Lainasin ex tempore kirjaston vip-pöydältä viime vuonna julkaistun kohkatun romaanin esikoiskirjailija Paula Hawkinsilta. Romaaniin liittyi jo kannen, nimen sekä kuvailun perusteella junalla matkustaminen - se riitti herättämään kiinnostuksen. Lukiessani tajusin, että olin lainannut eräänlaisen chic lit-dekkarin. Virkistävää kyllä, mutta tekstin helppolukuisuudesta huolimatta en saanut kirjaa etenemään sillä tavalla kuin jo luvattiin. Että kirjaa ei voisi laskea käsistään.
Tarina kuitenkin kiinnosti ja palautuspäivä kolkutti, joten vietin eilen pari tuntia tämän noin 400-sivuisen kirjan parissa, ja tänään luin muutaman viimeisen sivun loppuun.
---
Nainen junassa -romaani on arkinen, inhorealistisen arkinen. Nainen junassa on Rachel, joka matkustaa joka arkipäivä junalla Lontooseen ja takaisin. Hän on noin kolmekymppinen sinkkunainen, joka asuu parhaan ystävänsä kämppiksenä. Junalla matkustaessaan Rachel pitää yllä kulisseja, että hän käy yhä töissä. Ei hän käy. Hän juopottelee päivät pitkät ja oksentaa välillä ystävänsä kämpän melkein pilalle. Potkutkin tuli töistä juopottelun seurauksena. Junassa hän saa kuitenkin (juomisensa lisäksi) elämälleen tarkoituksen - hän seuraa lähes päivittäin junasta avautuvia näkymiä. Eräs asunto kiinnostaa erityisen paljon. Hän näkee usein pariskunnan, jolle keksii nimet ja taustat. He näyttävät rakastuneilta, mutta eräänä päivänä tätä naista suutelee joku vieras mies. Tämä jää kummittelemaan uteliaan Rachelin mieltä. Pariskunnasta ja heidän kuvitteellisesta idyllistä oli ehtinyt tulla Rachelille jo pakkomielle. Kun eräänä päivänä kerrotaan naisen kadonneen, Rachel puuttuu asiaan.
Tässä ei ole kuitenkaan kaikki, sillä samalla kadulla asuu myös Rachelin ex-mies ja hänen uusi vaimo sekä lapsensa. He asustavat juuri siinä talossa, joka oli myös Rachelin oma. Ehkäpä kadun seuraaminen kiinnosti jo tästä syystä, vaikka junassa hän seuraakin ihan toista pariskuntaa. Rachel ei ole kuitenkaan päässyt yli entisestä miehestään, ja häiriköi häntä varsinkin humalassa. Tarinaan kytkeytyy siis mies perheineen ja tämä kadonnut nainen, Megan. Rachel käy hiippailemassa kulmilla, ja sattuneesta syystä nykyinen vaimo luulee hänen olevansa vain miehen perässä.
Näkökulmansa kirjassa antavat vuoroin vaihtuvilla päivämäärillä (siksi melko pomppien) Rachel, Megan ja miehen uusi vaimo, Anna.
Koska tarinaan kytkeytyy niin paljon kaikki tuntee kaikki-taustoja ja miehessä roikkumista, sisältää tämä itselleni saippuaa ja chic litiä. Unohdan välillä, että ai niin, tarinan taustalla ja pääasiana onkin Meganin katoaminen. Loppuvaiheessa kiinnostus heräsi hieman enemmän.
Tämä best seller on myynyt jo elokuvaoikeudet, enkä ihmettele. Totta kai best seller antaa jo edellytykset leffan tekemiselle, mutta tämähän on kuin elokuvakäsikirjoitus, eli varmasti toimii valkokankaalla. Ehkäpä tämä tosiaan voisi toimia elokuvana paremmin, varsinkin jättäessä yksioikoisuuden pois ja tuomalla jännitteitä elokuvallisten elementtien myötä. Varsin ilahtunut olin siitä, että brittiläinen Emily Blunt tulee olemaan tämä nainen junassa. Kunnes kuulin, että elokuva tehdäänkin New Yorkissa ja sievä Emily Blunt näyttää vain siltä, että olisi kärsinyt kuukautiskivuista, eikä ole edes lihavan ja vastenmielisen näköinen kuten kirjan sankarin kuvataan olevan. Kurjalta hän kuitenkin näyttää ja hoitaa varmasti homman kotiin. Silti en voi olla pettymättä - siinä meni toivon rippeet utuisesta Lontoosta lähiöineen, hieman Marple-henkisestä jännitystarinasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!