Maxence Ferminen pieni teos, jota voi kutsua novelliksi tai romaaniksi, tarttui mukaani kirjastosta hieman sattumalta. Etsin oikeastaan haiku-runokirjoja. Sellaisia en löytänyt, mutta romaanien keskeltä sattumalta löytynyt Lumi liippasi edes vähän haikuja. Pari haikuakin on kappaleiden alussa, aivan kirjan alussa.
Lumi on hyvin lyhyt ja helposti soljuva nopeasti luettu teos. Kooltaan se on höyhenenkevyt, vähän kuin aiheensa lumi. Kirjan päähenkilö Yuko Akitalla on intohimo lumeen ja haikuihin. Hänen isänsä haluaa pojastaan sukunsa mukaisesti joko papin tai sotilaan. Yuko haluaa runoilijaksi.
- Isä, minä haluan runoilijaksi, hän sanoi syntymäpäivänsä aamuna hopeanhohtoisen joen äärellä.
Isän silmäkulmat kurtistuivat tuskin havaittavasti, paljastivat silti syvän pettymyksen. Aurinko heijastui läikehtivään veteen. Kuin kuu vilahti pallokala koivunkuvajaisten välistä ja katosi puusillan alle.
- Ei runous ole ammatti. Se on ajanvietettä. Runo on virtaavaa vettä. Niin kuin tämä joki.
Yuko tuijotti pakenevaa hiljaista vettä. Sitten hän kääntyi isänsä puoleen ja sanoi:
- Sitä minä haluankin. Haluan oppia katselemaan, miten aika kuluu.
Erityisen mieltynyt Yuko on haikuihin lumesta ja valkoisuudesta. Eräänä päivänä mestari tulee hänen luoksensa ja toivoo pojan runoihin enemmän väriä, maalaustaidetta. Hän ohjaa hänet mestarirunoilijan luo, joka hallitsee kaikki taiteen lajit. Yuko taivaltaa tämän luo ja matkallaan hän kohtaa muun muassa jään alle jäätyneen lumenvalkoisen naisen, Lumen.
Lumi ja lumenvalkoisuus saattaa olla tässä kirjassa aika itsetarkoituksellinen aihe, mutta pieni iso tarina on kovin nätti. Maxence Fermine on ilmeisesti ranskalainen, mutta sitä ei välttämättä aavistaisi hänen japanilaishenkistä 1800-luvun lopun Japaniin sijoittuvaa kirjaa lukiessa. Kirja on muuten ollut kuulemma bestseller.
Luin tämän tänä aamuna maan peityttyä pitkästä aikaa lumeen ja äsken huomasin sattumalta, että tänään viettää nimipäiväänsä Lumi. Ei ollut tarkoituksellinen teko, sillä lumenkin huomasin vasta kirjan aloitettua ja oli jo aika lukea tämä pitkään lainassa ollut kirja. Elämässä on hauskoja sattumia, pitää vain huomata ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!