Vaikka siitä on viikkoja, kun kirjoitin, niin tämän sivuston lopettaminen ei ole käynyt mielessä. Sillä mitä se tarkoittaisi? Sitä, että olisin haudannut rakkauteni kirjoittamiseen, rakkauteni musiikkiin, kirjallisuuteen sekä elokuviin ja sarjoihin. Niin, ajatella...huh, huh. Voin kuitenkin myöntää, että elämällä on ollut taas näppinsä. Ja se elämä voi tarkoittaa sitä, että voi saada määräaikaisen syndrooman passiiviselle kulttuurin kuluttamiselle ja uutukaisten etsimiselle. Koska en ole pitänyt tätä työkseni, vaan tunnesidonnaisuudella, niin tauko on ollut juuri siksi. Toki olisin löytänyt vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa, jos se olisi tapahtunut toimeksiannosta. Ja vaikka olisikin, niin eiköhän siinäkin olisi oma näkemys pysynyt. Kirjoittamattomuudelle ei ole kuitenkaan muuta syytä kuin se, että mikään ei ole patistanut tuottamaan tekstiä... Eniten olen "kuluttanut" taidetta (varsinkin kesällä Helsingissä asuessa museokortti sai kovaa kyytiä), mutta sitä en vielä laittanut osaksi tämän blogin aihepiiriä. Nyt yritän kaiken keskellä löytää inspiraatiota lukea enemmän, katsoa enemmän (muuta kuin Idolsia tai...) ja kuunnella. Jos jostain voin olla ylpeä blogin aihepiiriin liittyen, niin Aki Kaurismäen työläistrilogia on pian katsottu ja yöpöydällä on runokirjojen ja yhden tieteellisen (...) opuksen lisäksi Anna Karenina.
Nyt kun alan hahmottamaan vähän kulunutta vuotta ja hyvää musaakin olen löytänyt, niin nivotaan ne yhteen. Ylva Haru on itselle eittämättä paras uusi kotimainen artisti viime aikoina. Ylva Haru julkaisi EP:nsä jo viime vuonna, mutta itse tutustuin noin kuukausi sitten. En pysy edes laskuissa kuinka monta kertaa olen kuunnellut erityisesti kappaletta Uuden alku. Kappale kulkee loistavasti folk-artisti Ylva Harun (Lotta Järvelä) tulkitsemana eikä kauniita sanoja voi välttyä kuuntelemasta. Olin ensi kuulemalta, että just näin, just näin. Suomenkielisiä folk-artisteja ei ole liikaa. Omat ykköset suomenkielistä musiikkia tekevät ja tulkitsevat ovat tällä hetkellä Topi Saha ja Ylva Haru. Kuinka iloinen olenkaan, että löytyi sellainen naisääni ja tulkinta omaan makuuni. Toki niitä muutama muu on myös, mutta tämä postaus on nyt omistettu Ylva Harulle sekä omalle elämälle. Sillä tämä postauksessa julkaistu kappale on merkittävä kun elämässä on ollut enemmän tai vähemmän uusia alkuja. Muutaman kerran on joutunut kokoamaan itseään, kun on ollut vastoinkäymisiä, on tullut yllättäviä käänteitä ihmissuhteissa, on muuttanut nopealla aikataululla uuteen asuntoon ja viimeisimpänä joutunut muutama viikko sitten osalliseksi kolariin, jossa olisi voinut käydä vaikka miten.... Voin muistaa sen oikeastaan hyvin surrealistisena tapahtumana, oli pimeä ja märkä ilta ja yhtäkkiä puolelleni törmäämä auto liukuu eteenpäin metrejä. Onneksi oli turvavyö, onneksi autossa oli turvatekniikka, onneksi ei liukunut päin bussia vilkkaassa risteyksessä vielä aika vireään aikaan. Jos auto menee hinaukseen, mutta ei ihminen, niin kai se on jotain.
Että tässä sitä nyt ollaan kliseisesti uusien alkujen äärellä. Uudet alut tarkoittavat sitä, että yks onnettomuus selvitty, yks muutto nippanappa suoritettu, yks vanha kaveruus palautumassa raiteilleen, yks uus orastava ystävyys ja yks uus kiva sisällöntuottamiseen (!) liittyvä yhteistyökuviokin ollut vireillä. Aika iloinenhan tässä voisi surunkatkunkin äärellä olla, sillä niin... luovutettavaakin vielä on, paljonkin. En ole ehkä kovin hyvä luopuja, mutta tässä se elämä menee kai painollaan... sen jo äkillinen onnettomuuskin todisti.
Kuunnelkaa kaunista Ylva Harua, joka pukee sanoiksi äänellään ja kitarallaan ihmiselämän hauraudet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!