Uutta Editorsia.

Editors on taas täällä. Edellisestä In This Light And On This Evening-levystä ja sen jyhkeästä Papillon-hitistä on kulunut noin 4,5 vuotta - heinäkuun alussa ilmestyy The Weight Of Your Love ja sinkkulohkaisu siltä on tämä A Ton of Love.

Vertailukohteina on ollut U2, The Echo & Bunnymen ja Eddie Vedder. Vähän myöskin Joy Division. Lisätään saman tien alun The National-vibat.

Mikäs siinä, ehkä vähän tosiaan kaikkia noita löytyy tästä. Mutta tusina muutakin.

Unohdetaan vertailukohteet. Uppoaako tämä uusi biisi?

Itse olen vielä vähän hämilläni, mutta ei ole ainakaan niin huono etten voisi kuunnella tätä montaa kertaa putkeen, kuten parhaillaan teen. Ehkä Desiren hokeminen ja huutaminen olisivat voineet jäädä vähemmälle.  Latistavat biisiä, joka alussa lupaili vähän parempaa. Editorsilla on ollut hyvää kitarapoppia (mikä on perustunut muuhun kuin huutolauluun) ja myös elektronisvetoinen Papillon iskee - uusi sinkku jää väliinputoajaksi ja hakee vähän uudenlaista hapuilevaa hyväksyntää. Kokonaisuutta odotellessa..mutta iiks, ei välttämättä löydy vanhojen biisien päihittäneitä. 

Omia vanhoja suosikkibiisejä on Papillonin lisäksi mm. All Sparks, Fingers In The Factories, Munich, The Boxer, ITLAOTE, Lights..... No, eka levy The Back Room vuodelta 2005 on aika kovis albumi!

Tom Smith ja Andy Burrows tekivät loistavan joululevyn.

Ihan loistavaa! Lemppariyhtyeeni Editorsin laulaja Tom Smith ja sitten rumpalistina Razorlightissa ja We are the scientsissa (hyvii nekin) häärinyt ( + muutenkin ansioitunut musiikillisesti) Andy Burrows ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja perustaneet kahden miehen kokoonpanon, Smith & Burrows.

Pari päivää sitten julkaistu levy kuulostaa mielenkiintoiselta ja joululta. Kyllä, kyseessä onkin joululevy. Tätä emme voisi kannesta oikein päätellä (vaikka tuoltahan meidänkin joulumme oikeasti saattaa tänä vuonna näyttää, enemmän vihreältä kuin valkoiselta). Enkä vielä sinkun kuultuanikaan tiennyt mistä on kyse. Yhtäkkiä oivalsin, että hei, näissä on vähän joulun fiilistä ja lyriikkaa liittyen tuohon juhlapäivään.

Kyseessä onkin vähän vähemmän perinteisempi joululevy. Smith ja Burrows kirjoittivat itse laulunsa, koska heitä ei huvittanut monikaan perinteinen joululaulu. Parit coverit löytyvät kuitenkin: esimerkiksi Yazoon Only you, ihanan Blackin  Wonderful life ja Deltan Funny looking angels.

Olen täpinöissäni tästä joululevystä. Juuri tätä joululevyä tulen kuuntelemaan tämän joulukuun ja todennäköisesti koko talven...miksenpä kesälläkin, kun eihän tämä nyt niin perinteinen joululevy ole. Tai ehkä parhaitakaan joululevyjä ei kuunnella aurinkolasit kasvoilla.

1. In The Bleak Midwinter

2. When The Thames Froze

3. As The Snowflakes Fall

4. Funny Looking Angels

5. Wonderful Life

6. Only You

7. On And On

8. Rosslyn

9. This Ain´t New Jersey

10. The Christmas Song (feat. Agnes Obel)

Studiossa äänitetty video Funny Looking Angelsista on riemastuttava. Siinä pääosassa onkin Burrows, joka kuulostaa hyvältä laulunsa kanssa ja Tomppakin täydentää hyvin kappaletta. When The Thames Froze-videolla liikutaan Lontoossa...

Kyllä joskus vaan kolahtaa ihan heti.


Pssst.. Smith ei ole jättänyt Editorsia. Neljäs studioalbumi on tekeillään.

Standing at the edge of your town.

Päivä 7 - Kappale, joka muistuttaa jostain tietystä jutusta

Huijaan. Sain itsekin haasteen osallistua 30 päivän musiikkitempaukseen. Luulen, että omalta osaltani jätän sen kokonaisuudessaan väliin, koska uskottelen että se olisi monelle vain spämmiä. Ainakin Facebookissa. Lisäksi joihinkin ei ole vain vastausta..ja joitakin muka ujostelisin jakaa. Totta kai  musiikkimakuni on aika paljolti avoin asia, mutta en toisaalta ole aina valmis jakamaan itsestäni asioita vain jonkun haasteen sanelemana. Kertoa mikä laulu tekee kipeää muistojensa vuoksi jne. Voin kertoa, mutta eri tilanteessa. Esimerkiksi nuotion äärellä. En blogissa. Ellen sitten tahattomasti. En minä nyt niin sisäänpäinkääntynykään ole.

Kuitenkin... haasteessa on Päivä 7 ja sen jaan. Olisin jakanut kuitenkin. The Racing rats muistuttaa mua matkanteosta, Lissabonista ja sen levykaupoista. Yhdestä niistä ostin tämän biisin vinyylisinkkuna.. Sitä kuuntelin myös ennen Wienin matkaa. Ja kuuntelen sitä nyt matkan lähestyessä. Se on matkoja edeltävä biisi. Se on ihana muutenkin.  Varsinaisesti se on matkoja edeltävä sanoitustensa vuoksi, sillä mietin toisinaan lentokoneiden putoamista. Unessanikin näin lentokoneen pirstoututuvan. Mutta odottamaton kohtalokkuus ei saa estää elämästä ja käyttämästä yhtä kiehtovimmista kulkuneuvoista maan päällä yläpuolella.

Niin... The Racing rats siis muistuttaa lentokoneista ja matkustamisesta..ja itse bändiä tekee yllättäen taas mieli kuunnella ennen Edinburghin matkaa. Jos Editors olisi kaupunki, niin se olisi todellakin Edinburgh... siksi.

(Biisiä ei voinut upottaa Youtubesta, mutta ensimmäisestä kuvasta pääsee tuohon viralliseen ja visuaalisesti hienoon musiikkivideoon! Turhan alleviivaava joissakin kohdissa, mutta hienopa silti...kyllä Tom Smithin ojentamaa kättä mielellään katselee)

Levyraadissa: Abel.

Sain hiljattain kuulla, että Editors on tehnyt coverin The Nationalin biisistä Abel (Alligator). Kyseessä on kaksi kovaa suosikkibändiäni, joten kiinnostuskäyrä nousi.

The Nationalin versio kuulostaa tältä:

Kun taas Editors tykittää näin:

Valitettavasti näytteet ovat epätasa-arvoisia sillä, että Editorsilta ei löydy musiikkivideota ja The Nationalin videolla voi keskittyä samalla myös visuaalisuuteen.

Kumpi kolahtaa enemmän? Itse olen vielä varsin hämmentynyt. Abel ei koskaan ole ollut kuitenkaan erityinen suosikkibiisi The Nationalilta, joten tässä vaiheessa uskallan sanoa että Editorsin esittämänä biisi hivelee korviani kenties hieman enemmän. Mielestäni tämän tyyppinen laulu sopii vain enemmän Editorsille kuin The Nationalille.

P.S Tsekatkaa ihmeessä aiempi  ja ensimmäinen "Levyraati" täällä.