiviseksi. Keskiluokkaisen britti-pariskunnan ja heidän kahden lapsen luokse saapuu GoodNews..asiat eivät tule olemaan entisellään, kun aviomies GoodNewsin johdattelemana haluaisi luopua liiallisesta omaisuudestaan, lahjoittaa pikkurahan sijasta isompia seteleitä kerjäläisille..ja järjestää kodittomille kodit naapurustostaan. Vaimo ei tiedä mitä mieltä olla, sillä yhtäkkiä mies on (liian) hyvä ja kiltti, sitä mitä hän on aina toivonut.

Hornbyn tapaan kirjassa sivutaan vähän populaarikulttuuriakin (tosin mikä minä olen sanomaan, kun en ole lukenut nyt kuin kaksi Hornbyn teosta), mm. Airia kuunnellaan kirjan sivuilla. Se jos mikä, antaa lisäpisteitä kirjalle.

Viihdyttävä, välillä rasittava, ei-ikimuistettava, mutta vähän kehtaan silti suositella.