Noin periaatteessa tämä vuonna 1983 julkaistu The Booker Prize-palkinnon niittänyt ja mm. 1001 kirjalistalle kuuluva kirja (ja siitäkin mielessä kolkuttanut kirja) on melko tavallinen nuoren kolmikymppisen miehen kasvutarina arjessa ja elämässä selvitymisestä töiden menettämisen ja rakkaan ihmisen kuoleman jälkeen. Vaan sitten ei kuitenkaan, sillä taustalla on käynnissä oleva sota esteineen ja koettelemuksineen. Michaelia myös kuvaillaan tavallista poikkeavaksi, suorastaan rumaksi ristihuulineen, jopa äitiäkin puistatti millaista lasta oli kantanut sisällään. Solvaukset eivät ole helppoa luettavaa ja tuntuvat pinnalliselta kun ottaa huomioon sodan ja muuten vaikean elämän. Pinnallista paskaa suorastaan.
Eräänä päivänä Michael K joutuu muun muassa rakennustyöhön ja leirille, jossa kuulemma saisi olla vapaaehtoisesti ja jossa olisi hyvä olla, mutta pakenemisesta voisi seurata jotain pahaa. Ruoasta ei myöskään ole runsaudenpulaa. Yksi liikuttavampia ja puistattavampia kohtauksia on vuohen tappaminen ja nylkeminen käsin tappamaan tottumattomalle Michaelille. Loppujen lopuksi aiemmin puutarhurina toiminut Michael ryhtyykin viljelemään siemenistä vihanneksia, mutta yrittää piilottaa mahdollisimman hyvin puskevat versot pitääkseen olinpaikkansa ja elämänsä salassa.
Äiti kulkee matkassa mukana. Tuhkana rasiassa. Oikeastaan äiti on kuolleenakin suurin syy matkan taivaltamiseen kohti äidin entisiä parempia synnyinsijoja.
Tarina sijoittuu Afrikkaan ja J.M.Coetzee on afrikkalainen kirjailija - seikat, jotka taitavat olla uusi aluevaltaus lukemalleni kirjallisuudelle. Oikein hyvä sellainen valtaus, mutta mikäli etsit mielihyväteosta, niin sitä tämä ei ole.
Lukenut sun suosituksella monta hyvää, esim yhden tämän saman kirjailijan, tämäkin siis luettava :)
VastaaPoista