Sofia Coppola on ohjannut itsenäisesti kolme täyspitkää elokuvaa, joista yksi on täydellinen, yksi täydellisyyttä hipova ja yksi ihan kiva.
Ohjaajana Coppola on herättänyt luottamusta. Jo yksi täydellinen elokuva riittää vakuuttamaan. Eipäs tuolla muulla tuotannolla niin paljon merkitystä olekaan kun täydellinen kompensoi jo oivasti muita, mutta kun muukin tuotanto on hyvää.
Ei siis ole ihme, että olen erittäin kiinnostunut Coppolan neidon tulevasta elokuvasta Somewhere.
Trailerin perusteella elokuvassa on ehdottomasti Sofian elementtejä, mutta samalla elokuva vaikuttaa myös vähän erilaisemmalta... kenties maanläheisimmältä ja Hollywoodymaisimmalta. (Enkä sillä välttämättä huonoa tarkoita.)
Elokuvan virallinen ensi-ilta on hämärän peitossa vielä, todenäköisesti se on akselilla syys-helmikuu Suomessa. Jäämme odottamaan päivää, mutta sitä ennen katsellaan vaikka traileri.
Lyhyesti kerrottuna elokuva kertoo näyttelijämiehestä elämässä hulppeampaa elämää hotellissa Hollywoodissa. Stephen Dorffin esittämän miehen 11-vuotias tytär (Elle Fanning) tulee vierailulle ja isä on pakotettu kohtaamaan ongelmansa. No joo, kuvaus vaikuttaa ankealta, mutta elokuvassahan on se visuaalinen aspekti. Keskittykäämme siihen.
Kun on kyse Coppolan elokuvien soundtrackista tulemme tuskin taaskaan pettymään. Tällä kertaa soundtrackin elokuvaan on tehnyt Phoenix. Toki oli ajan kysymys tämä - Phoenixin Thomas Mars (namnam) ja Sofia Coppola ovat seurustelleet muutaman vuoden (Olisin itsekin kyllä voinut Marsin napata, esimerkiksi taannoisella Ruisrockin keikalla...).
Trailerin soundtrackin esittää kuitenkin The Strokesista tuttu Julian Casablancas demobiisillä You only live once. Se on versio The Strokesien aiemmasta biisistä, mutta se nyt ei taasen liity elokuvaan enää :) Mutta eikö sovikin biisi traileriin kuin nenä päähän?
Teidän Coppola-suosikki?
Hei kiitos tästä, olis varmaan muuten mennyt multa ohi! Vaikuttaa kiinnostavalta kyllä :) Thomas Marsin äänen tunnistaa kyllä, vaikka biisi onkin Strokesin linjasta poikkeava.. Uskon myös muun soundtrackin olevan varsin hyvä.
VastaaPoistaJännä juttu, mä en tykkää Lost in Translationista yhtään :D Tai no, sanotaanko niin että en oo jaksanut katsoa sitä loppuun. En tiedä kertooko se musta vai elokuvasta.. Ehkä musta ;) Voisi siis joskus koittaa uudestaan. Sen sijaan täydellinen on Virgin Suicides ja Marie Antoinette on jotain täydellisyyttä hipovan ja ihan kivan välistä. Eniten siinä viehättää kaikki karkkivärein kuorrutettu!
Mun täytyy hävetäkseni myöntää, etten ole nähnyt lost in translationia, vaikka monta kertaa on pitänyt se katsoa..:t Mutta Virgin suicidesta tykkään, se on täydellinen!( voisi muuten senkin joku päivä katsoa taas uudelleen :)
VastaaPoistaMä taas sanon, että kaksi lähes täydellistä on Marie Antoinette ja Virgin Suicides ja Lost In Translation on se ihan kiva :D
VastaaPoistaMun järjestys olis sama kuin sunkin :) Ekalla kerralla en kyllä erityisemmin pitänyt Lost in translationista, mutta onneksi tuli katsottua toisen (ja kolmannen ja neljännen...) kerran. Yksinkertaisesti ihana.
VastaaPoista