Annika Idströmin noin 150-sivuinen kirja on vaikuttava kokonaisuus. Kirja nousi yhdeksi parhaiksi kirjoiksi. Tämä on niitä kirjoja, että riipaisee ajatus, että mitä jos en olisi tätä kirjastosta lainannut spontaanisti ja intuitiolla....
Kirja vaikuttaa lyhyydestään huolimatta pidemmältä, koska siihen mahtuu monta maailmaa ja elämää.
Kirja on tarina Antista, varhaiskypsästä pojasta, joka tarkkailee autoja Itäväylällä ja pitää luetteloa ihmisistä persoonineen. On paljon kirjoja lasten näkökulmista kirjoitettuna kuten Emma Donoghuen Room huoneeseen vangitusta pikkupojasta ja Mark Haddonin Yöllisen koiran merkillinen tapaus tai Günter Grassin Peltirumpu. Kirjaa aloittaessa minulla ei ollut suuria ennakko-odotuksia, mutta tarina kasvoi, kirjan muut henkilöt kasvoivat, eikä kirjan poikakaan jäänyt vain kaikkitietäväksi hahmoksi, joka voisi sellaisenaan vain olla ärsyttävä. Kirja on siis moniuloitteinen.
Veljeni Sebastian on kauniisti kirjoitettu kertomus, jonka teemat ovat ihmisten pahuudessa, ystävyydessä ja yksinäisyydessä, äidin ja pojan suhteessa, kuolemassa ja ihan vain leivoksen syömisestä arkielämässä. Kirjassa tapahtuu muutamia hyytäviä asioita, jotka tuovat omat jännitteensä, mutta ne eivät ole mielestäni kirjan ydin. Kokonaisuus on. Ja se on pirun hieno.
Edesmenneen Annika Idströmin kirjoihin kuuluu muutama muukin, joista tämä vuonna 1985 julkaistu Veljeni Sebastian on kuitenkin se kirja pokaten myös Finlandia-ehdokkuuden. Uskon, että muut kirjat ovat myös hienoja ja tämän jälkeen ne on ehdottomasti luettava. Kirjan jälkiteksteissä kuvaus Idströmin suhtautumisesta kirjoittamiseen antaa lisäarvoa kirjailijalle. Veljeni Sebastian sopii mielestäni kaikille sukupolville ja sen helpostiluettavuuden ja lyhyyden takia sopii varmasti myös lukijoille, jotka eivät jaksa taistella koukeroisten lauseiden parissa. Suosittelen kuitenkin lukemaan ajatuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!