Jumalat juhlivat öisin.

Luin jokin aika sitten (viimeinkin) Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin (Secret history). Aloitin sen muutama kesä sitten, mutta lähdettyäni reilille jätin kirjan kotiin ja näin kirjakin jäi myös kesken. En viitsinyt ottaa mukaan sellaista kirjaa, jossa jäljellä oli about sata sivua.

Oli luonnollista aloittaa alusta ja todeta kirja jopa paremmaksikin kuin muisti. Muistin kyllä juuri varsinkin alun kiehtovan ja mielenkiintoisen tunnelman, ja ihan mielellään luin kirjan aivan kannesta kanteen.

Kirjan päähenkilönä on nuori päälle 20v. kalifornialainen mies, joka päättää lähteä opiskelemaan yksityiseen collegeen. Richard kiinnostuu salamyhkäisestä porukasta, joka opiskelee klassisia kieliä eritoten kreikkaa. Opettajan pitämään pieneen ryhmään pääseminen vaatii pieniä ponnisteluja ja tuuria. Lopulta onneksi ja epäonneksi Richardista tulee osa tätä porukkaa.

He viettävät aikaa myös opiskelujen ulkopuolella Richardin silti välillä tuntien ulkopuolisuutta. Muulle porukalle kun kehkeytyy vielä järkyttävä salaisuus... Richardille uskoudutaan kuitenkin asiasta ja se asia tulee lopulta piinaamaan kirjan loppuun asti.

Moraali on kirjan ydin. Jos teet pahan teon -pakenetko vai antaudutko? Toinen miettimistä jättävä seikka on ystävyys - kuinka paljon olet valmis antamaan itsestäsi ystävyyden/kiintymyksen vuoksi?

Kirja on myös yksinkertaisesti hyvä tunnelmansa ansiosta. Ensinnäkin jään haikailemaan kirjassa esitettyjä seutuja ja oloja (vaikka välillä osoittautuvatkin ankeiksi -toisaalta näin Suomessa asuvana jotkut lumimyrskyt ei paljon puistata, toista se on varmasti kalifornialaiselle kirjan päähenkilölle) ja kyllä, musta olisi kiehtovaa olla pienen ryhmän kielten opiskelija. Pienenä haaveena on kreikan kielen opiskelu, jonka tosin tällä hetkellä syrjäyttää parin muun kielen opiskelu.

Ihailen myös kirjailija Donna Tarttia. Donnan elämänhistoria on mielenkiintoinen ja se asenne!

"Opiskelijoiden joukossa Donna oli boheemi oman tiensä kulkija, joka pienenä ja poikamaisena säilytti harkitun askeettisen tyylinsä pitkien rimpsumekkoisten blondien keskellä. Hän luki latinaa ja siteerasi ulkomuistista pitkät pätkät kuuluisien kirjailijoiden tuotantoa antiikista tähän päivään.

Valmistuttuaan hän jatkoi kirjoittamista asustellen milloin missäkin. Koskaan hän ei ajatellut menevänsä päätoimiseen ansiotyöhön. Missä liikkuikin, hänellä oli aina mukanaan mopsinsa Bongo.

- Olen nomadi ja minulle on samantekevää missä olen. Voin kirjoittaa bussiasemalla kunhan minulla on oikeanlainen kynä ja lehtiö ja koirani Bongo.

- Rikastuminen ei ole mitenkään muuttanut elämääni. Olen kuin Huckleberry Finn. Pystyn hyvin elämään täysin rahattomanakin. En aio nytkään hankkia autoa tai osakkeita. Pidän ruoasta ja kauniista vaatteista ja kirjoista, muuten elelen aivan vaatimattomasti.