Rosa Liksom: Hytti nro 6

Rosa Liksomin Hytti nro 6 on todellinen rail trip-romaani. Tämä on aina kutkuttanut minua lähinnä nimensä puolesta, mikä antaa johtopäätöksiä eräänlaisesta matkanteosta sivuilla. Oikeaan osuin. Kirjassa ei tehdä matkaa kuitenkaan risteilyaluksella, eikä varsinkaan nykyaikaisella humputtelulaivalla vaan olemme 80-luvun loppupuolen Neuvostoliitossa ja matkaa taitetaan vanhanaikaisella junalla.

Pääosassa on tyttö, ihan vain tyttö, koska nimeä ei mainita kertaakaan. Toisaalta kirjan pääosassa on myös samaan hyttiin hyppäävä irtas ja karkeasanainen mies. Tämä mies on se seikka, mikä on inhottanut monia kirjassa ja joku oli maininnut, että ei hän tälläisiä miehiä ole kohdannut Neuvostoliitossa/Venäjällä. Kyseisen kommentin toki voisi jättää arvoonsa koska maailma ei ole aina sitä mitä vain itse näkee ja kokee. Jokatapauksessa suhtauduin kirjaan pilke silmäkulmassa ja miehen karikatyyrimainen hahmo muistutti positiivisella tavalla (kyllä...) vain loistavasta Gogolista tai yhtä loistavasta Dickensistä. Entä onko se mahdollista, että tuntematon mies ja nainen laitetaan samaan makuuhyttiin. Jo vain kuulemma. Tässä kirjassa tyttö ei päässyt vaihtamaan hyttiä edes siinäkään tapauksessa, että miehen puheet alkoivat kuumottaa itse junan (karikatyyrimaisia) työntekijöitäkin. Voi olla, että nykyaikana on toisin ja hyttiseuraan voi paremmin vaikuttaa.

Romaanin ydin itselleni on tunnelma ja Siperian alati vaihtuvat, silti samankaltaiset lumiset maisemat. Rosa Liksom ei säästele kuvailuilmaisussaan, mikä tekee kirjasta karskinkauniin runollisen mutta silti helppolukuisen. Minä suosittelen lukemaan tätä sydäntalvella eli esimerkiksi juuri tähän aikaan vuodesta, koska kesäauringon porotus ja tämä kirja luovat ehkä liian vahvan kontrastin. Sitten pidin myös viittauksista Neuvostoliiton aikaisiin nimiin ja tapahtumiin. Luettuani teoksen loppuun käteen jäi myös muutamia ajatuksia kirjan psykologisista seikoista, siitä mitä tapahtuu tytön ja miehen välillä. 

Muistamisen arvoinen seikka on myös mielestäni tämä: Itse matkanteko on tärkeämpää kuin päämäärä. Se koskee tätäkin kirjaa, joten en edes erityisemmin odottanut mitä tytölle tapahtuu lopussa. (Tyttö ehkä odotti päämääräänsä enemmän tosin, ainakin kirjan alussa...) Kunhan vain hengailin tytön ja miehen seurassa ja kävin välillä haukkaamassa happea asemilla, joilla pysähdyttiin.

Minulle tuli pieni mieliteko lähteä Siperian junamatkalle!

Tällä kirjalla raksin myös lukuhaasteen 13. kohdan (parin muun kohdan lisäksi), eli kirjan mikä on voittanut merkittävän palkinnon (Finlandia 2011). En kuitenkaan lainannut tätä kirjaa sen takia, koska en muistanutkaan kyseistä seikkaa lainatessani enkä lue kirjoja varsinaisesti niillä perustein. Palkinto ei kuitenkaan mennyt ainakaan huonolle kirjalle, sen voin sanoa.