Ennakko-odotukset eivät kuitenkaan olleet suurimmat muutaman arvostelun lukeneena, mutta traileri antoi kuitenkin aavistuksen ihan viihdyttävästä elokuvasta.
Olen samaa mieltä arvostelijoiden kanssa siinä, että elokuva jäi hieman pinnalliseksi ja henkilöhahmot jäivät osittain melko yksiuloitteisiksi. Kuitenkin elokuvassa oli se jokin mistä pidin. Ehkä se oli se tunnelma. Toiset elokuvat ovat vain luotu fiiliselokuviksi. Closer on yksi niistä. Sateinen Lontoo, kaksikerroksiset bussit, hämyisät baarit, filmikameralle kuvaus, valokuvausnäyttelyavajaisten tunnelma, kohtaamiset, itkut... ehdottomasti fiiliselokuva. Se antoi paljon anteeksi. Oikeassakin elämässä henkilöt voivat jäädä yksiulotteisiksi, miksei siis elokuvissakin. Vuodessakaan ei välttämättä tiedä kuka joku oikeasti on, miksi motiivit ovat sellaiset kuin ovat. Ehkä elokuvia ei pidäkään aina ylianalysoida. Siinähän mielessä esimerkiksi joku yksi maailman kaikkeuden parhaimmista elokuvista Lost in translation olisi samalla tavalla tyhjänpäiväinen. Ei ole.
Elokuvassa on neljä keskeistä henkilöä ja juuri muita elokuvassa ei näytetäkään. Elokuvassa on valokuvaaja Anna (Julia Roberts), kirjoittaja Dan (Jude Law), lääkäri ja seksiaddikti Larry (Clive Owen) ja viehättävä Alice (Natalie Portman), joka yrittää ansaita elantonsa mm. strippaamalla.
Kannatti katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!