Joitakin tänä vuonna luettuja kirjoja.
01. Dostojevski: Köyhää väkeä
Fjodor-herran ohuimpia kirjoja, ja en kyllä sietäisikään ajatella tätä yhtään paksumpana. Kertoo miehen ja nuoren tytön kirjeenvaihdosta. Asuvat naapureina. Kirjeenvaihdon seuraaminen on aika pitkästyttävää, koska se on jaarittelua ja mikään ei juuri etene. Ja tämä herra kutsuu nuorta tyttöä mammaksi silloin tällöin, ja se hämää, vaikka siellä voikin olla yleinen kutsumanimi neidoille. No niin, ei tämä nyt niin huono kirja ollut, ja ehkä se jaarittelukin oli jonkinlainen psykologinen testi.
02. Jose Saramago: Kertomus sokeudesta
Elokuvakansilla...löysin kirpparilta joskus. Olin halunnut lukea tämän kauan. En varsinaisesti pidä scifistä, mutta tämän tyyppisestä kylläkin. Herätti paljon ajatuksia. Miten näkisit elämän ollessasi sokeana sokeiden maailmassa? Ja ennen kaikkea millainen yhteiskunta olisi, jos kukaan ei näkisi. Hyvästi myös lukemiselle. Kirjana tämä toimii todella hyvin, mutta tuota elokuvaa en välittäisi nähdä!
03. Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
Ja tämäkin oli pitänyt lukea jo kauan sitten. Pidin, pidin!! Itkosen kirjoitustyyli ja tarinan etenemisen seuraaminen oli kiinnostavaa. Olen lukenut myös Kohti-kirjan, joka myöskin oli ihan hyvä, mutta kyllähän tämä päihittää sen. Seuraavaksi luen Huolimattomia unelmia, ja voin odottaa hyvää. Mutta ennen kaikkea Anna minun rakastaa enemmän-kirjaa suosittelen varauksettomasti kaikille.
04. Nancy Milford: Zelda
Milford on tehnyt hienoa taustatyötä kirjoittaessaan tämän elämänkerrallisen kirjan Zeldasta, Zeldasta joka oli erään F.Scott Fitzgeraldin vaimo. Kirja alkaa aivan lapsuudesta asti aina siihen asti kun Zelda kuolee, tapaturmaisesti. Zelda oli jazz-sukupolven naisia, flapper-tyttö, uhmakas ja menevä nuori nainen, joka kärsi myös pahasta masennuksesta. Zelda ei ollut ennestään kovin tuttu, ja silti tai siksi tätä oli mielenkiintoista lukea. Mutta tykkäsin kirjasta osittain myös siksi, että se kertoi myös F. Scott Fitzgeraldista..ja valotti menneitä vuosikymmeniä. Syvensi kiinnostusta Fitzgeraldien kirjallisuutta kohtaan. Zeldankin teoksen voisi lukea joskus.
05. Emma Donoghue: The Room
Vasta suomennettukin teos, mutta koin oikeaksi lukea tämän alkuperäiskielellä. Ja se kannattaakin tehdä, sillä kyseessä on kuitenkin helppolukuinen teos, varmasti jo siksi että kirja on 5-vuotiaan pojan näkökulmasta.
Rankka aihe (poika ja äiti on lukittuina yhteen huoneeseen, poika ei ole koskaan nähnyt muuta maailmaa), mutta kirjassa on silti paljon positiivistakin. Juonen etenemisestä olen hiljaa. Tästä on varmasti tulossa elokuva jossain vaiheessa, ihan varmasti...
