Dustin Tebbutt lähti etsimään melankoliaa maapallon toiselta puolelta. Voitte kuvitella missä päin maailmaa se melankolian piste oli. Ei aivan Suomessa, mutta Ruotsissa. Ja se maapallon toinen puoli Australiassa.
Tuotoksena oleilusta syntyi EP The Breach.
Erityisesti sinkku The Breach on saanut ihmisiä hurmoksiin ja vissiin noin muutenkin, sillä mies on joutunut tarjoamaan eioota loppuunmyydyille keikoilleen.
Folkkaristi (= uusi sanani folk-kitaristille) Dustin Tebbutt tosiaan onnistuu maalailemaan melankolisia mielikuvia musiikissaan. Hetken kuvittelen kuuntelevani Bon Iveriä. Vaikka sepä se, onko Bon Iverin falsetossa ihan riittävästi falsettoa...
Bones on toinen, aiemmin tänä vuonna ilmestynyt neljän kipaleen EP. Yksi niistä remix The Breach-kappaleesta. Viimeinen kappale Honest Hands erottuu äänialansa vuoksi.
Loppujen lopuksi kuuntelen lauluja uudelleen ja uudelleen, sillä ovathan ne pirullisen kauniita ja koukuttavia. Esimerkiksi Let Timber Hold jälkimmäiseltä EP:ltä. Justin Vernon-sound-a-like pitää silti ohjaksiaan, enkä tiedä miksi annan sen hämätä....
Bonuksena Young Folks-cover! Ihan nätti, mutta on siinä alkuperäisessä enemmän särmää.
(EP:hin Spotifyssa levynkansien kautta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!