On huutava vääryys, että tamperelainen yhtye Ochre Room ei ole saanut kannanottoa täällä, ainakaan oman tagin merkeissä. Ehkäpä musiikkinsa tosin on minulle ollut kuin viini, joka on hyvää mutta on parantunut vain ajan saatossa.. ja nyt olen litkimässä sitä lähes päivittäin.
En tiedä oliko se sitten onnekastakin, että eräänä lauantai-iltana keikalle tähtäessä en vain kertakaikkisesti päässyt keikalle, sillä ihmiset olivat jonottamassa discoilemaan. Kenties myös keikalle, mutta lauantai-ilta klo 23 ja ohjelmassa disco tuo myös muutaman innokkaan bilettäjän, joka ei ole vain tulossa keikalle. Kuinka ironista tämän bändin kohdalla. Mutta mistä minä tiedän, sillä olinhan itsekin toiveikkaana jättänyt ovelle tulemisen viime hetkelle. Ehkäpä moni muukin kovaan ääneen puhuva seurue? Joka tapauksessa ajattelin, että ei Ochre Room vedä kymmenien metrien jonoa, ei tätä tapahdu kai kuin Robinin tai Cheekin keikoilla... ja kun on disco Tampereen Klubilla. Onneksi ei ollut ennakkolippua, jota olisi tarvinnut repiä pelihanskojen lisäksi.
Onnekkaaksi edellä mainittu epäonnistuminen keikalle pääsyssä tekee kenties sen, että tutkailin välittömästi bändin keikkakalenteria ja huomasin tulevan esiintymisen kirjaston musiikkiosastolla! Tämä tieto lohdutti pettymyksen aalloissa. Klubikeikkoja tulee ja menee, mutta kirjasto on erityislaatuinen paikka, jossa akustiikka ja läsnäolo niin yleisöllä kuin bändillä on jotain aivan muuta kuin paikassa, jossa ihmiset ovat tulleet pitämään lystiä ihan muun kuin bändiin keskittymisen merkeissä.
Ja niin tuli keskiviikko 17.9. kello 16.30 ja minä löysin itseni Metson musiikkiosastolta.
(valokuva: Mikko Huotari)
Koska minä ja muutama kymmenen muu katsoja olimme bändin kanssa kirjastossa, oli ihan aiheellista kirjojakin sivuava Juhani Koiviston haastattelu, jossa mikkiä pitivät pääosin solisti Lauri Myllymäki ja basisti Tomi Moisio. Bändistä löytyy kirjallisuuden entisiä tai nykyisiä opiskelijoita, joten tämä toi lisää sytykettä. "Kukapa ei olisi opiskellut kirjallisuutta 1900-luvun alussa Tampereella" totesi yhtyeen Minttu Tervaharju jossakin kohtaa. Siinä vaiheessa minä vain huokaisin hiljaa. Kuulimme esimerkiksi, että bändin tuoreen albumin nimi Bar, Box and Diamond eivät tarkoita niitä asioita, joita ensiksi luulemme ja nimi tulee Tex Willerin kirjasta. Ja että monetkin laulut ovat saaneet inspiraation kirjoista kuten Herman Melvillen Bartleby-kirjasta. Kuulimme, että levyt ovat englanninkielisistä maista ainakin Iso-Britanniassa saaneet hyviä arvosteluja. Haastatteluineen keikka kesti yhteensä noin puolitoista tuntia, eli ei mikään pikainen parin kipaleen visiitti.
(lähde: Ochre Roomin FB-sivu)
Koska minä ja muutama kymmenen muu katsoja olimme bändin kanssa kirjastossa, oli ihan aiheellista kirjojakin sivuava Juhani Koiviston haastattelu, jossa mikkiä pitivät pääosin solisti Lauri Myllymäki ja basisti Tomi Moisio. Bändistä löytyy kirjallisuuden entisiä tai nykyisiä opiskelijoita, joten tämä toi lisää sytykettä. "Kukapa ei olisi opiskellut kirjallisuutta 1900-luvun alussa Tampereella" totesi yhtyeen Minttu Tervaharju jossakin kohtaa. Siinä vaiheessa minä vain huokaisin hiljaa. Kuulimme esimerkiksi, että bändin tuoreen albumin nimi Bar, Box and Diamond eivät tarkoita niitä asioita, joita ensiksi luulemme ja nimi tulee Tex Willerin kirjasta. Ja että monetkin laulut ovat saaneet inspiraation kirjoista kuten Herman Melvillen Bartleby-kirjasta. Kuulimme, että levyt ovat englanninkielisistä maista ainakin Iso-Britanniassa saaneet hyviä arvosteluja. Haastatteluineen keikka kesti yhteensä noin puolitoista tuntia, eli ei mikään pikainen parin kipaleen visiitti.
Olin nähnyt bändin aiemmin festareilla kirjastonpuistossa noin vuosi sitten, mutta nyt bändi ja musiikki astuivat ihan uuteen valoon. Ochre Roomin läsnäolo on maagista. Bändi ei tee itsestään suurta numeroa. Esiintyminen on hieman sisäänpäinkääntynyttä ja niin toivottuakin. Kun yhtyeen solistin Lauri Myllymäen ääni on sydäntäsärkevän kaunis, satunnainen naissolistin Mintun ääni viehättävä sekin ja joka ikinen soitin mitä tämä folkin ja americanan genreihin lukeutuva bändi soittaa, ei kaipaa yhtään enempää. Yhtyeen rauhallisimmat laulut ovat muutenkin suosikkejani. Keikalla kuultiin mm. ämän hetkiset suurimmat suosikkini Blue Ribbon, My Summer ja Radiance. Yhtyeen debyytti Evening Coming In peittoaakin juuri uuden tulokaslevyn.
Kirjastossa oli myös yhtyeen jäsenten kokoamia hyllyjä suosikkituotoksista, kirjoista, levyistä, dvd:stä. En jäänyt niitä tutkailemaan, mutta ennen keikkaa katsomani haastattelu Myllymäen suosikkikirjasta The Roadista riitti vakuuttamaan, että kiinnostavia tapauksia varmasti hyllyillä on. Vaan täältähän myös ne suositukset löytyvät. Ah, löytyihän sieltä mm. Carson McCullersin The Heart is A Lonely Heart! Voi juku, kovin kiinnostava tapaus tämä bändi nimeltään
Ochre Room.
Vimeosta löytyy muuten tälläinen aarre! Kesällä mökissä kuvattu muutaman laulun tunnelmallinen 20-minuuttinen video. Video alkaa uuden levyn suosikilla Sparkilla.
Luulenpahan vaan, että kaikki biisit kasvavat ajan saatossa suosikeikseni. Sillä vasta nyt olen löytämässä bändin kunnolla.
Luulenpahan vaan, että kaikki biisit kasvavat ajan saatossa suosikeikseni. Sillä vasta nyt olen löytämässä bändin kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!