Lauantaiyön soundtrack.

Eilen oli livenä Tv-Resistoria. Itselleni suhteellisen tuntematon bändi, mutta ihan hyvinhän se mukaansa otti. On iloa katsoa bändiä, jolla on hauskaa lavalla. Tv-Resistori oli yhdistelmä Noitalinna Huraata, Pariisin Kevättä ja ehkäpä Ristoakin. Pirteää suomalaista poppia vinkeillä sanoituksilla ja retro-fiiliksellä. Ei itselläni ehkä kestotykkäily-bändiksi, vaan vähän tälläiseksi yhden illan suhteeksi. Mikseipä joskus toistekin...



Ja sitten tanssittiin ja tanssiminen on kivaa, mutta tanssiminen on kivempaa kun on joku, joka tykkää tanssia samoja biisejä... ja voi kuinka paljon. Dj:kin soitti enimmäkseen hyvää, osin toki kuluneitakin biisejä, mutta pääasia että hyviä. Voisiko nyt vastustaa Franz Ferdinandin ikiklassikkoa Take me outia (ei se enää niin hyvä ole kuin joskus, mutta merkityksellinen biisi se tulee olemaan koko loppuelämän...), ja miten Peter, Björn & Johnin Young Folks ei kyllästytä vieläkään? Mutta kliimaksi tuli kyllä loppupuolella, kun Arcade Fire lähti soimaan...


Robyn - Dancing On My Own


Lykke Li - Youth Knows No Pain


Cut Copy - Lights & Music


Lykke Li - I Follow Rivers


The Cure - Boys don´t cry


Franz Ferdinand - Take Me Out


The Smiths - Panic


Chemical Brothers - Hey boy, hey girl


Arcade Fire - Ready To Start

Vaan tämä sunnuntai kaipaa jotain muuta, rauhallisempaa..kuten vaikkapa folkkia. Folkkia ja pikkuleipiä.