Ian McEwan: Ikuinen rakkaus

Näin aluksi, tämä ei ole sellainen rakkaustarina kuin voisit ensin kuvitella. Tämä ei ole välttämättä rakkaustarina ollenkaan.

---

Ian McEwanin romaani Ikuinen rakkaus alkaa ilmapallomatkalla, jolla on kohtalokkaat seuraukset. Kiehtovinta tässä on se, että tämä kirja ei ole varsinaisesti heistä, jotka olivat kuumailmapallossa, vaan heistä, jotka tempautuvat auttamaan kuumailmapalloa, joka on tempoutunut yläilmoista. 

Yhdestä auttajien välisestä katseesta tulee pakkomielle nuorelle herralle. Rakkauden kohteena on vanhempi mies, jolla ei voisi kuvitella olevan mitään yhteistä nuorukaisen kanssa. Vanhempi mies on tieteisiin paneutunut akateeminen tutkija ja ateisti, toinen arvokkaaseen perintökotiinsa eristäynyt uskonnosta voimansa saava. Vanhempi mies on avioliitossa naisen kanssa, ja juuri hänen kanssaan hän olikin romanttisella piknikillä kohtalokkaan kuumailmapallon saapuessa näkökenttään. Ei, hän ei tunne mitään nuorta tuntematonta miestä kohtaan. 

Tämä rakkaus tai rakastumisen tunne on osittain sattumanvaraista ja juuri uskonnosta kieltäytyvä mies tietyllä tapaa saa nuorukaisen entistä enemmän pakkomielteen valtaan - hänellä on vihdoinkin tarkoitus. Nuori mies soittaa jo ensimmäisenä iltana, ryhtyy väijymään talon äärellä ja lähettää rakkauskirjeitä, joissa hän kertoo löytävänsä rakkauden tunnustuksia pensaasta, johon toisen käsi on hipaissut. Tai pelkkä verhojen liikahdus ikkunassa on omiaan vakuuttamaan, että tämä on huomionosoitus juuri hänelle. 

Tässä vaiheessa tietysti moni jo ymmärtää kenellä ei ole kaikki kunnossa, mutta eräässä kohdassa lukija voi kuvitella, että todellisessa avuntarpeessa saattaa sittenkin olla vanhempi herra, ei sen takia että häntä vainotaan, vaan että tämä on kuvitellut kaiken onnettomuuden jälkeisessä mielentilassaan. Vaimo ei nimittäin suostu uskomaan, sillä väijyjä ei näyttäydy hänelle. Ja toisaalta, onhan rakkauskirjeiden saaminen nuorelta mieheltä jossain määrin absurdia. Parisuhde joutuu koetukselle.

Entä mitä on rakkaus, todellinen rakkaus? Missä on rakkauden ja pakkomielteen rajaviiva? 

Aloitin viime vuonna Ian McEwanit kolmella kirjalla (luettuani joskus ajat sitten Sovituksen, joka vaatii kyllä uudelleenlukemisen), ja huomasin yhtäläisyyksiä pariinkiin lukemaani. Tämäkin kirja kertoo Lauantain ja Vieraan turvassa-romaanien tapaan tavallista arkielämää viettävistä henkilöistä, jotka joutuvat yhtäkkiä osaksi jotain psykologista jännitysnäytelmää. Siinä missä Lauantai onnistui nappaamaan vasta loppuvaiheessaan ollessaan suurimmaksi osaksi monta sivua jaaritteleva esimerkiksi liikuntalajista, Ikuinen rakkaus pitää otteessaan jo vähän paremmin. Vuoden ensimmäiseksi lukemakseni kirjaksi ei ollenkaan huono tapaus. 

Ikuinen rakkaus (Enduring love) ilmestyi alkuperäiskielellään vuonna 1997 ja on kirjailijan kuudes kirja. Kaiken kaikkiaan arvostetun brittikirjailijan kirjoja on yli kymmenen. Kirjasta on tehty myös elokuva. Vuonna 2004 julkaistussa leffassa näyttelevät mm. Bill Nighy, Ben Whishaw, Daniel Craig ja Rhys Ifans. Ei huono näyttelijäkaarti, mutta onneksi en tiennyt tästä elokuvasta ennen kirjaa. Sovitusta lukiessa nimittäin mielessä oli aina Keira Knightley huolimatta siitä, että en elokuvasovitusta ole vieläkään nähnyt. Minulla ei ole mitään häntä vastaan, mutta lukiessani pidän tyypit mielellään vaan persoonina ilman kasvoja.