Kiinnostuin Boyhood-elokuvasta ohjaajansa, soundtrackin ja sen erikoisen seikan vuoksi, että tätä elokuvaa kuvattiin samoilla näyttelijöillä yli 12 vuotta. Ohjaaja Richard Linklater on tykästynyt Ethan Hawkeen, joten tässäkin elokuvassa on mukana veijarimainen Hawke isähahmona, mutta päähahmona on kuitenkin poika, jota näyttelee Ellar Coltrane. Äitinä on Patricia Arguette ja pojan siskona ohjaajan oma tytär Lorelai Linklater.
Boyhood on nimensä perusteella kasvutarina pojasta, aikuistumisesta amerikkalaisessa avioeroperheessä. Mukana on riitoja sisaren kanssa joka hoilottaa Britney Spearsia, hihittelyä pornolehdille, sopeutumista uuteen isätyyppiin, satunnaisia retkiä isän kanssa, vaalikampanjoita periamerikkalaiseen tyyliin (Obama vs. Romney), lakkiaisia, hakemisia kouluihin, valmistumisia, collegea, juhlia, rakkautta, eroamisia ja väkivaltaa.
Elokuva on eräänlainen dokumentti tavallisesta pojasta melko tavallisessa perheessä. Mikäli elokuvassa ei olisi taustalla tätä pitkää kuvausprosessia samoilla näyttelijöillä ja vallan sympaattisia näyttelijöitä sekä hyvää musiikkia (mm. Wilco) elokuva hävittäisi ainakin yhden tähden. Kun elokuvan näkee elokuvana johon moni meistä voi samaistua on se vallan järkeenkäypä ja nautittava. Lapsuuden pornolehdet vajassa (gröhöm, check, kiitos kaveripojat), riidat Britney Spearsia rakastavan siskon kanssa (check), avioeroperhe (check), valokuvausopinnot (check) jne... Eihän tarvitse olla amerikkalainen tai poika ottaakseen elokuvan omakseen. Loppujen lopuksi otsikkohan voisi olla "tarina aikuistumisesta tavallisessa perheessä".
Kaksi tuntia ja sen päälle 40 minuuttia voi muutoin nähdä ajanhukkana, koska se ei tarjoa mullistavia juonenkäänteitä tai nostata pulssia millään erityisellä tavalla. Se on vain ja soljuu omalla tavallaan täynnä arkista elämää.
Pidin Boyhoodista, mutta Linklaterin parhaina ohjaustöinä pysyy edelleen Rakkautta ennen-trion kaksi ensimmäistä elokuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!