The National at Kulttuuritalo.

Juuri tällä hetkellä tätä tekstiä aloittaessa The National on soittamassa toista keikkaansa Kulttuuritalolla, mutta itse palaan muistelemaan vuorokauden takaista keikkaa. Ja olen samalla hengessä mukana.

Kun liput tulivat myyntiin, oli syntymäpäiväni. Hilkulla oli syntymäpäivälahja jäädä saamatta. Onnistuin sen kuitenkin saamaan ankaralla päivityksellä, ja syntymäpäiväni oli pelastettu. Lipunmyyntipäivä oli onnellinen syntymäpäivä, mutta eilinen oli kaikki hyvät juhlapäivät yhteensä.

Kulttuuritalo-elämys oli itselleni ensimmäinen, mutta toivottavasti ei viimeinen. Akustiikka, kyllä kiitos (paitsi The National vitsaili, että kuulevat liiankin hyvin miten soittavat). Puitteet ja järjestelyt, melkoisen hyvät. Miinusta puutteelliselle paikanohjaukselle ja valvonnalle kaikkien paikkojen, myös seisomakatsomon, ollessa avoimia. Lähestyin keikkatilaa lämmittelijän loppuvaiheessa seisomakatsomon ollessa täynnä, istumakatsomon ollessa enimmäkseen tyhjänä. Eivät varmasti olleet kaikki tulevat istujat vain juomassa viiniä. Huolestuin, koska siellä takana seisomakatsomossa oli huonot näkymät. Sinnekin jäin aika pitkäksi aikaa ihan vain pitämään seuraa toiselle Dessnerin veljeksistä. Hivuttauduin kuitenkin etualalle keikan loputtua..ja löysin kuin löysinkin melko otollisen paikan lavan läheltä tungeksimatta. Tämä on tärkeää suhteellisen pienelle ihmiselle. Olin huojentunut ja saatoin olla välittämättä mahdollisista jäniksistä muutenkin jo pienehköllä seisomakatsomoalueella. Oli aika keskittyä vain odottamaan.

Minuuttien lähestyessä maagista aikaa 22.15 alkoi jo henki salpaantua. Se hetki, jonka takia en ollut antanut mielenkiintoa edes kehutulle Sharon Von Ettenille. Kun pään täyttää 90 % odotus ja tärkeä bändi, on vaikea keskittyä ja tutustua itselle uuteen artistiin.

Kun The National oli vihdoinkin siinä edessäni ja aloitti Runawaylla, pari kyyneltä saattoi vierähtää. Settilistan suhteen olin avoin, koska The Nationalilla ei juuri huonoja biisejä olekaan. Pari toivetta oli tietysti, erityisesti About Today. Se onneksi kuultiinkin ensimmäisenä encoressa. Tosin menemättä täysin kehumiseksi; settilistassa oli muutama itselleni tuttu mutta muiden biisien varjoihin jäänyttä ja joille en jaksanut antaa keikallakaan 100 prosenttista mielenkiintoa, itse soitolle sitten sitä enemmän. Lisäksi pari levyltä hypetettyä biisiä ei saanut samalla tavalla valtoihin livenä, tai sitten yritin vain pidätellä tunneryöppyä. Tiedättehän; se kun henkilökohtainen elämys hipoo yhteistä elämystä. Silloin ei välttämättä huvita edes taputtaa; haluaa olla vain läsnä omalla tavallaan.  Toisekseen kun on pitänyt bändiä yhdestä maailman parhaimmista ja kuunnellut sitä toisessa muodossa (ja kaksi aiempaa festarikeikkaa nähneenä), on vaikea sisäistää bändin läsnäoloa vain muutaman metrin päässä itsestään. Voi kyllä, oli se elämys.

Kaiken kaikkiaan keikka kesti noin kaksi ihanaa tuntia, joiden aikana kuulimme nämä biisit:

1. Runaway
2. Anyone´s Ghost
3. Secret Meeting
4. Slow Show
5. Bloodbuzz Ohio
6. Squalor Victoria
7. Afraid Of Everyone
8. Conversation 16
9. Lemonworld
10. Driver, surprise me
11. Available/Cardinal Song
12. Sorrow
13. Abel
14. Apartment Story
15. Wasp Nest
16. England
17. Fake Empire

Encore
18. About Today (odottamani biisi, jonka lopussa myös Matt alkoi villiintyä - tavaraa lensi)
19. Mr. November (muistamme tästä lähtien kappaleena, jonka aikana Matt Berninger lähti vaeltamaan lavalta yleisön joukkoon aina yläkatsomoon asti)
20. Terrible Love
21. Vanderlyle Crybaby Geeks (yhteislaulua ilman mikrofoneja..upea akustiikka mahdollisti tämän, oi että)

Settilista on täältä, koska itse en olisi muistanut täydellistä järjestystä. Tämänkään oikeellisuudesta en ole 100% varma. (Nyt se on todennäköisesti oikea, puuttuva laulu myös lisätty listaan...) 

Toivottavasti tämänkin illan keikkaan mahtuu jotain ainutlaatuista, vaikka itse en olekaan sitä todistamassa.

P.S Ei saanut kirjoittaja tarpeekseen, vaan näki heti keikan jälkeen unta The Nationalista...