 |
| Kun viimeksi näin The Nationalin... (Ankkarock, 2009) |
Tasan kuukausi jäljellä The Nationalin keikkaan kulttuuritalolla. Onhan lippu poltellut jo lokakuusta asti.
(En muuten lainkaan pistäisi pahakseni, jos keikasta tulisikin slow show. Niin se vain yleensä menee, että hyvien bändien keikat loppuvat aivan liian nopeasti...ja sitten on niitä, joiden keikan loppumista saattaa joutua odottelemaan veren maku suussa... mutta onneksi onkin - mitä siitäkään tulisi jos kaikki olisi vain hyvää, eikä mikään nostaisi tunteita tarpeeksi pintaan? Tylsää - vai mitä? Helppoahan se voisi olla, mutta auttamattoman tylsää. Elämä on sitä, että pitää hermostua kun naapurit soittavat joskus huonoa musiikkia aivan liian kovalla. Elämä on myös sitä, että jossain soitetaan biisi, jota ei olisi voinut kuvitellakaan kuulevansa siellä...ja liikuttua siitä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!